Voiko valolla elää?

ViljaJ

Suurin osa meistä kokee tarvitsevansa kiinteää ravintoa elääkseen. Henkilökohtainen ruokavalio saattaa sisältää lihaa ja kalaa tai olla sisältämättä lainkaan eläinperäisiä tuotteita, mutta ylivoimaisesti useimmat meistä syövät ruokaa ainakin jossain muodossa useita kertoja päivässä. Jo mehupaastolla olevaa työkaveria katsotaan hieman oudoksuen, sillä ajatus ruoasta luopumisesta parinkin päivän ajaksi tuntuu suorastaan mahdottomalta. On kuitenkin olemassa pieni ryhmä ihmisiä, jotka uskovat pelkän ilman, valon ja pranan olevan kaikki mitä tarvitaan pitämään ihmiskeho elossa ja täysin toimintakuntoisena.

Breatharianismi ja inedia

Inedia eli paasto on monelle tuttu käsite ainakin ala- ja yläasteen uskonnon tunneilta. Muistin virkistämiseksi kerrattakoon, että paastoaminen tarkoittaa vapaaehtoista kieltäytymistä ruuasta ja juomasta joko kokonaan tai osittain. Paasto ei ole pysyvä elämäntapa, vaan sillä on yleensä selkeä alku- ja loppupäivä, jotka voivat ajoittua yhtenevästi esimerkiksi uskonnollisten juhlapyhien kanssa.

Breathianismissa on joitakin samoja piirteitä kuin paastossa, mutta ne ovat silti kaksi täysin eri asiaa. Breatharianismissa on kyse uskomuksesta, jonka mukaan ihmisen on mahdollista elää lähes yksinomaan valon ja ilman avulla. Ne ja prana eli hindulaisesta filosofiasta tuttu elämänvoima pitävät ihmisen hengissä ruuatta ja juomatta.

Paastoamisesta poiketen breatharianisti pyrkii toteuttamaan uskomuksensa mukaista elämäntapaa päivästä toiseen, eikä niinkään jaksottain. Pysyväluonteisuutensa takia tiedemiehet ovat tuominneet breatharianismin kuolettavaksi pseudotieteen muodoksi.

Ihminen voi selvitä viikkoja ilman ruokaa

Nykytietämyksen mukaan jokainen ihmiskeho tarvitsee ruokaa pysyäkseen toimintakuntoisena. Yksilön tunnustamalla uskonnolla tai elämänkatsomuksella ei ole asiaan vaikutusta.

Kaikki elintoiminnot sydämen lyönneistä ja aineenvaihdunnasta hengittämiseen edellyttävät ruoasta saatavaa energiaa. Jopa pelkkä ajattelu vaatii kilokaloreita! Perustoimintojen ylläpitämisen ohella kehomme käyttää ruoasta saatavia ravintoaineita myös lihasten, luuston ja muiden osien rakennusaineena.

Pakon edessä ihmiskeho selviää silti jonkin aikaa ravinnotta. Täysin ilman ruokaa ihmisen tiedetään selvinneen hengissä kolme viikkoa – esimerkiksi Mahathma Gandhi sitkisteli 21 kokonaista päivää ilman ruuan murentakaan.

Ennen pitkää kuolo kuitenkin korjaa, jos keho ei saa riittävästi energiaa. Aliravitsemus jo sinällään aiheuttaa vaarallisia haittavaikutuksia, kuten rytmihäiriöitä, sydänlihaksen surkastumista, verensokerin laskua sekä neste- ja suolatasapainon häiriöitä. Nälkiintymisen aiheuttama menehtyminen johtuu yleensä sydämen äkillisestä pysähtymisestä.

Kaikesta huolimatta olemattoman kevyt ruokavalio lienee yksi syy breatharianismin herättämään kiinnostukseen. Moni meistä kärsii liikakiloista vähintään omasta mielestään, ja iso osa paino-ongelmien kanssa taistelleista tai edelleen taistelevista on etsinyt tilanteeseen helpotusta myös paaston kautta. Siinä missä paastoamisen ajatellaan edellyttävän äärimmäistä itsekuria, voi ruuan korvaaminen pranalla tuntua astetta helpommalta vaihtoehdolta. Rapakon toisella puolella breatharianismista onkin tullut jo jonkin asteinen muoti-ilmiö.

Ainakin vesi on ihmiselle elinehto – vai onko?

Ravinnotta voi siis selvitä hengissä hyvän aikaa, mutta ilman vettä ihmiskeho nuutuu nopeasti kuin juuriltaan revitty kasvi auringossa. Kehomme koostuu vedestä noin 60-prosenttisesti, ja jokainen solumme tarvitsee vettä pystyäkseen täyttämään tehtävänsä. Tätä elämän eliksiiriä tulisikin olla kehomme käytettävissä peräti 2-3 litraa päivää kohden niin lämmönsäätelyä, nivelten voitelua kuin kuona-aineiden huuhteluakin varten.

Jos vesi uhkaa loppua kehostamme, seuraa aluksi nestehukka. Nestehukan oireita ovat esimerkiksi rintakivut ja hengenahdistus. Viikon sisällä juomisen lopettamisesta ihmisen elintoiminnot tavallisesti kuitenkin pysähtyvät.

Moni breatharianisti tunnustaakin ravitsevansa kyllä kehoaan, mutta nauttii ruoan vähemmän kiinteässä muodossa. Esimerkiksi soseista ja erilaisista vitamiinipitoisista mehuista tai pirtelöistä on mahdollista saada kehon tarvitsema määrä niin vettä, energiaa kuin ravintoaineitakin. Täysin riskitön vaihtoehto tämäkään ei tosin ole, sillä vain harvalla meistä on tasapainoisesta ja terveellisestä ruokavaliosta näin radikaaliin muutokseen tarvittava määrä tietoa.

Kasvissyönti, ensimmäinen askel breatharianistiksi

Harva “alkaa” breatharianistiksi yhdessä yössä. Suosittu lähestymistapa on jättää normaalista ruokavaliosta pikku hiljaa osia pois. Moni aloitteleva breatharianisti siirtyy ensin sekaruokailijasta vegetaristiksi, vegetaristista vegaaniksi ja vegaanista pikku hiljaa soseutetun ruuan kautta pelkkiin nesteisiin. Prosessia varten kehitettyjä metodeja on olemassa useita.

Osa breatharianisteista jatkaa kehonsa siedätystä vieläkin pidemmälle jättäen jopa nesteet pois. Tämä jatkuu yleensä ainakin sen aikaa, että yksilö uskoo voivansa tulla toimeen ilman tieteen tunnustamia energianlähteitä.

Äärimmillään breatharianisti luottaa elämänsä siis pelkän pranan käsiin. Siedätysprosessin myötä breatharianisti ikään kuin totuttaa kehonsa ruoattomuuteen ja kannustaa sitä etsimään vaihtoehtoisia energian lähteitä – tässä tapauksessa pranaksi kutsutun elämänvoiman, joka on läsnä aina ja kaikkialla ympärillämme. Prana imeytyy kehoon muun muassa hengitetyn ilman kautta, joten oikealla energeettisellä tasolla ollessaan yksilön on helppo kuvitella pystyvän käyttämään tätä elämänenergiaa hyödyksi samaan tapaan kuin monet muut organismit hyödyntävät esimerkiksi auringonvaloa.

Breatharianismin perimmäinen tarkoitus ei silti ole pistää kiinteää ruokaa täysin pannaan. Idea on lähinnä päästä eroon ajatuksesta, että kehomme olisi ruuasta riippuvainen. Breatharianisti ei siis ole epäonnistunut syödessään kokonaisen aterian aina silloin tällöin tai edes nauttiessaan päivittän kiinteää ruokaa. Normaali ruoka onkin monen breatharianistin elämässä edelleen läsnä ainakin nautinnon lähteenä.

Sinänsä ajatus ei kuulosta lainkaan hullummalta – ei nälkää, mutta ruokaa saa silti halutessaan syödä? On kuitenkin muistettava, että nälän tunteen uudelleen opettelu voi olla yhtä haastavaa kuin siitä eroon pääseminen. Sen ja muut breatharianismin riskit huomioiden onkin perusteltua sanoa, että ainakin ääribreatharianistinen elämäntapa on yksilön terveyden kannalta vähintään kyseenalainen.

Lähteet: