Seikkailukasvatus henkisen kasvun apuna

Seikkailukasvatus on käytännönläheistä tekemällä oppimista ja seikkailuksi toiminta muuttuu, kun siinä tapahtuu jotain uutta ja yllätyksellisyyttä.

Jotain uutta elämääsi? Ei joka lauantaista kävelylenkkiä puistossa vaan hankkiudu sen sijaan uusiin tilanteisiin, paikkoihin, toimintoihin - tai kokeile muuten vaan jotain vierasta ja outoa harrastusta. Mene rohkeasti epämukavuusalueellesi – vasta siellä tapahtuu oppimista. Voit esimerkiksi mennä kylmään pakkasilmaan meditoimaan tai tehdä kävelyretriitin luonnonpuistoon, jos et ole ennen näitä kokeillut.

Kun kokeilet seikkailukasvatusta, muistathan, etteivät aiemmat henkisen harjoituksen keinot riitä. On keksittävä jotain uutta. Harjoituksen analysointi jälkikäteen auttaa tuottamaan oivalluksia, jotka ovat henkistä kehitystä. Yllätyksellisyys pakottaa sinut toimimaan uudella tavalla. Jännittävä kokemus auttaa oppimisessa, kun sen merkitys ymmärretään. Jos kokemus jää irralliseksi, se ei lisää oppimistuloksia.

Seikkailun jälkeen kannattaa varata riittävästi aikaa tapahtuman muisteluun ja palauttaa kaikki tilannetekijät tarkasti mieleen. Muistele ulkoisen maailman asioiden lisäksi sisäisiä tuntemuksiasi, ja painota niitä. Kiinnitä huomiota matkan varrella mieleen nousseisiin ajatuksiin ja tunteisiin. Kun pohdit tunteita, ajatuksia ja toimintaa jälkeenpäin, saat hienoja oivalluksia. Mitä ne kertovat sinusta henkisen tiesi kulkijana? Mikä yllätti? Löysitkö itsestäsi joitain uusia puolia? Millaisia tunteita tilanne herätti? Oliko tehtävän loppuun saattaminen vaikeaa? Huomasitko kenties ominaisuuksia, joita haluaisit kasvattaa itsessäsi lisää? Onko jotain, mistä on tullut aika luopua?

Vastatessasi edellä esitettyihin kysymyksiin tapahtuu syväsuuntaista, kokonaisvaltaista oppimista. Henkisyyden ja ajattelun tasot yhdistyvät toiminnalliseen tasoon. Seikkailukasvatus opettaa itsetuntemusta, itseluottamusta ja yhteistyötaitoja. Kärsivällisyys lisääntyy, kun tarpeiden tyydytyksen siirtämistä harjoitellaan.

Seikkailukasvatuksen juuret ulottuvat 1800-luvun lopulle. Seikkailu ja elämyskokemuksen käsittely ymmärrettiin hoidollisena. Elämysten hankkimista ja niiden käsittelyä verrattiin terapeuttiseen prosessiin ja löydettiin monia yhtymäkohtia. Seikkailukasvatuksessa ja terapiassa pohditaan, mitä tapahtui, miltä tuntui ja miksi.

Kansainvälisiä tutkimuksia seikkailukasvatuksesta on tehty muun muassa positiivisen psykologian näkökulmasta. On analysoitu prosessia, jonka avulla elämys ja kokemus muotoutuvat oppimiseksi jälkireflektoinnin aikana. Oppimisen tehokkuutta on selitetty positiivisilla emootioilla, joita kognitiivista oppimista edeltävä seikkailutapahtuma on sisältänyt.

Lähteet
Latomaa, T. & Karppinen S. J. A. (toim.) 2010. Seikkaillen elämyksiä I ja Seikkaillen elämyksiä II. Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi.
Passarelli, A.; Hall, E. & Anderson, M. (2010): A Strengths-Based Approach to Outdoor and Adventure Education: Possibilities for Personal Growth. Journal of Experiential Education, 33/2010.