Katajasta tuli Suomen kansan ja sitkeyden vertauskuva, kun Juhani Aho julkaisi kaksiosaisen lastukokoelman ”Katajainen kansani” sortovuosina 1899 – 1900. Tällä puulajilla on kuitenkin paljon muitakin syvällisiä merkityksiä, erityisesti kansanperinteessä. Katajan puunhaltijoita on pidetty paitsi voimallisena, myös kaikkein kauneimpana väkenä. Katajaa on käytetty sekä kansantaikuudessa että rohto- ja ravintokäytössä. Vielä tänäkin päivänä arvostetaan esimerkiksi maustamisessa katajanmarjojen pikanttia makua.