Jos väsyttää niin nukutaan - osuvia viisauksia lasten suusta

Vanhan sanonnan mukaan lasten suusta kuulee totuuden. Tämä pitää hämmästyttävän usein paikkansa. Olen kuullut lasteni suusta viisautta, jota olen lukenut arvostettujen filosofien tai henkisten opettajien sanoneen. Asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Lapsilla on joskus ajattelun kirkkautta, jota aikuisuuteen mennessä hankitut ehdollistumat, vääristyneet uskomukset ja haitalliset ajattelumallit eivät vielä ole sumentaneet. Kerron kolmesta vissistä totuudesta, jotka olen uudelleen oppinut lapsiltani.

Halaaminen auttaa aina

Kymmenvuotias tyttäreni sanoi minulle kerran, että halaaminen auttaa aina. Hän näki kiperän tilanteeni ja uupumukseni kaikkien vastoinkäymisten keskellä. Tuo lause oli arvatenkin kuultu aikuiselta, ja lapsi oli ottanut sen käyttöönsä kuin minkä tahansa faktan. Tuolilla istutaan, hauki on kala, ruokailu tapahtuu pöydän ääressä, vessassa käynnin jälkeen pestään kädet – ja halaaminen auttaa aina. Lauseen voima tuolla hetkellä, kun sen lapsen suusta kuulin, tuli siitä vahvasta ja vankkumattomasta lapsenuskosta, jolla tyttönen lauseen sanoi. Halaaminen auttaa aina, ei hätää, halataan vain ja kaikki on taas kunnossa. Ja niin me teimme. Halasimme. Ja se auttoi. Auttoi ennen kaikkea siksi, että se lausuttiin vahvasti halauksen voimaan uskoen. Ei ollut vaihtoehtoa, ettäkö halauksen jälkeen olisi enää mitään ongelmaa. Halauksen voima kätkeytyy juuri tuohon lapsen uskoon ja vaihtoehdottomuuteen. Lauseesta tuli osa perheemme useimmiten toistettuja sanontoja, ja nykyisin meillä halataan usein.

Jos väsyttää, nukutaan

Kodin siivous kesken, pyykit ripustamista odottamassa pyykkikoneessa ja kello huiteli iltakymmentä. Aamu on alkanut kello 6, eikä levähdystaukoja ollut arkiseen aherrukseen juuri mahtunut. Kiireinen päivä töissä, lasten harrastuksiin kuskailua illalla ja kotitöitä kaikissa mahdollisissa väleissä. Väsymys painoi kirvelynä silmissä, ja pinnistelemällä suoritin päivän viimeisiä kotiaskareita.

Pieni poikani heräsi uniltaan ja taapersi keittiöön. Hän katseli minua ihmeissään – olinhan nukuttaessani häntä sanonut, että nyt tulee yö ja kaikki nukkuvat. Että mitään ei tapahdu, nyt unille. Poika katsoi minua silmät unesta pöpperöisinä ja kysyi: ”äiti vätyttääkö?”. Myönsin lapselle että kyllä, nyt äitiä vähän väsyttää. ”Jos vätyttää, nukutaan”, nykerönenäinen poikanen totesi minulle napakasti, pehmeällä lapsenäänellään. Katsoin häntä hetken. Juuri niin. Olin lukenut sen – Rumin viisautta, jos väsyttää, nukutaan. Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Halasin lasta, peittelin hänet uudelleen vuoteeseen ja totesin, että tiskipöydän tahrat saivat nyt jäädä. Mikä siinä on, etten osannut tällaista yksinkertaista viisautta ottaa arjen osaksi? Peseydyin ja kävin maate, olinhan väsynyt. Silloin nukutaan. Uni tuli heti.

Kun vatsa on täynnä tai TV:ssä alkaa piirretyt, syöminen lopetetaan

Joka syksy minut valtaa valtaisa makeanhimo, hiilihydraattipitoisten ruokien hamuaminen ja itkuisuus. Paino nousee joka syksy, joskus pysyvästi, joskus keväällä laskeakseen. Lihominen ei helpota kaamosmasennuksesta kärsivän oloa. Päinvastoin. Oli marraskuinen ilta, ja olin tuttuun tapaani jääkaapilla tekemässä illan ties kuinka monetta juustoleipää. Ja ottamassa jääkaapista vähän sitä sun tätä, mitä nyt satuin kiinni saamaan. Ei minun oikeastaan ollut nälkä, ei jano, olin vain niin tolkuttoman väsynyt, että kaipasin pientä piristystä verensokerin nostosta. Enimmäkseen vain söin, ajatttelematta.

Lapseni katsoi minua, ihmetellen miksi äiti on jääkaapilla, vaikka ei ole ruoka-aika. Sanoin, että sitä minäkin ihmettelen, ja saman asian kanssa taistelen ihan joka päivä. Lapsi katsoi minua kummastuneena, olihan kyseessä hänen näkökulmastaan yksi maailman yksinkertaisimmista asioista. ”Jos massu on täysi, ei tarvitse syödä. Jos telkusta tulee piirretyt, ei kerkeä syödä”, hän sanoi. Katsoin pientä mussukkaa ja aloin nauraa. Juuri niin. Vatsani oli täynnä ja toden totta, TV:stä tuli piirrettyjä. Jätin välipalan valmistamisen sikseen, kaappasin pikkuisen kainalooni ja katsoin koko illan piirrettyjä hänen kanssaan sylitellen. Myöhemmin nukkumaan käydessä oloni oli kylläisempi ja tyytyväisempi kuin pitkään aikaan. Kenties siksi, etten ollut syönyt juuri mitään. Rakkautta ja läheisyyttä kaipaava sydän ei syömällä täyty.