Dalai Lama: Ympäristönsuojelu ja sisäinen tasapaino

Buddhalaisten opetusten mukaan ympäristöllä ja siellä elävien olentojen välillä on läheinen riippuvuussuhde. Kaikki on yhteydessä kaikkeen. Joidenkin mielestä ihmisluontoon kuuluu väkivaltaisuus. Minusta näin ei ole. Jos tarkastelemme erilaisia eläimiä, esimerkiksi petoeläimiä, jotka selviytyvät vain tappamalla toisia eläimiä ravinnokseen, kuten tiikereitä tai leijonia, niin havaitsemme, että luonto on varustanut ne terävillä torahampailla ja kynsillä. Rauhalliset saaliseläimet, kuten porot ja kauriit, jotka elävät kasvisravinnolla, ovat hyväntahtoisempia ja niillä on pienemmät hampaat eikä kynsiä lainkaan. Tästä näkökulmasta katsottuna me ihmisetkin olemme rauhanomaisia, emme väkivaltaisia. Ihmisten selviytyminen lajina perustuu sosiaalisuuteen, olemme sosiaalisia eläimiä. Tarvitsemme muita ihmisiä ja kumppanuuksia. Ilman toisia emme selviytyisi, se on luonnonlaki.

Uskon syvästi, että ihmiset ovat luontaisesti rauhaa rakastavia. Näin ollen, meidän tulisi varjella rauhanomaista ja hyväntahtoista yhteyttä paitsi muihin ihmisiin, myös muihin luontokappaleisiin ja ympäristöön. Meidän tulisi ottaa koko elinympäristömme varjeleminen ja huomioiminen moraaliseksi ohjenuoraksemme. Olemme riippuvaisia ympäristöstämme, ja ympäristömme on riippuvainen meistä.

Ympäristö on elintärkeä paitsi omalle sukupolvellemme, myös tuleville sukupolville. Jos käytämme luontoa hyväksemme häikäilemättömästi, aiheutamme kärsimystä omalle ja tuleville sukupolville. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että saamme materiaalista hyötyä luontoa hyväksikäyttäessämme. Ympäristön muuttuessa myös ilmasto muuttuu. Tämä heijastuu kansantalouksiin. Fyysinen terveytemme on uhattuna. Joten, ympäristönsuojeleminen ei ole pelkästään moraalinen asia, vaan siinä on kyse henkiin jäämisestämme.

Onnistuaksemme luonnonsuojelussa, on tärkeää saavuttaa henkilökohtaisesti sisäinen tasapaino. Luonnon hyväksikäyttö, josta on koitunut paljon haittaa ihmisyhteisöille, kumpuaa välinpitämättömästä ja laiminlyövästä asenteesta luontoa kohtaan. Ihmisiä on autettava oivaltamaan tämä. Ihmisille on opetettava, että luonto vaikuttaa suoraan hyvinvointiimme.

Pidän myötätuntoisuutta tärkeänä. Kuten aiemmin mainitsin, jopa itsekkäästi ajateltuna, tarvitsemme muita ihmisiä. Jos huolehdit muiden hyvinvoinnista, kannat lähimmäisesi taakkaa hänen rinnallaan, ja autat muita ihmisiä, lopulta hyödyt tästä kaikesta itse. Jos ajattelet vain itseäsi ja unohdat muut ihmiset ympärilläsi, tulet kärsimään tämän johdosta. Sellainen on luonnonlaki.

Tämä on yksinkertaista: jos et hymyile ihmisille, vaan sen sijaan kurtistat heille kulmiasi, he vastaavat sinulle samalla tavalla. Jos taas kohtelet toisia hyvin vilpittömästi ja avoimesti, he kohtelevat sinua samalla tavalla, eikö niin? Kaikki haluavat ennemmin ystävystyä kuin hankkia vihollisia. Kelpo tapa hankkia ystäviä on se, että sinulla on lämmin sydän, eikä se, että sinulla on valtaa ja rahaa. Rahalla ja vallalla hankitut ystävät ovat eri asia; he eivät ole todellisia ystäviäsi. Todellinen ystävyys perustuu sydämellisyyteen. Ihmiset, jotka tulevat luoksesi, kun sinulla on rahaa ja valtaa, eivät ole sinun ystäviäsi. He ovat rahan ja vallan ystäviä, jotka kaikkoavat luotasi samalla, kun raha ja valta katoavat ulottuviltasi. He eivät ole luotettavia.

Aito ihmisystävyys perustuu siihen, että ystävä seisoo rinnallasi riippumatta onnestasi tai epäonnestasi. Hän jakaa surusi ja kantaa taakkaasi. Tällainen ystävyys ei perustu vihaan, eikä hyvään koulutukseen tai älykkyyteen, vaan hyväsydämisyyteen.

Syvällisemmin ajateltuna; jos sinun täytyy olla itsekäs, ole viisaasti itsekäs, älä kapeakatseisesti. Olennaista tässä on ymmärrys universaalista vastuullisuudesta; se on todellinen voimanlähteemme, ja avain onneen. Jos sukupolvemme käyttää häikäilemättömästi hyväkseen kaikkea saatavilla olevaa – puita, vettä, mineraaleja – välittämättä vähääkään jälkeemme tulevista sukupolvista, silloin olemme väärässä, eikö vain? Mutta jos olemme vilpittömän vastuuntuntoisia ytimessämme, ja se toimii keskeisenä motiivinamme, silloin suhteemme naapureihin, ja kansalliset sekä kansainväliset suhteemme paranevat.

Toinen tärkeä kysymys on: mitä on tietoisuus, ja mitä on mieli? Länsimaissa kahden edellisen vuosisadan aikana on virinnyt voimakas usko tieteeseen ja teknologiaan. Ydinfyysikot ja neurologit väittävät, että partikkelien yksityiskohtainen tutkiminen sisältää aina tarkkailijan vaikutuksen. Kuka on tarkkailija? Yksinkertaisesti vastattuna, ihminen, tiedemies. Kuinka tutkija tietää? Aivojensa avulla. Nykyisin olemme kietoutuneet ulkopuoliseen maailmaamme, laiminlyöden sisäisen maailmamme. Totta kai tieteellistä ja materiaalista kehitystä tarvitaan selviytymiseen ja yleisen hyvinvoinnin lisäämiseen ja laajentamiseen. Mutta aivan yhtä paljon me tarvitsemme mielenrauhaa. Ei ole olemassa lääkäriä, joka voisi antaa rokotuksen mielenrauhaan, eivätkä mitkään markkinat voi sitä sinulle myydä. Vaikka menisit supermarketiin miljoonien eurojen kanssa, voiden ostaa mitä tahansa, mutta jos menet sinne ja kysyt mielenrauhaa, sinulle nauretaan. Ja jos pyydät lääkäriltäsi aitoa mielenrauhaa, ja vaikka saisit minkä tahansa lääkityksen, ei se voi tuoda sinulle aitoa mielenrauhaa.

Edes nykyaikaiset korkean teknologian tietokoneet eivät voi tuoda sinulle mielenrauhaa. Mielenrauhan on tultava mielestä. Kaikki toivovat kohdalleen onnea ja mielihyvää, mutta jos me vertaamme fyysistä nautintoa ja kipua mielen nautintoon ja kipuun, huomaamme, että mieli on vaikuttavampi ja ylivertainen fyysiseen verrattuna. On siis tärkeää harjoittaa tiettyjä menetelmiä, joilla mielenrauhaa voidaan lisätä. Jotta voisimme onnistua siinä, mielen toimintaa on tunnettava tarkemmin. Kun puhumme ympäristönsuojelusta, tulee keskusteluun mukaan monia muitakin asioita. Avainasia on omaksua aito vastuullisuuden asenne, joka perustuu rakkauteen ja myötätuntoon, ja tarkkaavaiseen tietoisuuteen.

Alkuperäinen teksti Dalai Lama.
Käännös: https://upliftconnect.com/ecology-and-the-human-heart/