Sukella luonnon syliin

Luonnon syli on aina avoinna. Voimme hakeutua luontoon mitä erilaisimmissa mielentiloissa, ja silloinkin, kun mieltämme ei liikuta mikään. Mennessämme metsään pääsemme ilmaiselle, kokonaisvaltaisesti puhuttelevalle tietoisuustaitotunnille.

Voimme kuljeskella rannoilla ja jäiden lähdettyä tehdä päivän mittaisen souturetken saareen. Pääsemme leikkimään vuorikiipeilijää kalliojyrkänteille. Saamme antaa ilon kasvaa sisällämme onnistuessamme kiipeilemään kivenjärkäleiden päälle. Kaupunkien puistot pulppuavat yksityiskohtia, jotka jäävät kiireessä huomaamatta. Aina ei tarvitse lähteä tavoittelemaan suurta; luontoa voi rakentaa pieninä palasina kotiin. Parvekeruukussa kasvava yrtti, tulppaanikimppu siivotussa kodissa tai maljakossa silmujaan availevat koivunoksat ilahduttavat kasvullaan tai kukinnoillaan. Samalla ne muistuttavat siitä, kuinka tärkeää on pienuus ja vaatimattomuus.

Metsät mindfulness-harjoituksena

Metsissä kuljeskelu on rentouttavaa. Polulta poikkeaminen pakottaa kulkemaan hitaasti ja jokaista askelta miettien. Mikä loistava harjoitus pakottaa laukkaava mielemme tähän hetkeen! Juurakkoiset polut, havupuiden huumaava vehreys ja moninaisten lintujen laulu tarjoavat mindfulness-harjoitteen, johon keskittymällä stressi hellittää ja mielemme rauhoittuu. On yllättävää, miten voimakas vaikutus metsään menemisellä meihin on. Voimme jättää uupumuksen, stressin, ahdistuksen ja kiireen taaksemme. Kun katselemme hitaasti kelottuvaa puuta, ja sen pinnalla kasvaa sammalta, ajan ja kiireen tuntu kaikkoavat kuin itsestään. Kelopuu muistuttaa meitä siitä, kuinka hitaasti asiat luonnossa tapahtuvat.

Rannat

Rannoilla saamme asettua kunnioitusta herättävän, arvaamattomankin veden ääreen. Sen tasainen ja rauhallinen rytmi saa mielemme, hengityksemme ja sydämen sykkeemme rauhoittumaan, kun seisahdumme sen äärelle. Rannoilla kuljeskelu ja järvelle tai merelle tuijottelu on eheyttävämpää kuin TV:n katselu tai netissä surffailu. Kevät tuo vesilinnut rannoille. Niiden keväisiä touhuja ja verkkaista lipumista veden pintaa pitkin seuratessamme mielessä myllertävät ajatukset laantuvat, kunnes ovat kadonneet kokonaan.

Kalliojyrkänteet

Kalliojyrkänteet ovat puhuttelevia. Läpi pahimpien syysmyrskyjen, kovimpien talvipakkasten ja kuluttavien kesäsateiden ne pysyvät aina samanlaisina. Kalliojyrkänteet puhuttelevat muuttumattomuudellaan, vahvuudellaan ja ikiaikaisuudellaan. Kalliojyrkänteillä kiipeillessämme voimme kasvaa lapseksi jälleen. Saatamme kivuta vaikeakulkuisessa maastossa suuren kallion tai kivenjärkäleen nokkaan, ja perille päästyämme kokea lapsekasta voitonriemua perille pääsystä. Ilo ja onnistumisen kokemukset heräävät sisällämme vuorikiipeilijää leikkiessämme.

Järvet ja saaret

Järvien jäät sulavat. Jäätön rantakaistale ulottuu yhä pidemmälle ulapalle. Jäiden lähdettyä pääsemme vesille. Lähimmäs luontoa pääsemme soutaen, jättäen moottoriveneet rantaan. Tai jos käytössämme on kajaakki tai kanootti, pääsemme syvemmälle luonnon syliin. Matalapohjaisella kajakilla meloessamme saatamme kokea ryömivämme järven pintaa pitkin, aivan matalalla, aivan hiljaa. Tästä näkökulmasta katsottuna kotikaupunki voi näyttäytyä meille uudessa valossa; näemme pesimistä aloittelevat tavit ja nokikanat, monet vesikasvit ja lehvästöt, osmankäämit ja rantakaislat. Järveen tehty melontaretki tapahtuu hidaskulkuisesti. Hidastaminen on parasta hermolepoa. Souturetkeen kannattaa varata koko päivä, ja ottaa matkalle mukaan hyvät eväät sekä kuivaa vaatetta sateen varalle.

Puistot

Kaupunkiympäristöihin on tuotu luontoa lähelle tietoisesti rakentamalla puistoja ja muita virkistysalueita. Niitä kannattaa hyödyntää. Kirjan lukeminen puiston penkillä lehmuksen siimeksessä on rentouttavaa. Voimme käydä kävelyllä siirtolapuutarhoissa. Siirtolapuutarhoissa kävellessämme saamme ilmaiseksi nauttia toinen toistaan suloisemmista pikkupuutarhoista, joita taitavat kasvattajat ovat rakkaudella vaalineet ja saaneet kukoistamaan.

Luonto kodissamme

Luonto on lähellämme ja voimme rakentaa sitä kotiimme. Meidän ei tarvitse aina päästä samoamaan erämaahan. Voimme tyytyä pieneen; kasvattaa yrttejä parvekkeen kaiteella, ikkunalaudalla tai tuoda kotiimme reheviä huonekasveja. Laittaisimmeko olohuoneeseen, makuuhuoneeseen tai keittiöön maisematapetin? Valikoimaa markkinoilla on runsaasti, joten jokaiselle löytyy takuulla mieleinen. On riemastuttavaa havaita, kuinka luonto voi avata sylinsä myös olohuoneessamme. Tai voimme piipahtaa ruokakauppaan mennessämme kukkakauppaan, ja nauttia rehevien, kauniiden kasvien tuoksuista, taidokkaasti koottujen kimppujen väreistä ja rauhoittavasta vaikutuksesta mieleemme. Kukkakimppu keittiön pöydällä voi olla palkinto täyden työviikon jaksamisesta, ja ilahduttaa meitä yli viikonlopun ja aina seuraavan viikon alkuun asti. Pienet kasvattamamme kasvit, leikkokukat tai koivunoksat maljakossa ilahduttavat siinä missä metsäretkikin. Samalla ne muistuttavat meitä siitä, että pieni on suurta ja vaatimaton ja pieni pala luontoa voi joskus olla liikuttavampi kuin suurimittainen eräretki.