Manifesti tietoisemman koulun puolesta

Jotta ihmisrotu muuttuisi järkevällä tavalla, on sen ihan aluksi oivallettava elämälle suurempi tarkoitus ja päämäärä. Meidän on opittava ymmärtämään, miksi me opimme ja kehitymme ja miten haluamme elää. Näiden kysymysten kautta voimme löytää vastauksia siihen, kuinka toimia maailmassa eettisesti järkevästi. Tämä on se lähtökohta, josta käsin myös koulumme tulisi suunnitella.

Maapallolla on menossa muutoksen ajat. Niin ympäristö kuin kulttuuri muuttuvat ja sen myötä myös ihminen joutuu sopeutumaan uuteen maailmaan. Kasvatus on tärkeässä roolissa, kun kollektiivista tietoisuutta halutaan muokata. Koulutus on tehokkaampi tapa vaikuttaa yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen kuin esimerkiksi lait tai säädökset.

Meillä on mahdollisuus olla itsevarmoja, vahvoja ja onnellisia kasvatuksen seurauksena. Ihmiskunta tietää jo sen, kuinka yksilö voi löytää meditatiivisen mielenrauhan ja mitä ravintoa syödä, jotta aivokapasiteetti ja terveys ovat maksimaalisen hyvät. Jokainen oppilas voisi olla täydellinen omassa potentiaalissaan, jos koulut olisivat järkevästi suunniteltuja ja ne keskittyisivät yksilön lahjojen ja luovuuden täydellistämiseen.

Mitä opimme nykykouluissa?

Usein me suomalaiset pyrimme olemaan parhaita kansainvälisissä kouluvertailuissa. Olemme tiedollisesti maapallon kärkikastissa. Mutta onko riittävää, että tiedämme, jos emme osaa käyttää tietoa arvokkaasti ja elämää kunnioittaen? On toki tärkeää osata lukea ja kirjoittaa, laskea ja mitata, mutta miten on osaaminen arvomaailmassa tai tunnetasolla? Ymmärtääkö niin sanottu tavallinen suomalainen sen, mikä on oikein ja väärin? Entä miten on henkisen hyvinvoinnin laita: rakkauden ilmaiseminen, anteeksianto ja jumaluuden kokeminen? Voisimmeko me ymmärtää myös muita kulttuureja, uskontoja ja tapoja? Silloin olisimme myötätuntoisia erilaisuutta kohtaan.

Tiede kehittyy joka päivä ja tietoisuus kasvaa, joten koulujakin pitäisi uudistaa aina muutaman vuoden välein. Paraikaa Suomessa tehdään koulutusuudistusta, mutta mitään radikaalia muutosta ei ole tiedossa. Aineet pysyvät samoina, samoin opetustapa ja arvosteluperiaate. Lapsi on yhä kohde, johon syötetään tietoa, jonka muistia testataan ja jonka älykkyys listataan ja kilpailutetaan.

Koulutusuudistuksessa olisi tärkeää pohtia, miten voimme kasvattaa vastuullista ja eettisen arvotajunnan omaavaa nuorisoa, joka kuuntelee omaatuntoaan ja osaa elää omavaraisesti ja kestävästi. Jos koulu kasvattaisi tietoista, tervettä ja onnellista nuorisoa, voisimme oikeasti olla kouluistamme ylpeitä.

Kohti kokonaisvaltaista koulutusta

Tulevaisuuden kasvatuksen on oltava ennenkaikkea vapauttavaa. Nykykoulu ei kasvata monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti vahvistamalla itsetuntoa, terveyttä ja luontotietoisuutta. Kokonaisvaltaisessa koulutuksessa otetaan huomioon luontoyhteys sekä sielun, ruumiin, mielen ja hengen tarpeet. Ei ole soveliasta, että pysymme tietokeskeisessä koulutustavassa ja koulutamme alistuvaa massaa, joka soveltuu vain yhteiskunnan tarpeisiin. Kasvatusajattelun olisi oltava vapauttavaa sekä kokonaisvaltaisesti täydellistävää.

Jokainen kansalainen on aktiivinen maapallon kehittäjä. Kestävä kehitysoppi voisi olla mukana opetussuunnitelmassa. Tähän sisältyy aineet kuten vihreä kuluttaminen, ekologinen rakentaminen, bioenergian käyttö, kestävä metsänhoito ja ympäristöystävällinen maanviljely. Omavaraisuus on nimittäin ihmiselle todella hyödyllinen taito, jota ei sovi koulutuksessa väheksyä.

Historiaan olisi sisällytettävä enemmän antropologisia opintoja eli kulttuurisia tapoja, jotta nuori oppisi ymmärtämään erilaisuutta ja hyväksyisi paremmin monikulttuurisen maailman. Miksi me opiskelemme maailmansotaa emmekä esimerkiksi maailmanrauhaa Gandhin johdolla? Uskonnon opiskelussa on hyvä opettaa väittelyjä eettisistä arvoista, jotta yksilö oppii kyseenalaistamaan ja rakentamaan oikean arvoasteikon. Voisimme opetella uskoa rakkauteen kirkkohistorian sijaan.

Elinvoiman ja terveyden maksimointi ovat tärkeää hyötytietoa. Oppi luonnon parantavista voimista, ravinto-oppi ja kotona parantamisen taito edistävät sitä, että lapsesta kasvaa itsenäinen ja terve. Meditaatio, jooga, sydänpiirityöskentely ja hauskat liikuntaharrastukset tekisivät oppilaista takuulla onnellisempia.

Ainekokonaisuuksia voisi kouluissa muokata mielenkiintoisiksi kansalaisopistojen tapaan. Lapsen on saatava kokeilla erilaisia asioita, jotta hän oivaltaa omat kykynsä, lahjansa ja mielenkiinnon kohteensa. Oleellista oppimisessa on erityisesti se tapa, millä opetetaan ja opitaan. Taiteellisuus ja luovuus ovat päteviä tapoja opettaa mitä tahansa ainetta. Jopa kemiallisesta kaavasta saa tehtyä runon ja huumevalistuksen saa paremmin perille teatteriesityksen kautta. Teorian ja käytännön on yhdistyttävä.

Oppimisen tavoitteena tulee olla yhteisöllinen onnistuminen eikä yksilöonnistuminen, jolloin oppilaat kannustavat ja auttavat toinen toisiaan. Yksi on taiteellinen ja toinen matemaattinen. Miten me voisimme löytää ja tukea jokaisen henkilökohtaisia lahjoja? Miten me voimme luoda tiimejä, joissa erilaiset lahjat yhdistyvät ja luovat yhdessä viisaan ja esteettisen kokonaisuuden?