Monella meistä on sisäänrakennettu pelko kuolemasta, josta emme halua puhua tai edes ajatella. Ennen vanhaan ihmiset kuolivat koteihinsa läheistensä ympäröiminä ja se oli luonnollinen osa elämää. Nykyään kuolema on suljettu sairaaloiden ja vanhainkotien kliinisten ovien taakse, jossa ihmiset poistuvat tästä elämästä useimmiten yksin ja usein myös peloissaan tulevasta matkasta, vaikka siihen voisi valmistautua lempeänä siirtymänä toiseen ulottuvuuteen. Kuolemaa ympäröi pelko ja tietämättömyys sen sijaan että puhuisimme siitä avoimesti ja miettimällä, mitä kuolemassa oikein tapahtuu.