Kymmenen kysymystä avaruusolioista

Kuvitellaan, että ihmiskunta on saamaisillaan yhteyden johonkin toiseen lajiin, sivilisaatioon joka asuttaa meitä lähellä olevaa planeettaa. Mitä voimme odottaa ja mitä ei kannata odottaa? 

Maan ulkopuolisten olentojen olemassa olo lienee aika varmaa. Ei ainoastaan siksi, että on todennäköistä että jossain tuolla on toinen edistynyt (tai useita) elämänmuoto(ja), vaan myös siksi, että on aihe on kiinnostava ja ruokkii mielikuvitustamme. Kuvittelessamme miltä tällainen elämänmuoto voisi näyttää, teemme antroposentrisiä eli ihmiskeskeisiä oletuksia.

Humanoidien ulkonäkö on saanut paljon vaikutteita viihteestä ja taiteesta, ja ne luotiin meidän kaltaisiksimme sujuvan tarinankerronaan ja samastumisen vuoksi. Mutta jos jos elämme multiversumimssa, monenlaisia elämän muotoja on voinut olla ja tulee olemaan.

Ulkonäkö

Yleensä avaruusolennot kuvitellaan kahdella jalalla seisoviksi olennoiksi, joilla on pää, jossa taas puolestaan sijaitsee suu, korvat ja silmät. Eli jollakin tapaa siis itsemme kaltaisiksi. Tai sitten heidät kuvitellaan olevan esimerkiksi liskojen tai hyönteisten kaltaisia.

Ajatusmalli ei välttämättä ole täysin pielessä, jos kuvittelemme avaruusoliot omista lähdökohdistamme, teemme antroposentrisiä oletuksia väkisinkin. Olemmehan kuitenkin ainoa älyllinen laji jonka tunnemme, ja siksi voimme pohjata tietomme vain itseemme ja evoluutioomme. Oletamme, että mikä tahansa älyllinen elämä on lähtöisin meidänkaltaisesta biokemiasta.

Elämänmuodon on oltava monisoluinen, jotta sillä on aivot. Sillä täytyy olla jonkinlainen luuranko, jotta se selviää painovoimasta. Ja ruumiin tarvii kasvaa tiettyyn kokoon, jotta aivot kehittyvät sellaiselle tasolle, joka meillä on. Sillä täytyisi olla jonkinlaisia raajoja, jotta se pystyy liikkumaan ja käyttämään työkaluja. Sillä täytyy myös olla jonkinlaisia aisteja, jotta se voi reagoida maailmaan, ja sen kehon täytyy olla tarpeeksi suuri ja vahva jotta se selviää ekosysteemissään. Laatikon ulkopuolella ajattelu ei siis ole aivan helppoa.

Näin me perustamme ajatuksemme siihen, että heidän maailmansa on samankaltainen kuin meidän maailmamme, ja että evoluutio on kulkenut samoja polkuja synnyttäen samankaltaisen biodiversiteetin. Mutta ei heidän tarvitse olla meidän kokoisiamme. Mistä me tiedämme, että ei voisi olla älyllisiä avaruusolentoja, jotka eivät ole pienen talon tai junan kokoisia? Niillä ei välttämättä tarvitse olla samanlaista päätä kuin meillä, tai samanlaisia raajoja kuin meillä. Eikä niillä välttämättä tarvitse olla ihoa, vaan joku muunlainen pinta. Voihan olla, että niillä ei ole biokemiallisessakaan mielessä juuri yhteistä meidän kanssamme. Esimerkiksi silikonipohjaiset olennot saattaisivat pärjätä kuumissa paikoissa.

Energia

Minkämuotoisia olennot ovatkaan, ne tarvitsevat jonkinlaisen energianlähteen. Tai niin ainakin meidän tietomme valossa on. Mikä se voisi olla? Tämäkin kysymys liittyy biokemiaan, ja voisi olla, että olennot nauttivat samankaltaista ruokaa kuin mekin. Mutta mitä he tarkalleen ottaen syövät määrittelee monet heidän piirteistään - anatomiasta sosiaaliseen järjestelmään, talouteen ja siihen miten ne suhtautuvat muihin elämänmuotoihin.

Entä miten ne näkevät meidät - saalistajina, kilpailuna, parasiitteina herkullisella planeetalla, vai raudan ja muiden mineraalien tuhlaamisena, vai haisevana sontana? Tai onko niiden ruokavalio sellainen, että se tekee niistä meille vastenmielisiä? Ovatko ne etsimässä ruokaa, vai onko niiden planeetta täynnä ruokaa ja sydämet niin jaloja, että he ruokkivat nälkäisiä?

Toinen kiinnostava kysymys liittyy siihen, miten olennot saavat virtaa teknologiaansa ja infraststruktuuriin. Mikä ikinä pitääkin niiden alukset ilmassa ja valot päällä on jotain, mistä me voisimme hyötyä, mikäli tapa on omaamme tehokkaampi. Jollei se sitten perustu vain niiden planeetalta saataviin resursseihin.

Avaruusolioiden tarina?

Meidän kehitykseemme on kulunut noin 3,5 biljoonaa vuotta. Matkan varrella on nähty luonnontuhoja, dinosauruksia, lisää tuhoja, varhaisia imperiumeja, uskontoja, kansoja, laivoja, siirtomaavaltaa, ja sotaa. 

Mikä vastuumme onkaan ja mitä häpeämmekään, historiamme on mielenkiintoinen. Mutta mitä avaruusolennoilla on  meille kerrottavana? Onko heidän evoluutionsa johtanut yhtä monipuoliseen elämäntapojen kirjoon? Onko heidän planeetallaan kohdattu sukupuuttoja tai uusia älyllisiä lajeja? Onko heidän sivilisaationsa jakautunut useisiin kansoihin? Onko heidän maailmansa edelleen eri kansojen hallitsema?

Tapa, jolla oliot meihin suhtautuisvat, riippuisi heidän historiastaan. Väkivaltaan tottumaton yhteiskunta saattaisi olla suorastaan naiivi. Tai toisaalta äärimmäisen varovainen, tietoinen siitä että muut sivilisaatiot eivät suhtaudu harmoniaan yhtä omistautuvasti. Konflikteihin tottunut yhteiskunta pitää todennäköisesti hallussaan sofistikoitunutta armeijaa ja diplomaattisia keinoja, ja me emme tiedä mitä keinoja ne hanakimmin käyttävät. Monet, kuten Jared Diamond ja Stephen Hawking, ovat arvelleet että jos joskus kohtaamme meitä kehittyneemmän sivilisaation joka käyttäytyy suurin piirtein tavallamme, voimme vain olettaa ihmiskunnan historian myötä, että vahvempi sivilisaatio alistaisi meidät, joko voimalla tai meidät siihen viekoitellen.

Ihmisiin kohdistuvat odotukset

Toive tietenkin olisi se, että jos kohtaamme maan ulkopuolisia olentoja, siitä on meille molemmille hyötyä esimerkiksi tieteellisen yhteistyön, avaruuden tutkimisen ja resurssien jakamisen näkökulmasta. Je kenties vaikka yhteinen taiteen arvostaminen.

Mutta negatiivisakin vaihtoehtoja on, kuten se että joudumme väkivallan uhreiksi. Mutta vaikka olennot eivät väkivaltaisia olisikaan, se ei tarkoita että he eivät voi meitä alistaa. Me itse käytämme kasveja ja eläimiä hyödyksemme, ja vaikka monet yrittävät kohentaa tapaa jolla kohtelemme eläimiä, on fakta, että päätämme niiden elämästä, olivat ne siitä tietoisia tai eivät.

Voisiko siis olla, että edistyneempi sivilisaatio haluaisi jollakin tavalla käyttää meitä, tiesimme sitä itse tai emme? Voisiko olla, että he kuten mekin ovat aina odottaneet toisen lajin kohtaamista, ja ovat aivan yhtä hämillään ja valmistautumattomia kuin me? Kuten yllä mainittiin, monet tiedemiehet arvelevat että on paras olla etsimättä kontaktia alieneihin. Hekään eivät välttämättä halua kohdata meitä, mikä historian näkökulmasta on hyvinkin loogista.

Älykkyyden taso

Valitettavasti spekulaatiomme toisten älyllisten olentojen kapasiteeteistä on oman älykkyytemme rajoittama. Jos he ovat paljon mietä viisaampia, kuvittelemme että kyseessä on tiede ja insinöörintaidot. Kuten Neandertalin ihmiset ehkä kuvittelivat (jos ne osasivat), että heitä älykkäämmät oliot olisivat loistavia metsästäjiä ja työkalujen tekijöitä, mutta eivät ne olisivat ajatelleet taidetta, diplomatiaa tai metafysiikkaa tavalla, joilla me ne ymmärrämme. 

Minkälaisia käsitteitä meitä kehittyneempi äly käyttäisi, joita me emme edes vielä hahmota, huolimatta saavutuksistamme tieteen ja teknologian saralla? Miten ne ymmärtävät elämän luonteen?

Jos palataan neandertal-analogiaan, kuvittele että kohtaamme olentoja jotka ovat älyllisesti neandertalilaisten tasolla: ne ymmärtäisivät kohtaamisemme hyvin eri tavalla kuin me. Heidän aivotoimintansa rajoittaisi heitä, ja ne eivät ymmärtäisi yrityksiämme kommunikoida heidän kanssa. Me turhautuisimme, emmekä saisi olentoihin yhteyttä. Mutta kuvittele sitten, että kohtaamme olentoja, jotka ovat meitä itseämme huimasti älykkäämpiä, niin että ne olisivat meitä edellä samalla tavalla kuin me neandertalilaisia.Turhautuisivatko ne? Vai onko jo päästy tiettyyn pisteeseen, josta ei päästä pitemmälle (samalla tavalla kuin koirat ovat saavuttaneet älyllisen kehityksensä huipun, eivätkä siitä viisaammiksi muutu)?

Ehkä emme siis ole kykeneväisiä ymmärtämään universumia johtavia meitä suurempia voimia, ja koska niiden suuruus ei ole ymmärrettävissämme, emme ole merkittäviä universumin mittakaavassa.

Kehittynyt tekoäly?

Scifin lukijat tietävät, että tekoäly on sen kantavia voimia. Mutta sitä seuraa olennainen kysymys. Tiedämme - scifin ansiosta - että on riskejä sellaisen tekoälyn kehittymisestä, joka ei ole meille suosiollinen, tai jopa uhkaa olemassaoloamme. Se saattaa kuulostaa liioitellulta arviolta, mtta on tärkeää että tekoälyn kehittäminen suoritetaan vastuullisesti. Sille on jopa omistettu oma instituuttinsa, Singularity Institute.

Jos pahantahtoisen tekoälyn intressit ovat ristiriidassa muiden elämänmuotojen kanssa, huolenaiheemme on, onko tällaista tekoälyä kehittynyt planeettamme lähistöllä. Valitettavasti meillä ei ole tietoa siitä, mitä meille tuntemattomat sivilisaatiot tekevät, ja on siis mahdollista että tietämättämme kehittelillä on jo jonkinlainen tekoälyn muoto, tai kenties se on jo olemassa. Mahdollisuudet eivät ole kovin suuret, ja on vielä epätodennäköisempää, että muilla lajeilla ei olisi tietoa mahdollisista riskeistä. Ja siltikin on melko epätodennäköistä, että se olisi uhka olemassaolollemme. Mutta kysymys kannattaa tehdä, ja siitä on seurannut kiinnostavaa scifiä.

Tunteet ja ajattelu

Riippumatta heidän älykkyyden tasostaan, emme voi olettaa että alienit ajattelevat kuten me. Ei ole tarpeen kuvitella, että niiden muisti toimii kuten meidän muistimme, tai että niillä on samanlainen käsitys itsestään kuin meillä, tai että ne puhuvat keskenään, tai kokevat tilan ja ajan kuten me. Jo eri kulttuurien välillä on suuria eroja. Mieti vaikka brasilialaista Piraha-kansaa ja Carl Saganin sanoja siitä, että yksinkertaisetla vaikuttavat käsitteet, kuten numero yhden käsite, ovat tulosta monimutkaisesta logiikasta. Kun pirahoja pyydettiin laskemaan esineitä, heillä vaikuttaa olevan vähän ymmärrystä laskemisen suhteen, ja he käyttävät vain kolmea sanaa, jotka kääntyvät "suurin piirtein yhdeksi", "enemmän kuin yhdeksi" ja "moneksi". Kyseessä on oma lajimme, joka on samalla tavalla kehittynyt kuin me ja jakaa ympäristömme. Mieti tätä sitten siitä näkökulmasta, että miten suuria eroja alienien ja meidän mielemme välillä on. Se ei todennäköisesti liity käsityksiimme laskemisesta..

Yhtä kiinnostava on idea siitä, että avaruusolennot saattavat kokea erilaisia tunteita kuin me. Monet tunteemme ovat todennäköisesti evoluution sivuvaiktusta, joten tunteemme ovat seurausta omasta, uniikista kehityshistoriastamme. On mahdollista, että minkä sivilisaation sitten kohtaammekin, se ei ymmärrä naurua, ei pelkää tai hämmästy. Voi myös olla, että ne kokevat tunteita, joita me emme osaa tulkita. Siitä voisi toivoa epätoivottuja vaikeuksia planeettojen välisessä dialogissa.

Tieto universumista

Se, että onko muita sivilisaatioita olemassa, ja missä ne majailevat, on vain yksi asioista, joita emme tiedä universumistamme. Olettavasti jotkus sivilisaatiot ymmärtävät universumia paremmin kuin me, ja sofistikoituneemmalla tavalla. He saattavat myös tietää enemmän siitä, missä universumissa on elämää. Jotkut näistä saattavat myös osata ulottaa tuntemamme aika-tila -jatkumon ulkopuolelle. Heidän halunsa jakaa tätä tietoa ja teknologiaa hyödyntäisi suuresti meitä ja heitä. 

Mutta on myös mahdollista, että meidän älykkyytemme on liian rajallinen tämän työn ymmärtämiseen ja sen hahmottamiseen, mihin muut sivilisaatiot pystyvät. Mutta on selvää, että ihmiset eivät ole lakanneet kehittymästä, ja on mahdollista että joukostamme nousee vielä älykkäämpi laji, tai ainakin älykkäämpiä ihmisiä, 20 000 tai miljoonan vuoden kuluttua.

Olemassaolon jatkaminen

Olemassaolomme uhkat vaihtelevat paikallisisista (kuten tauti) universaaleihin (maailmankaikkeuden repeäminen), mutta kaikki me olemme niiden armoilla. Mitä suurempi skaala on, ja mitä usempia ihmisiä katastrofi koskee, sen vaikeampi niitä voi olla välttää. Voimme torjua tauteja tai ydinsotaa, mutta emme voi ennakoida planeettamme ulkopuolelta tulevia katastrofeja. Näitä on vaikea miettiä, mutta nekin vaikuttavat epäolennaisilta verrattuna perimmäiseen uhkaan: universumista tulee elinkelvoton. Se voi tapahtua periaatteessa milloin vain. Mutta olettettavasti kaikki älylliset elämänmuodot haluavat jatkaa olemassaoloaan ikuisesti jossain muodossa. Mitä sivilisaatiot saattaisivat tehdä sen eteen?

Ei ole kauan siitä, kun ajateltiin että maailmanloppu seuraa niin sanotusta loppurysäyksestä. Fyysikko nimeltään Frank Tipler mietti, että ratkaisu voisi olla loputtoman tehokas tietokone, joka valjastaisi käyttöönsä kaiken rysäyksen luoman energian. Tällä energialla tietokone voisi palauttaa elämään kaiken jo olemassaolleen elämän. Kun aika (tavalla jolla tunnemme sen) loppuisi, tietokone loisi subjektiivista aikaa, jossa se voisi kaikkia mahdollisia universumin tiloja. Elämästä tulisi ainoastaan subjektiivisesti loputonta, mutta mitä väliä sillä on?

Missä olennot ovat?

Oma kapea, mutta todennäköisesti oikea ajatuksemme siitä, minkälaiset planeetat voivat ylläpitää elämää yhdistettynä teknologiaan on mahdollistanut sen, että olemme löytäneet planeettoja, joissa saattaisi olla elämää. Huono uutinen on se, että on pitkä matka elämän mahdollisuudesta siihen, että planeetalla voi elää edistyneitä, älykkäitä sivilisaatioita, ja ei ole hyviä syitä uskoa, että ne muutamat planeetat joita olemme havainnet voisivat ylläpitää älyllistä elämää.

Hyvä uutinen on se, että olemme perehtyneet mitättömän pieneen universumin kolkkaan, joten se että olemme identifioineet asuttavia planeettoja tarkoittaa todennäköisesti sitä, että jossain kauempana on hyvin todennäköisesti elämää. Huono uutinen on taas se, että fyysiset rajoitukset estävät meitä pääsemästä niin kauas. Valonnopea matkustaminen ei vielä ole tietääksemme mahdollista.

Muta jos oletamme, että voimme ylittää ajan ja tilan rajat ja matkustaa kauas, minne meidän pitäisi suunnata? Monia asioita on huomioitava, eikä edetä vain mahdollisimman kauan. Näitä asioita ovat esimerkiksi planeetan tähden koko, valovoimaisuus, miten planeetta liikkuu tähden ympärillä, koko ja etäisyys muista samaa tähteä kiertävistä planeetoista.

Kaikesta huolimatta, emme lennä kovinkaan pian etsimään alieneja. Jos kohtaamme niitä elämämme aikana, se todennäköisesti johtuu siitä, että he tulevat luoksemme. Sekään ei välttämättä ole kovin todennäköistä. Mutta ajatus on kiehtova, ja kenties jonain päivänä tervehdimme toisen planeetan olioita ja muodostamme molempia hyödyttävän suhteen. Elämää ylläpitävän universumin loppu ei ole rohkaiseva ajatus, joten olisi kiva tietää, että emme ole ainoita, joita kiinnostaa elämän säilyttäminen.

http://listverse.com/2012/08/21/top-10-interesting-questions-about-aliens/