Haitallinen maasäteily ihmisten kiusana

Maasäteily on merkinnyt eri aikoina eri asioita. Muinoin sen epäiltiin tuovan pahoja henkiä, nykyisin maasäteilyllä tarkoitetaan tiettyihin paikkoihin sijoittuneita, muodoltaan ja vaikutuksiltaan erilaisia säteilykenttiä. Yleensä kenttiä pidetään haitallisina, ainakin ihmisille. Fysikaalisia mittausvälineitä ei vielä ole keksitty mittaamaan säteilyä, vaikkakin monet ihmiset ovat niistä tietoisia ja vielä useammat tuntevat niiden vaikutukset.

Maasäteily on voiman lähde monelle elolliselle, kuten puille ja hyönteisille. Maasäteilyristeyksissä olevat havupuut pystyvät käyttämään siitä noin 30 prosenttia, ja muurahaiset, kimalaiset, mehiläiset ja tietyt sienirihmastot suorastaan nauttivat maasäteilystä, kunhan energian muuntajana on puu. Esimerkiksi mehiläispesä kannattaa sijoittaa aina G-linjojen risteykseen, näin hunajantuotto kasvaa voimakkaasti. Mehiläiset myös säilyvät hyvin talven yli, jos ruokaa vain on riittämiin.

Kekomuurahaiset rakentavat pesänsä aina kahden hyvin voimakkaan G-linjan risteykseen, ja jos samaan risteykseen osuu vielä vesisuoni, muurahaisilla on onnen päivät. Säteilylinjat ovat muurahaisille elintärkeitä, sillä ne saavat pääosan bioenergiastaan eli elämänvoimastaan maasäteilystä. Muurahaiset rakentavat polkujaankin maasäteilylinjoja pitkin, joilla sijaitsee havupuita eli kuusia ja mäntyjä.

Ihmiselle ja kotieläimille maasäteilyn merkitys on kuitenkin toinen. Puhutaan paremminkin ”haitallisesta maasäteilystä”, sillä sen vaikutus nykyajan heikkokuntoiselle voi olla hyvinkin haitallinen. Esko Jalkasen aikoinaan tekemän mittauksen mukaan erään terveyskeskuksen potilaista 43 prosenttia vaivasi maasäteily. Ihmisiltä ja kotielämiltä on kadonnut luontainen vaisto väistää näitä haitallisia säteilylinjoja ja siksi vuoteemme, työtuolimme tai –pisteemme, kenties koko asuntomme voi sijaita vaarallisesti vaikuttavilla linjoilla.

Haitallinen maasäteily syö ihmisen tai kotieläimen bioenergiakenttää, ja heikentynyt kenttä altistaa monille sairauksille luontaisen immuniteetin laskiessa sen myötä. Altistuminen maasäteilylle antaa ensimmäiset merkkinsä usein sairaalloisena väsymyksenä. Jonkin ajan päästä kaikenlaiset flunssat ja liikkeellä olevat pöpöt pääsevät ihmiseen helposti käsiksi. Pitkällisen altistumisen tuomat sairaudet taas voivat olla erittäin vakavia. Jos esimerkiksi sängyn paikka on juuri maasäteilylinjalla, ovat siinä vuosikymmeniä nukkuneet voineet sairastua jopa syöpään.

Parantuminen alkaa maasäteilyn poistolla

Haitallinen maasäteily voidaan poistaa ponnekkaalla henkisellä käskyllä silloin, kun henkistä voimaa on tarpeeksi. Kun se kerran on poistettu, se ei enää tule takaisin. Tässä on kuitenkin joitakin poikkeuksia. Ensinnäkin haitallinen maasäteily on aina sidoksissa tiettyyn henkilöön tai perheeseen. Siksi se palaa takaisin alkuperäiselle paikalleen, kun henkilöt muuttavat pois. Se tulee uusien asukkaiden kiusaksi, mutta seuraa myös vanhaa perhettä uuteen asuntoon. Näin se on aina asuntokohtainen ja voi lymyillä kerrostalossakin ilman, että se vaikuttaa lainkaan keneenkään muuhun kyseisessä rakennuksessa.

Toisekseen säteily voi tulla takaisin silloin, kun talo on tyhjillään parisen viikkoa. Siksi maasäteily on monesti palannut kesämökeille takaisin talven tyhjillään olon aikana. Myös maakirous voi ylläpitää haitallista maasäteilyä. Maakiroukset ovat yleensä maaseutujen ongelma ja perua entisaikojen maakiistoista. Tällöin kirous on poistettava ensin, jolloin haitalliseen maasäteilyyn päästään käsiksi.

Kun lähdetään tutkimaan henkilön tai eläimen terveyttä ja kuntoa esimerkiksi varvun avulla, maasäteily on melkeinpä ensimmäinen tutkittava haitta. Jo pelkästään sen poisto piristää autettavaa huomattavasti ja antaa alkusysäyksen parantumiselle.