Toivottavasti kaikki on hyvin maailmassasi. Tämän päivän keskustelu liittyy siihen lähes täydelliseen tapaan, jolla matkamme avautuu globaalisti. Kun Yksi kertoi sen, minulle ei ollut ensin selvää, mikä asian ydin oli. Näin jatkuvasti kuvia ICE-kuolonuhreista Minnesotassa, Yhdysvalloissa, eikä se tuntunut käyvän järkeen. Lopulta kävi, sillä jotta voisimme seistä selkä suorana ja vakaana, meidän täytyy olla varmoja tietyistä rajoista sekä yhtenäisyydestämme. Sitä on haasteellista ilmaista sanoina, mitä kuvattiin. Kuitenkin se mitä nousee esiin, on määrittelyn – itsemäärittelyn – tärkeys.

Meillä oli juuri useita päiviä hyvin korkeita taajuuksia, aiheuttaen suuren muutoksen ja kantaen meitä pidemmälle tähän uuteen kokemukseen. Jatkamme parantumista sekä irtipäästämistä, ja nämä voimakkaat taajuudet auttavat nyt erityisesti fyysistä kehoamme kehittymään. Muutumme solutasolla, ja taustalla säestävä sinfonia korvissamme on melkein jatkuvaa. Nukkuminen on epätasaista, ja unet ovat epätavallisia.

Vietin aamun lukemalla sähköposteja lukijoilta, jotka ovat peloissaan ja huolissaan maailman tilasta, ja pystyin todellakin samaistumaan. Olemme astuneet alueelle, jossa ei ole enää kyse politiikasta – on kyse ihmisyydestämme ja siitä, miten selviydymme tai emme selviydy näistä ennenkuulumattomista ajoista.

Kaikki on nyt valtavassa, pyörteilevässä ja ristiaallokkomaisessa energiavirrassa, eikä mikään ole vakaata. Kuitenkin myös tämä on illuusio, sillä näennäisen myllerryksen alla on jumalainen järjestys. Suuret muutokset ovat haastavia vain silloin, kun vastustamme muutosta. Heti kun antaudumme ristiaallokkoon ja lakkaamme taistelemasta sitä vastaan, meidät kannetaan uusille rannoille, uuteen elämään, uusiin alkuihin – paljon suurempaan ja parempaan kuin mikään, minkä edes voimme kuvitella tällä hetkellä.

Tunnista merkit, joita suojelusenkelisi antaa sinulle elämäsi jokaisena päivänä. Hei kaikille kauniille ystävilleni. Rukoilen teidän kaikkien puolesta, aina. Yksi monista kysymyksistä, joita minulle tehdään aina, on: ”Miten tiedän, että enkelit tai suojelusenkelini ovat kanssani koko ajan?”

Rakkaat lukijat, nämä viestit on tarkoitettu esittämään absoluuttisen totuuden periaatteita, jotta ne jotka ovat vastaanottavaisia, voivat rakentaa sisäinen perustan. Perustan, joka vapauttaa heidät väärästä matriisista – missä monet ovat edelleen kahlittuna – tarjoaa polun kehittyneempään tietoisuustilaan, ja sallii heidän nähdä helpommin kolmen ulottuvuuden illuusioiden läpi.

Halusin puhua teille asiasta, joka tapahtui minulle taannoin. Minulla on hiljaisina hetkinä putkahtanut esiin negatiivinen, läpitunkeva ajatus. Silloin kun huomio ei ollut täysin muualla tai kun en ajatellut jotain muuta, ja vain istuin ja olin, tunsin tämän negatiivisen ajatuksen tulevan, mutta sitten sen mukana tuli myös pieni ajatus: milloin aloit uskoa niin itsestäsi? Ja se pysäytti minut.

Meitä pyydetään nyt tulemaan täysin sielun voimaannuttamaksi elämän ja elämisen kaikissa puolissa. Kun tiedämme tietoisesti, että luomme oman todellisuutemme, meidän täytyy myös kyetä olemaan hyvin selkeä siitä, mikä se on, ja pitää kuvaa tästä sydämessä ja luoda se rakastavasti ja innostavasti tulemalla siksi ja ilmaisemalla sitä.

Seisoimme Bostonin Wang Theaterin aulassa odottaen perheen saapumista, kun Michael kysyi – vilkaisten enkeleitä, jotka kyyhöttivät yläpuolellamme – ”Muistatko, kun toimme vanhempasi tänne katsomaan Oopperan kummitusta?”

Hei kaikille. Toivottavasti voitte hyvin. Tämän päivän keskustelu oli erilainen siinä mielessä, että esitin tietyn kysymyksen ja minua kehotettiin säästämään se toiseen kertaan – oli jotain muuta puhuttavaa.

Rakkaat ystävät, maailma jonka tunnette, muuttuu, muttei niin, kuin pelkäätte. Ennen kuin mitään uutta luodaan, vanhan täytyy tuhoutua. Se mitä nyt katselette, on tuhoutumisvaihe – ikään kuin mikään mihin olette tottuneet, ei pysy. Se on totta. Sitä mallia jonka koitte aiemmissa maaelämissänne, ei enää ole. Eikä se uusi malli joka heijastaa teitä ja sitä, mitä Maalle on tapahtunut, ole vielä täysin kehittynyt. Se mitä katselette, on ränsistynyt, vanha talo, joka hajotetaan, jotta saadaan tilaa uudelle.

Monta vuotta olen kuvannut tilaa, jota olen kutsunut ”ylösnousemustyhjiöksi”. Tämä on henkisen heräämisen vaihe, jonka ihmiset, jotka ovat olleet henkisellä polulla monta vuotta, tuntuvat lopulta käyvän läpi jossain kohtaa. Se on aikajakso, jolloin elämäsi alkaa tuntua melko lattealta ja tyhjältä. Oivallat, että asiat jotka ennen innostivat sinua, eivät enää juuri kiinnosta. Huomaat, ettet enää tunne yhteyttä tiettyihin ystäviin samalla tavalla kuin ennen. Huomaat jääväsi enemmän kotiin. Ja alat ihmetellä, tuleeko elämästä koskaan enää mielenkiintoista.

On hyvin aurinkovuosi. Vuoden 2026 teema kaikui ajatuksissani ja sydämessäni, kun tämän viikon auringonroihu, koronan massapurkaus ja merkittävä geomyrsky tapahtuivat. Se oli muutama päivä aktiivista avautumista, vastaanottamista ja integroimista.

Terveisiä Kotoa, rakkaat ystävät. Liitymme tänään seuraanne kollektiivina, joka tunnetaan Yhdeksän ryhmänä. Kuljette syvän kontrastin ajassa. Tiheys vaikuttaa tiheämmältä, erillisyys äänekkäämmältä ja pelko näkyvämmältä, kuin muistatte koskaan ennen. Nämä olosuhteet eivät kuitenkaan ole ihmiskunnan epäonnistuminen, vaan todiste sen laajentumisesta. Silloin kun valo lisääntyy, varjo terävöityy. Silloin kun tietoisuus kohoaa, kaikki väärin suunnattu tulee selvemmäksi. Tämä ei ole rangaistus, rakkaat ystävät – se on uudelleenkalibrointi.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa Adamuksen sanovan, että jonain päivänä tulisimme oivaltamaan sen syvän häpeän ja syyllisyyden, jota kannamme inkarnoitumisesta ihmisiksi, en oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti ... en tietenkään. Kuitenkin nähtyäni kaiken sen hölynpölyn, jota maailmassa on tullut pintaan viime aikoina, aloin nähdä jotain epämukavaa: loppujen lopuksi olin osa juuri sitä ihmiskuntaa, jota olin vastustanut. Tämän oivalluksen myötä päätin avautua lohikäärmeelleni ja myöntää, että olin halukas oppimaan hyväksymään ihmisenä olemisen.

Syvällä jokaisen maan päällä läsnäolevan ihmisen sydämen ja sielun ytimessä, on syvä kaipaus olla rakastettu sellaisena, kuka ja mitä hän on. Ei kenenkään projisointina häneen siitä, miltä hänen pitäisi näyttää, millainen olla ja miten käyttäytyä.

Tämänpäiväinen jakaminen on osuvasti ajoitettu, ja puhutteli suoraan henkilökohtaista elämääni tällä hetkellä. Tapahtumia, valintoja ja koko paljon tunteita näyttää tulevan joka kulmasta. Tyypillisesti vuoden lopun jälkeinen aika on hiljaista, mutta 2026 on kaikkea muuta. Ja se on jatkunut vasta kaksi viikkoa!

Tervehdimme teitä, rakkaat Maan lapset. Maa on ollut myllerryksessä jo monta vuotta, teidän aikaanne. Vuosi 2012 laukaisi tämän myllerryksen. Miksi 2012? Koska tämä vuosi oli tarkoitettu Maan ja ihmiskunnan elämässä mahdollistamaan nousu sitä kohti, mistä puhumme usein: uusi Maa. Uusi Maa ei ole vain sen fyysisen rakenteen transformaatio, vaan myös kaikkien olentojen transformaatio, mitä ikinä ne ovatkin - eli ihmiskunta, eläinkunta, kasvikunta ja kivikunta.

Rakkaat ystävät, teillä ei ole mitään pelättävää, ulkoisen maailmanne viimeaikaisista näytöksistä huolimatta. 3D-termein ilmaistuna tämä on äärimmäisen pelottavaa aikaa. Mutta teille jotka teette siirtymää – nyt tai kohta – se on lopullinen läpimenonne 3D:n tuolle puolen. Olette katsoneet sängyn alle vain huomataksenne, ettei siellä ole mörköjä. Ja olette keskustelleet kyllästymiseen saakka, miten peloissanne teidän pitäisi olla. Kuitenkin paloja loksahtelee siellä täällä paikoilleen tavoilla, joita ette olisi voineet kuvitella vielä muutama päivä sitten.

Elokuussa 2025 tiimini kertoi minulle, etten asuisi enää yksin. Minä itkin. En ilosta, että tämä vaihe oli ohi, vaan koska olin todella onnellinen yksin ja surullinen siitä, että se oli päättymässä.