Ufotutkija Tapani Koivula: Täytyy osata erottaa todellisuus mielikuvituksesta

“Havaintoja on enemmän kuin mitä ufotutkijat ehtivät tutkia eikä kaikista tapauksista suinkaan kerrota iltapäivälehdissä. Ufo ei ole avaruusolento vaan tunnistamaton lentävä kohde.”

Tapani Koivula on yksi Suomen tunnetuimpia ufotutkijoita. Hänelle itselleenkin on edelleen mysteeri, miksi hän aikoinaan innostui ufoista: "Opiskelin Oulun yliopistossa. Takana oli ahdistava lapsuus ja nuoruus lestadiolaisessa perheessä. Näin paikallisessa sanomalehdessä ilmoituksen ufokerhon perustamisesta ja lähdin mukaan - olin yksi viidestä kerhon perustajajäsenestä vuonna 1968."

Havaintoja ympäri maailmaa

Ufokokemukset ovat usein samankaltaisesti toistuvia ilmiöitä, joita toisilleen tuntemattomat ihmiset kokevat ympäri maailman. Ufohavainnot lisääntyivät selvästi toisen maailmansodan jälkeen - ehkä siksi, että ihminen oli keksinyt ydinaseen ja olisi voinut tuhota koko maapallon. Avaruusolennot olivat ottaneet myös yhteyttä moniin valtioiden päämiehiin, mutta nämä olivat kieltäytyneet yhteistyöstä peläten maineensa puolesta.

Toisen maailmansodan jälkeen sattui kuuluisa ns. Roswellin ufotapaus. Koivula uskoo, että tapaus oli todellinen, sillä hän tuntee monia kansainvälisesti arvostettuja ufotutkijoita, joiden mukaan Yhdysvaltain armeija on pimittänyt tapauksen tietoja. Osin tuhoutuneesta ufosta tutkijat löysivät muinoin uutta teknologiaa, nyt käytössämme olevan valokuidun ja lasersäteen. Osa teknologiasta on vielä tunnistamatonta. Suurvallat pyrkivätkin saamaan käsiinsä ufojen kehittyneempää teknologiaa aseiden kehittämiseen ja lentokoneiden rakentamiseen. Myös Suomessa rajavartiolaitos ja ilmavoimat ovat salanneet ufohavaintoja, ja muutenkin viranomaisten ja ufotutkijoiden yhteistyö on ollut kovin vajavaista.

Koivula on matkustanut tutkimassa ufotapauksia niin Norjan Hessdalenin tunturialueella, Perun Andeilla kuin Kaukasuksen vuoristossa. Koivula kertoo, että ufoja havaitaan usein vuoristoseuduilla sekä nousevan vedestä ja myös katoavan veteen. Ilmeisesti vuoret ja vesistöt ovat niiden piilopaikkoja ja tukikohtia. Ufotutkijan arkipäivää on, että tapauksia tutkittaessa käydään läpi kaikki mahdolliset normaalit selitykset: onko kyseessä mahdollisesti lintu, lentokone tai jokin muu normaali tekniikan- tai luonnonilmiö.

Pitääkö ufoja pelätä?

Koivulan mukaan tv-sarjojen ja elokuvien ufoihin ja avaruusolentoihin liitetään usein turhaan pelkoa, kauhua ja väkivaltaa. Siksi kohdatessaan ufoja ihminen vaistomaisesti pelkää, vaikka välttämättä pelättävää ei olisikaan. Ufot on syytä kohdata ennakkoluulottomasti ja rohkeasti.

Ufokokemuksista on vaikea puhua eikä kokija välttämättä uskalla kertoa edes tutkijoille mitään, vaan avautuu kokemastaan vasta vuosikymmenten päästä - tai ei välttämättä koskaan. Koivula itse kertoo löytäneensä perusvoiman kosmisesta Rakkaudesta, isolla R:llä. Se on universaalinen voima, jota ihmiset voivat kokea ja hyödyntää kaikessa elämässään.

Jos itse uskoo havainneensa ufon, Koivula neuvoo seuraamaan tilannetta mahdollisimman tiiviisti. Mitä useampi silminnäkijä, sitä vakuuttavampi ufohavainto on. Jos tilanne kestää pidempään, on hyvä hakea kamera ja kiikari avuksi. Usein ufokokemukset tulevat kuitenkin niin yllättävällä tavalla, ettei niihin ehdi reagoida. Joskus ihmisten on myös ollut vaikea arvioida, onko kyseessä uni tai jokin muu poikkeava mielentila. Monen ufokokemus alkaa unitilassa, ettei syntyisi pelkoa, mutta ilmiöt saattavat jatkua samanlaisina myös päivätajunnassa.

Ufoja ja avaruusolentoja on monenlaisia, ja mukana on paljon selittämättömiä asioita, kuten abduktioita eli ihmissieppauksia, joissa voi olla pelottaviakin piirteitä. Kaiken aikaa esiintyy ympäri maapalloa kymmeniätuhansia ufotapahtumia ja ehkä tuhansia ihmisiä on yhteistyössä ufojenkin kanssa.

Ufot Suomessa

Suomen Ufotutkijat -yhdistykselle tulee satoja havaintoja joka vuosi. Vuosikymmenien ajan on outoja pyöreitä ja kolmion muotoisia valoilmiöitä havaittu mm. Pohjois-Karjalassa Rääkkylän ja Paasselän järviseudulla Orivedellä. Tutkittavaa olisi paljon enemmänkin, mutta tutkijat eivät ehdi jokaiseen paikkaan.

Pudasjärvellä ja siellä sijaitsevalla Iso-Syötteellä (Suomen eteläisin tunturi) on myös tehty vuosien saatossa paljon ufohavaintoja. Yhtenä mielenkiintoisimmista ufotapauksista Koivula pitää ufon ampumista hirvikiväärillä, ja siihen liittynyttä ufokontaktia. Ampumavälikohtausta edelsi pudasjärveläisen poromiehen Unto Leinosen positiivinen abduktio eli ufosieppaus. Hänet oli siepattu ufon sisään noin 160 cm pitkien, hoikkien ihmisen tapaisten avaruusolentojen keskelle. Kellolammen veljekset, jotka paikallisten mukaan ampuivat kaikkea liikkuvaa, ampuivat ufoa hirvikiväärillä, jolloin avaruusolento oli ihmetellen kysynyt Leinoselta: “Miksi nuo miehet ampuvat?” Leinonen oli vastannut itsekin järkyttyneenä: “Me ollaan niin kehittymättömiä.”

Leinonen sai avaruusolennoilta parantajan lahjan ja hän oli kuulemma ollut kysytty ulkomaillakin, jopa presidentti Jeltsiniä myöten. Leinonen ei itse julkisuutta kaivannut. Kellolammen veljekset olivat saaneet avaruusolennot vieraikseen ampumatapauksen jälkeen, eivät kuitenkaan rangaistuksen vuoksi. Avaruusolennot olivat nuhdelleet ampumisesta viisain sanoin: “Kaikki elämä on pyhää, eikä sitä saa tuhota.”

Varoituksia maapallon tuhosta

Omakohtaisia kokemuksia Tapani Koivulalla on vähän ufoista, mutta hän on seurannut hyvien ystäviensä kokemuksia läheltä, ja on vakuuttunut niiden todellisuudesta. Avaruusolennot valitsevat ihmisiä, jotka voivat hienovaraisesti levittää tietoa ja opetuksia ihmiskunnalle. "Suomestakin tunnen kaksi naishenkilöä, jotka tekevät yhteistyötä avaruusolentojen kanssa liittyen erityisesti ihmisen tunne-elämään. Avaruusolennot ovat toistuvasti varoittaneet siitä, että ihmiskunta on tuhoamassa maapallon luonnon, vaikka ei voi tulla toimeen ilman sitä. Kehittyneimmät olennot ovat myös kertoneet, että ihminen on evoluutiokokeilu, jossa on tarkoitus tutkia, mitä tapahtuu, kun älylliselle olennolle annetaan vapaa tahto. Viestien mukaan juuri nyt eletään ratkaisevia hetkiä siinä, kääntyykö maapallon elämä ja ihmisten elämäntapa positiiviseen nousuun vai jatkuuko nykyinen törmäyskurssi. Tälläkin hetkellä ihminen kehittää uudenlaisia aseita, joita on yhä vaikeampi vastustaa", kertoo Koivula.

Koivula kannustaa olemaan myös kaiken keskellä kriittinen, “Kriittisyys on tärkeää, täytyy osata erottaa todellisuus mielikuvituksesta. On hyvä tuntea myös muita paranormaaleja ilmiöitä.” Tieteellisen parapsykologian mukaan näkijät voivat herkistyä muuntuneeseen tietoisuuden tilaan, jolloin aivojen sähkökenttä muuttuu ja on mitattavissa. Virallinen yhteiskunta - viranomaiset ja tiedemiehet - eivät useinkaan ole perehtyneet ufoihin, jotka ovat heidän mielestään käsittämättömiä, jopa naurettavia. Koivula kertoo yliopisto-opintojensa - hän tekee nyt väitöskirjaansa ekologisesta rakentamisesta - ja ufotutkijauransa alkaneen samanaikaisesti. Tieteellisyyden pyrkimys on tuonut myös ufotutkimukseen rehellisyyttä ja kriittisyyttä. Kaikessa paranormaalissa tutkimuksessa ja henkisessä kehityksessä pitää osata erottaa, mikä on todellisuutta ja mikä mielikuvituksen tuotetta.

Koivula kertoo saaneensa kannustavia viestejä henkimaailmaan siirtyneiltä vanhemmiltaan meedioitten välityksellä. "Kirjoittaessani ja puhuessani sanat tulevat usein muualta eli kanavoimalla. Uusimman Aamutähti-kirjani lähtökohtana on 25 vuotta sitten englantilaisen transsimeedion kautta tullut intiaani, Morningstar -henkioppaani, joka kertoi antavansa vastaukset kaikkiin kysymyksiini, niin että minun ei tarvitse käydä selvänäkijällä. Minulle on vahvistunut käsitys erilaisten henkiolentojen, avaruusolentojen, kuoleman kautta henkimaailmaan siirtyneiden ja enkeleiden yhteistyöstä kanssani."

Koivulalla on meedio omasta takaakin, sillä hänen puolisonsa on tv-ohjaaja Anneli Sjöstedt, meedio ja Prananadi Healing -energiahoitaja. Tapani Koivula on arkkitehti, kirjailija, toimittaja ja tutkija. Hän on kirjoittanut useita kirjoja Inkoon kodissaan. Hän on Rajatiedon Yhteistyö ry:n perustajajäsen ja toiminut johtotehtävissä mm. Suomi-Tansania Seurassa, Avartuva Ihmiskuva ry:ssä ja Suomen Ufotutkijat ry:ssä. Hän toimii myös edelleen Ultra-lehden kirjoittajana, kuten on tehnyt lehden perustamisesta 1970-luvulta lähtien.

Lisätietoa:

http://www.suomenufotutkijat.fi/