Kurkistus kansanuskontoihin - Keholla kansan kosminen kuvasto
Alussa oli vain pimeys, Suuri yö (Te Ponui), Pitkä yö (Te Poroa). Sitten tyhjään avaruuteen kävi kajastus, kuu ja aurinko syttyivät, ja taivaasta kävi valo. Kuulostaako tutulta? Kuten monilla muillakin alkuperäiskansoilla, myös maoreilla kansanmytologiat heijastelevat pitkälti omaa kristillistä käsitystämme maailman luomisesta. Kuvaavaa onkin, että 1700-luvun loppupuolelta eteenpäin Uuteen–Seelantiin (maoriksi Aotearoa) kristillistä sanomaa kantaneet lähetyssaarnaajat joutuivat pulmalliseen tilanteeseen: miten puhua jumalasta ja uskonnosta, kun niille ei ole edes kansan omalla kielellä yksiselitteistä nimitystä?
Maorikulttuurissa uskontoa kuvaava sana 'whakapono' on kristittyjen antama, ja vain yhtä yliluonnollista jumaluutta kuvaavan termin 'Io' olemassaolollekaan ei ole kansanuskossa pitäviä todisteita. Luontevampaa maorien tapauksessa jumaluudesta onkin puhua heidän omalla käsitteellään 'atua'. Termi whakapono puolestaan sisällyttää itseensä uskonnollisen ulottuvuuden lisäksi niin geneettisen perintäjärjestyksen, olevaisuuden tulkinnat kuin kulttuuriset kerrostumatkin.
Polynesiasta lähtöisin olevat maorit saapuivat Uuteen-Seelantiin 1300-luvulla. Maailman tatuoiduimmaksikin sanotun kansan käsitteistössä ero uskonnollisen kuvaston ja arjen käytänteiden välillä on häilyvä. Esimerkiksi maorimiehen kasvot kauttaaltaan peittävä tatuointi voi kertoa äidin ja isän sukuhaarojen kautta koko heimon historian ja myytit. Tatuoinnit saattavat myös kuvata eri heimojen välisiä valtasuhteita, jotka etenkin 1840-luvulta eteenpäin vaikuttivat heimosotien kautta dramaattisesti maorikansan väestön romahtamiseen. Myös brittien kanssa käydyt maorisodat vaikuttivat, ja 1800-luvun loppuun mennessä kansan väkiluku oli pudonnut noin 42 000:een. Nykyisin Uudessa-Seelannissa asuu virallisena vähemmistöryhmänä noin 620 000 maoria, heistä suurin osa kristittyjä.
Ennen kristittyjen tuloa vaikuttanut jumalkuvasto on maoreilla rikas. Ennen taivaan ja maan erkaantumista toisiinsa kietoutuneet Isä Taivas (Ranginui) ja Äiti Maa (Papatūānuku) pitivät syleilyssään lapsensa, joista Tāwhirimātea ja Tāne onnistuivat saamaan taivaan ja maan erilleen toisistaan. Edellisestä tuli myöhemmin tuulen ja jälkimmäisestä metsän jumala. Etenkin Tānelle uhraaminen pyynnin yhteydessä kuvastaa hyvin maorien vahvaa luontoyhteyttä.
Mytologisessa termistössä maorit näkevät muiden polynesialaisperäisten kansojen mukaisesti vahvana kaikkiin elollisiin ja elottomiin asioihin ja henkilöihin liittyvän voiman, 'manan', jota vastaa esimerkiksi kalevalaisessa tarustossa 'väki'. Animalismin, eli sielu-uskon suuntaan kehittyessään maorit omaksuivat sielua kuvaavan, ruumiista erillisen käsitteen 'wairua'. Ihmisen tai muun olion perusprinsiippi on 'hau'. Tätä elinvoimaa taas ilmentää 'mauri', johon voidaan vaikuttaa erilaisilla taikavälineillä, talismaaneilla. Kun ihmisen mauri hiipuu, hän kuolee. Eri ihmisten ja asioiden välisiä käytänteitä, moraalia ja etiikkaa, ilmentävät puolestaan käsitteet 'tapu' ja 'noa', joista edellinen viittaa länsimaisessa käsitteistössäkin tuttuun tabuun.
Tuukka Kumpulainen
