Richardson 25.2.24: Sydänsurusta parantumiseen
Istuin kylvyssä tuijottaen jalkojani, jotka lepäsivät ammeen reunalla. Kun tutkin jalkateriäni, huomasin pienen vesipisaran valuvan vasemman isovarpaani sivua pitkin ja purskahdin itkuun.
”Varpaanikin itkee”, ajattelin itsekseni, kun vapautin niitä tukahdutettuja tunteita, joita olin itkenyt päivätolkulla käsitellessäni perheen uutta kriisiä. Minusta on aina yllättävää, miten sattumanvaraiset asiat voivat käynnistää surun – sinisen sävy joka sopii rakkaan ihmisesi silmienväriin, hänen lempitelevisiosarjansa mainos, tai vilaus rekisterikilvestä, joka sisältää hänen nimensä alkukirjaimet. Kaikkialla minne käännyt, on jokin muistutus ennen tuntemastasi elämästä, joka ei koskaan palaa.
Suruprosessi voi olla parhaimmillaankin hämmentävä. Menetyksen hyväksyminen voi olla, kuin pakotettaisiin osallistumaan päivälliskutsuille, joiden emäntä tarjoaa hämmennystä ja vihaa alkuruuaksi, melankoliaa ja sydänsurua pääateriaksi ja epätoivoa jälkiruuaksi. Haluat paeta, juosta pois pöydästä, ja valittaa siitä todellisuudesta, että rakas ihmisesi on poissa, muttet voi liikkua paikaltasi. Pidit siitä tai et, sinun täytyy lopulta sulattaa tuo ateria.
Onneksi kokemus on pelastava armo. Kun kuulimme Michaelin kanssa, että ystävämme Ileen oli kuollut, käännyimme katsomaan toisiamme ja sanoimme: ”Olemme tehneet tämän aiemmin, ja teemme sen jälleen. Pääsemme tästä läpi yhdessä.” Jos olet elänyt tarpeeksi kauan, olet oppinut, että menetyksestä tulee usein poikkeava vieras, ja yksin tämä tuttuus auttaa pehmentämään tuota iskua.
Ja niin alkaa parantuminen. Ystävät tuovat ruokaa ja auttavat asioiden hoitamisessa. Nenäliinoja laitetaan taskuihin. Tarinoita jaetaan herättämään muistoja, jotka pitävät rakkaamme elossa. Ja opimme olemaan tuon sydänsurun kanssa, jotta tuska voi nousta ja vapautua. Se on osa elämää, jossa ei vieläkään ole mitään tolkkua, ja kuitenkin sanon itselleni päivän aikana: ”Se on okei, kultaseni. Pystymme käsittelemään tämän.”
Rakkautta,
Cheryl
Suom. huom. edellisessä artikkelissa (18.2.) on mainittu juuri kuolleesta ystävästä.
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
25.2.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
