Naapuriapua ja vanhaa kunnon talkooperinnettä

Vapaaehtoistyö ja erilaiset talkootyöt ovat olleet monien huulilla viime vuosina. Osalle vanha talkookulttuuri tuntuu modernissa maailmassa vieraalta, mutta osa kaipaa entisaikojen yhteisöllistä tapaa tehdä asioita yhdessä. Onko talkoilu katoamassa vai onko sen muoto vain muuttunut?

Suomi rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen suureksi osaksi uudestaan talkoovoimin. Syntyi uusia kyliä, ja sekä rakentamiseen että muiden elämänedellytysten luomiseen tarvittiin paljon työtä ja yhteiseen hiileen puhaltamista. Ei ollut väliä, mikä työ tuli kenenkin hyödyksi, vaan ajateltiin yhteistä hyvää.

Perinteisesti talkoille onkin ollut yhteistä, että kun naapuri, ystävä tai kylänmies pyytää avuksi, toista autetaan miettimättä, saako suoran vastapalveluksen. On luotettu, että omalta kylältä löytyy apua, kun sitä aikanaan itse tarvitsee. Kiireinen kaupunkilaiselämä on kadottanut tai ainakin osittain muuttanut tätä ajattelutapaa. Enää ei kokoonnuta yhteisiin heinätalkoisiin tai kunnostamaan rakennuksia.

Koneet ovatkin osaltaan vaikuttaneet talkooperinteen vähenemiseen, sillä enää ei tarvita koko kylän miehiä viljelemään maata ja hoitamaan työt hevosilla, vaan yksi tai muutama mies hoitaa työt traktorilla. Lisäksi monet kädentaidot ovat vähentyneet ja samalla vähentäneet naapuriavun käyttöä. Lienee harvinaista, että naapurista löytyisi nykyään seppä, suutari tai vaatturi.

Vanhan elvyttämistä ja talkoiden uusia muotoja

Talkooperinteiden häviämiseen on kuitenkin havahduttu, ja Suomeen on perustettu useita järjestöjä, jotka edistävät talkoiden järjestämistä. Ne pyrkivät lisäämään yhteisöllistä tekemistä kaikkien hyväksi. Tänä vuonna myös ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö myönsivät METSO-ohjelman rahoitusta kyläyhdistysten talkooperinteitä tukevaan hankkeeseen.

Osittain talkoiden muodot ovat kuitenkin muuttuneet. Luonnonsuojeluyhdistykset järjestävät talkooleirejä, joilla saatetaan niittää luonnonniittyjä tai kunnostaa vanhoja riukuaitoja, ja monet kylä- tai paikallisyhdistykset hoitavat edelleen rakennusten maalaamista tai muuta kunnostamista talkoovoimin. Myös erilaisten paikallisten tapahtumien järjestäminen kokoaa väkeä yhteen.

Enimmäkseen talkootyö tapahtuu kuitenkin aiemmista poikkeavissa puitteissa. Erilainen vapaaehtoistyö järjestöissä, aina hyväntekeväisyysjärjestöistä urheiluseuroihin, työllistää vapaa-aikana. Lisäksi talkootyö voi olla selkeämmin ihmiseltä ihmiselle tehtävää eikä suuremman joukon keskinäistä yhteistyötä. Moni lienee vaikkapa korjannut tietokoneen toiselle tai auttanut jossain pienessä askareessa. Voisiko sen määritellä talkootyöksi, jos se tapahtuu ilman palkkaa tai vastiketta?

Kenties muistat myös lapsuuden kouluajoista koulupäivinä olleet yhteiset kouluympäristön siivouspäivät, jolloin luokat siistivät tienvarret ja yleisiä alueita roskista. Tällaisia siivoustalkoita järjestävät myös monet muut tahot seurakunnista kyläyhdistyksiin.

Uuden ajan talkoiksi voisi kenties laskea tavalla tai toisella aikapankki-toiminnan. Siinä ihmiset vaihtavat taitoja tai tarvikkeita keskenään. Vaihtoyksikkönä käytetään aikaa, joten vaikka toiminta on toisen auttamista, se tehdään samanarvoiseksi määriteltyä vastiketta vastaan. Viime vuosina päätään ovat alkaneet nostaa myös yhteisölliset ruokaan liittyvät projektit. Ruokapiirit ja –osuuskunnat huolehtivat yhdessä joko lähiruoan toimittamisesta ihmisille tai yhdessä viljelystä.

Tampereella Suomen Talkoot ry –yhdistys on aloittanut yhteisöllisen kaupunkiviljelyn viemällä eri puolille kaupunkia kasvulaatikoita, joissa kasvaa erilaisia kaikkien nautittavaksi tarkoitettuja kasviksia. Tarkoituksena on myös, että lähiympäristön asukkaat osallistuisivat viljelyksien hoitoon. Monissa talkoomuodoissa yhdistyykin sekä hyöty että huvi. Yhdessä tekeminen on mukavaa ja työn tulokset miellyttävät myös silmää.

Mukavia yhteistalkoita nykyajan haasteet huomioiden

Vanhanmallinen talkookulttuuri kohtaa nykyisin useita haasteita. On jopa valtion taholta väläytelty vapaaehtoistyön verottamista, vaikka samalla säästöpaineissa yhä enemmän tehtäviä haluttaisiin siirtää vapaaehtoisille toimijoille. Esimerkiksi aikapankki-toiminta on kuitenkin joutunut jo verottajan syyniin. Epäselvät tilanteet saattavatkin vähentää talkoovoiman käyttöä.

Lisäksi talkoiden aikaansaamista hankaloittavat monien vapaa-aikaa ja energiaa verottavat kiire sekä vaativa työ. Kiireisille ihmisille kutsut on lähetettävä jopa kuukausia etukäteen. Yhteisen työn ohelle on myös tärkeää järjestää yhteistä vapaa-aikaa sekä miellyttävät ruokailuhetket, jotta talkoista jää kaikille hyvä mieli. Työtehtävien tulee olla riittävän helppoja ja selkeitä, jos talkoista haluaa todella hyötyäkin.

Talkoiden järjestäjän kannattaa varautua vastakutsuun ja olla valmis yhtä lailla auttamaan muita, laskematta työtunteja, euroja tai hyötyjen määrää. Monet meistä voisivatkin katsoa peiliin sen suhteen, paljonko olemme valmiita tekemään toisten hyväksi ilman, että alamme miettiä, ovatko pussit tasan. Jos hyvällä mielellä autat toista, voit olla varma, että jonain päivänä saat hyvän takaisin tavalla tai toisella.

Vanha kunnon naapuriapu kunniaan!