Kevennä kevättä kohden - viisi vinkkiä hyvän olon ateriointiin
Kevään tullen valon määrä luonnossa lisääntyy ja ulkona liikkuminen on houkuttelevampaa kuin kylmänä, tuulisena marraskuun pimeänä iltana. Liikunnan lisääntymisen myötä moni innostuu pohtimaan muitakin elintapojaan. Kevättä kohti voi keventää ruokalautastaan. Kokosimme viisi vinkkiä kevättä kohti keventämiseen.
1. Kohtuus kunniaan
Ahneus on yksi kuolemansynneistä, eikä suotta. Maallisten himojen villitsemä ihminen on maanpäällisessä helvetissä. Mielihalujaan tyydyttämään ryhtyvä ei saa niitä koskaan tyytymään. Mitä enemmän mielitekojamme ruokimme, sitä suuremmiksi ja ahnaimmiksi ne kasvavat. Se on egon toimintaa. Kun sen sijaan keskitymme egon yllykkeiden sijaan kohtuullisuuteen ja järkevyyteen, ja pidättäydymme syömästä yli tarpeidemme mielihaluistamme huolimatta, kohtuudessa pysymisestä tulee yhä helpompaa. Egon villit yllykkeet kuluvat loppuun, kun emme lähde ruokkimaan niitä. Kevättä kohti keventäessämme meidän kannattaa muistaa kohtuuden ja kohtuullisuuden periaate myös ruuassa ja juomassa. Ruumiimme tulee nopeasti ravituksi. Siihen ei tarvita jättimäisiä annoksia eikä hyvin rasvaista ruokaa, määrättömästi punaista lihaa tai sokeria. On hyvä oppia syömään niin, että vatsa on 75 % täynnä – ei äppötäynnä.
2. Monipuolisesti vihanneksia
Kasvisten energiatiheys on pieni. Energiatiheys tarkoittaa sitä, kuinka paljon energiaa ravinto sisältää painoa, esimerkiksi 100 grammaa kohden. Vihanneksista saamme runsaasti fytokemikaaleja, vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita. Tarvitsemme niitä voidaksemme hyvin. Runsaasti kasviksia sisältävä lautanen täyttää vatsaa ja tuo kylläisyyden tunnetta, väsyttämättä kuitenkaan meitä liikaa tai sumentamatta tarkkaavaisuuttamme. Kalorimäärätkin pysyvät kohtuullisina, vaikka söisimme täyden lautasellisen ruokaa neljästi päivässä. Kasviksista on mahdollista saada värikkäitä ja hauskoja annoksia. Voimme iloita ja leikkiä luovasti, rakentaen lautaselle maiseman tai hymynaaman erivärisistä luonnonantimista. Sellaiset kasvislautaset maistuvat myös perheen pienimmille.
3. Paastoa välillä
Paastoaminen auttaa meidät tehokkaasti huomaamaan ruokaan liittyviä, pitkällä tähtäimellä haitallisia tapojamme, kuten napostelua, santsaamista tai ikävien tunteiden tai ajatusten turruttamista syömällä. Kun kieltäydymme ruuasta riittävän kauan, koemme aitoa ja jopa voimakastakin fyysistä nälkää. Fyysisen nälän tunteminen voi herkistää mielemme ajattelemaan maailman nälkää näkeviä ja köyhyydessä eläviä lähimmäisiämme. Paaston seurauksena henkinen kasvumme etenee, ja meistä tulee empaattisempia lähimmäistemme palvelijoita.
Paaston terveysvaikutuksista on ristiriitaista tietoa. Veren rasva- ja sokeriarvojen muutos voi olla suotuisa, ja rasvakudoksen määrä elimistössämme voi muuttua säännöllisen paastoamisen ansiosta. Jos kuitenkin paastoaminen johtaa paaston päätyttyä hillitsemättömään mässäilyyn ja suuriin annoskokoihin, ei paastoamisesta välttämättä ole hyötyä. Jos on taustaa syömishäiriöistä tai taipumusta syömishäiriöiseen ajatteluun, ei paastoamiseen pidä ryhtyä.
4. Hyvää oloa muualta kuin ruuasta
Onko ruoka tapa rentoutua? Monelle meistä on. Saamme ruuasta muutakin kuin ravintoa kehollemme; mielihyvää, ja yhdessä jaettu ateria on kaikissa kulttuureissa tärkeä sosiaalisen elämän tapa. Kun haluamme voida paremmin ja keventää kevättä syömisiämme kohti, on tärkeää miettiä, mistä muualta saamme mielihyvää kuin ruuasta. Voi olla pysäyttävää oivaltaa, että muita nautinnon lähteitä joutuu hetken haeskelemaan mielestään. Hyvää oloa voimme kuitenkin ammentaa hyvin monesta eri lähteestä; luonnosta, liikunnasta, levosta, unesta, meditaatiosta, auttamisesta ja vapaaehtoistyöstä tai lemmikeistä, ystävien kanssa vietetystä ajasta, hyvän kirjan lukemisesta tai podcastien kuuntelemisesta. Kun päätämme keventää aterioitamme, voimme miettiä jo valmiiksi vaihtoehtoisia nautinnon lähteitä. Näin keventäminen käy kivuttomammin.
5. Täydellisesti ei tarvitse onnistua
Monet aloittavat elämäntapojen muuttamisen suurten suunnitelmien ja kunnianhimoisten tavoitteiden saattelemina. Kaiken täydellinen muuttaminen kerrasta ei onnistu pysyvästi. Täydellisesti ei tarvitse onnistua. Liian tiukat säännöt eivät pidä. Muutosten tekemisessä on hyvä noudattaa sellaisia muutoksia, joita voi kuvitella pystyvänsä pitämään yllä lopun elämänsä ajan. Kitukuuri, jonka aika kuluu odotellen kuurin loppumista ja lupaa palata vanhoihin tapoihin, ei ole järkevää. Sen sijaan mikromuutokset, joita vaikka viikon tai kahden viikon välein, kumuloituvat vähitellen ja johtavat pysyviin tuloksiin. Pysyvät tulokset näkyvät jo vuoden päästä keventyneenä olona, laskeneena verenpaineena, diabetesriskin hälvenemisenä tai kapeampana vyötärönä.
Repsahdukset kuuluvat muutosprosessiin. Kukaan ei onnistu täydellisesti muuttamaan tapojaan – se on kovin hankalaa. Kun alkuviikkojen kuherruskuukausi on vietetty, ja tapahtuu jotain yllättävää, stressaavaa tai mieltämme muutoin kuormittavaa, on houkutus vanhoihin tapoihin palaamisesta suuri. Voimavaroja houkutuksen vastustamiseen ei välttämättä ole. Meidän on oltava itsellemme armollisia näissä kohdissa. Voimme palata uusiin, kevennettyihin ruokailutottumuksiimme aina takaisin. Repsahdus ei tarkoita pieleen menemistä. Sen jälkeen voi aloittaa seuraavalla aterialla alusta ja kiittää itseään niistä monista onnistuneista, kevennetyistä aterioista, joita on jo pystynyt toteuttamaan.
