Rajan tuolla puolen - pysäyttävä kuolemanrajakokemus

Kukaan ei voi varmuudella väittää tietävänsä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Katoaako ihmisen mieli ja sielu kokonaan, siirrymmekö valoon vai odotteleeko portilla itse saatana? Aikojen kuluessa, kulttuurista ja uskonnosta riippuen, erilaisia väittämiä tuon puoleisesta on runsaasti. Kuolemanrajakokemukset raottavat hieman tätä verhoa.

Rajakokemuksen aikana kliinisesti kuolleeksi todettu ihminen kokee jotain tieteellisesti käsittämätöntä: hän irtaantuu ruumiista ja siirtyy toiselle olemisen tasolle. Dokumentoitujen tapausten perusteella voidaan todeta, että kokemuksiin liittyy selkeitä tunnusmerkkejä, olkoon ihminen missä päin maailmaa tahansa, eli kulttuuri, olosuhteet tai uskonto ei tätä määrittele.

Tieteentekijät, lääkärit ja skeptikot väittelevät ja vähättelevät asiaa. Monet uskovat, että rajakokemukset johtuvat hapen puutteesta, endorfiineista, hallusinaatioista tai muistiin perustuvista aistihavainnoista, vaikka monet tutkimukset ovat osoittaneet, että kuolemanrajakokemus on autenttinen ja inhimillinen kokemus.

Kliinisen kuoleman aikana ihmisen aivot eivät toimi (ja tämän lääkärit ja tutkijatkin hyväksyvät), eikä ihminen ole millään muotoa tietoinen itsestään tai ympäristöstään. Miten sitten on mahdollista, että rajakokemuksen kokenut, pystyy kertomaan vaikka viereisen huoneen tapahtumista jälkikäteen?

Kuolemanrajakokemukset ovat yllättävän yleisiä, eri puolilla maailmaa tehdyissä tutkimuksissa prosenttiosuus on noin 5%.

Mitä sitten kuolemanrajakokemuksissa on tapahtunut?

Bernard Jakoby listaa kirjassaan Tie tuolle puolen – miltä kuolemin tuntuu (Minerva) 8 tärkeintä ja yleisintä tapahtumaa:

1. Minä-tietoisuus jatkuu

Kuoleman jälkeen minä-tietoisuus, eli käsitys omasta itsestä säilyy. Ihminen jatkaa matkaansa, nyt vain ilman fyysistä kehoa. Hän tuntee olevansa toisella olemisen tasolla ja silti elävämpi kuin koskaan ennen. Yleensä ihminen myös tajuaa olevansa kuollut.

”Tunsin koko ajan olevani tietoisempi ja elävämpi kuin koko maallisen elämäni aikana, vaikka olin erossa ruumiistani. Eniten minua hämmästytti se, että vaikka olin ruumiini ulkopuolella, tiedostin samalla kaiken, mitä ruumiini ympärillä tapahtui, tavallisen minäni näkökulmasta. Se oli minusta silloin käsittämätön tajunnantila, mutta tämän koettuani tiedän, ettei tietoisuus lopu koskaan.”

2. Rauha ja kivuttomuus

Kuoleman jälkeen kaikki fyysiset kivut loppuvat välittömästi. Ihminen kokee syvää rauhaa, turvallisuutta ja lämpöä. Huolet ja murheet kaikkoavat.

”Hiljaisuus teki minuun syvän vaikutuksen ja rauhoitti ajatukseni. En tuntenut enää pelkoa. Kaikki oli uskomattoman rauhallista ja huomasin, että olin yhä olemassa. Ajattelin, että olin varmaankin kuollut. Oli aivan hiljaista. Se oli rauhaisin hiljaisuuden hetki, jonka olen koskaan kokenut.”

3. Ruumiista irtautuminen

Kun sähkökäyrä EEG näyttää pelkkää suoraa viivaa ja sydän on pysähtynyt, ei ihmisellä ole nykytiedon valossa minätietoisuutta. Siitä huolimatta tai oikeastaan sen tähden, sielu jättää ruumiin. On myös havaittu, että sielut voivat ”matkustaa” tuhansien kilometrien päähän ruumiistaan ajatuksen nopeudella. Eli kun ihminen irtaantuu, häntä eivät enää kahlitse ajan ja paikan lainalaisuudet, vaan hän on vihdoin vapaa!

”Pelko oli poissa. Ja äkkiä seisoin lääkäreiden takana ja katselin omaa ruumistani. Sitten etäännyin heistä koti kirkasta valoa ja leijuin yhtäkkiä itseni ja sen valkoisen ihmisryhmän yläpuolella, joka oli kumartunut sen ihmisen puoleen, jolla tiesin olevani jotain yhteistä kanssani: tuo ruumis oli päällystakkini, jota en enää tarvinnut. Tunsin syvää rauhaa. Olin irtautunut siitä osasta itseäni, joka makasi siellä alhaalla”.

4. Siirtyminen tuonpuoleiseen maailmaan tunnelin läpi

Ja sitten on se tunneli. Tunneliin yleensä pudotaan, noustaan, lennetään tai leijutaan, fiilis on hieman sama kuin lento- ja putoamisunissa. Kun sielu on kulkenut tunnelin lävitse, hänen minätietoisuutensa avartuu hurjasti ja tajunta laajenee tuonpuoleisille tasoille.

”Olin poistunut ruumiistani ja leijuin sen yläpuolella, kun voimakas imu kiskaisi minut valtavalla vauhdilla tunneliin. Ensin minut valtasi suuri kuolemanpelko, mutta sitten näin kaukaa valoa. Tunsin olevani painoton ja vapaa ja minua vedettiin maagisesti kohti koko ajan suurenevaa ihanaa valoa.”

5. Valon kohtaaminen

Lohtua, iloa ja positiivisia kuvauksia oli useilla ihmisillä, jotka rajakokemustensa myötä kokivat valon tulevan luokseen. Valon kohtaaminen sai myös ihmisissä aikaan (takaisin maan päälle tultuaan) henkistä uudistumista.

”Menin suoraan tämän ihmeellisen säteilevän valon sisään. Rakkaus, rauha ja lämpö ympäröivät minut. Valo oli minussa ja sen tähden tulin itse valoksi. Se on osa minua. Tässä hetkessä kohtasin ikuisuuden. Valo ulottui kaikkialle. Minulle se oli kaiken olemisen ydin.”

6. Mennen elämän takauma

Rajan tuolla puolen ihmiset näkevät usein entisen elämänsä kuin filminä ja kokemuksen aikana elävät elämänsä uudelleen. Tänä aikana he ovat sekä toimijoina että tarkkailijoina. ”Filmin” aikana ihmiset joutuvat pohtimaan elämänsä aikana tekemiään valintoja, myös muiden näkökulmasta. Jumalaa tai muuta tuomaria ei tilanteessa ole ollut.

”Tiesin täydellisesti ja selkeästi kaiken, mitä elämässäni oli koskaan tapahtunut. Ymmärsin, että jokainen ihminen lähetään maan päälle löytämään ja oppimaan tiettyjä asioista, kuten rakastamaan toisia enemmän. Ymmärtämään, että tärkeintä ovat ihmissuhteet ja rakkaus, eivät materialistiset asiat. Ja ymmärtämään, että pieninkin asia, minkä teemme elämässämme, tallentuu ja tulee taas myöhemmin ilmi.”

7. Paluu ruumiiseen

Koska ihmiset ovat rajakokemuksistaan jälkeen päin kertoneet, täytyy heidän palata rajan takaa takaisin ruumiiseen. Kokemuksissaan ihmiset ovat tulleet rajan, esteen, joen tms. eteen, ja heidän on täytynyt päättää liittyäkö joukkoon vai palatako takaisin maan päälle. Joskus myös sukulainen tai valo-olento on kehottanut ihmistä palaamaan. Yleensä ihmiset haluaisivat jäädä valoon ja vain vaivoin he palaavat, silloinkin taustalla on yleensä aina huoli läheisistä.

”Pyysin ja rukoilin, että saisin jäädä. Ajatus joutua jälleen ruumiini vangiksi tuntui äärettömän masentavalta ja pelottavalta. Enkeli näytti kuitenkin jo katoavan näkyvistä, sanoen vain: ”Vaimosi tarvitsee sinua”. Heti kun muistin tämän ja vaimoni sairauden, ymmärsin myös vastuuni, palasin ruumiiseeni ja taistelin hengestäni.”

8. Persoonallisuuden muutokset

Matka rajan taakse on siis ”veret seisauttava” kokemus, joka vaikuttaa koko ihmisen persoonaan, monesti erittäin positiivisella tavalla. Yleensä elämänarvot muuttuvat ja kuolemanpelko katoaa. Ja kuolemanpelon väistyttyä, ihminen uskaltaa elää. Ihminen myös rakastaa syvemmin ja aidommin, rakkaus nousee voimalliseksi tekijäksi elämässä.  Monesti myös yliaistilliset kyvyt, kuten kyky toimia meediona, parantajana tai selvänäkijänä, vahvistuvat suuresti.

" Palattuani takaisin tiedostin kaiken uudella tavalla, tunsin uudenlaista vastuuta ja ennen kaikkea enemmän rakkautta. Tunnen itseni jollakin tavoin ylimaalliseksi, mutta tavallaanhan sitä olenkin. Osaanko elää tätä uutta elämääni, pitää lupaukseni ja elää rakastavasti?"

Kuolemanrajakokemus auttaa siis tunnistamaan itsessään olevan jumalallisuuden samalla kun se antaa elämälle merkityksen. Ei mikään pikkujuttu siis.

Lue lisää: https://kuudesaisti.net/mystiikka/rajakokemukset-kun-kuolema-opettaa-elamaan

Lähde:

Bernard Jakoby: Tie tuolle puolen