Kehon ja mielen yhteys ruoansulatuksessa osa 1: liikalihavuus

Sairauksien syyt ovat monitahoisia eikä mielen osuutta sairauksien syntymiseen kannata sivuuttaa. Oppiessamme ymmärtämään sairauksiemme syitä syvällisesti ja kokonaisvaltaisesti, myös mielen osuuden kehomme oireisiin, voimme todennäköisemmin vapautua meitä vaivaavista kehon oireista. Tällöin hoidetaan koko ihmistä; ei poisteita ainoastaan fyysisiä oireita, vaan hankkiudutaan eroon myös oireiden syistä. Tässä juttusarjassa tutustumme muutamaan kehon oireeseen ja sairauteen kehomielen näkökulmasta. Tarkastelemme, millainen osuus mielellämme, ajatuksillamme ja elämänhistoriallamme on kyseisiin oireisiin ja sairauksiin. Osa 1: liikalihavuus.

Englantilaisyntyinen Deb Shapiro on opiskellut lukuisia eri kehonhoitotekniikoita, mietiskelyä ja psykologiaa. Shapiro kertoo, kuinka voimme oppia tarkastelemaan kehoamme uudesta näkökulmasta; miten mielemme on vaikuttanut kehoomme, sen oireisiin ja sairauksiimme.

Kehon tarkastelu kehomielen näkökulmasta

Voimme tarkastella kehoamme uudesta, kehomielen näkökulmasta. Kun seisomme alastomina peilin edessä, voimme tarkastella, kuinka mielemme ja tunteemme ovat muokanneet kehoamme. Missä on epätasapainoa? Esimerkiksi toinen puolemme voi olla pulskempi kuin toinen. Mitä tapahtuu, kun koetamme parantaa ryhtiämme? Kallistummeko toiselle puolelle? Voimme aistia, millainen kokemus on seisoa suorassa. Voimme esimerkiksi tutkia, mistä osasta kehoa puuttuu elinvoimaa. Onko jäykkiä tai elottomalta tuntuvia alueita? Mikä kohta meissä tarvitsee rakkautta ja hyväksyntää lisää? Havainnot kannattaa kirjata ylös. Kehon tarkastelusta on luontevaa siirtyä pohtimaan liikalihavuutta.

Suhde ruokaan lapsuudessa ja nykyisin

Liikalihavuuden syynä ei ole ainoastaan epätasapainoinen syöminen. On pohdittava, miksi syömme sen verran kuin syömme, sellaista ruokaa kuin syömme, niinä aikoina ja niihin tunteisiin, mihin olemme tottuneet syömään. Milloin syömme vain tavan vuoksi?

Meidän kannattaa tarkastella ruokasuhdettamme silloin, kun olimme lapsia. Syötettiinkö meille makeisia sen sijaan, että olisimme saaneet huomiota ja hyväksyntää vanhemmiltamme? Oliko olomme ruuan lähellä syyllinen tai voimaton?

Meidän ei kannata keskittyä ylipainon haittavaikutuksiin tai itsemme syyllistämiseen. On hyödyllisempää tarkastella, mitä etuja lihavuudesta on. Voimme kirjoittaa päiväkirjaan tai itsellemme osoitettuun kirjeeseen, millä kaikilla tavoilla liikalihavuus on kohdallamme ihan hyvä asia. Mitä elämässämme tapahtui silloin, kun aloimme pulskistua? Millaista emotionaalinen elämämme oli silloin? Kun yhdistämme syömiskäyttäytymisen emotionaalisiin muutoksiin, pääsemme liikalihavuuden alkujuurille ja voimme onnistua ongelman ratkaisussa.

Pohdittavaa

Pohtiessamme suhdettamme ruokaan nyt ja lapsuudessa, erityisesti ruuan emotionaalista merkitystä, voimme kysyä itseltämme hyödyllisiä kysymyksiä. Hyödyllisiä kysymyksiä ja niiden herättämää pohdintaa kannattaa kirjata systemaattisesti ylös. Käsin kirjoittaminen on hyödyllisempää kuin konekirjoitus.

Voimme esimerkiksi pohtia, mitä ylipaino kätkee. Vastaukset eivät löydy heti, ja meiltä vaaditaan kärsivällisyyttä. Mihin asioihin liikalihavuuden kohdalla voimme vaikuttaa ja mihin emme? Tyydyttääkö ylipaino turvallisuuden emotionaalista tarvettamme? Jos laihdumme ja luovumme tavoistamme, koemmeko turvattomuutta?

Voimme luoda mielikuvan itsestämme hoikkana ja tarkastella, millaisia tunteita meissä herää sen seurauksena. Onko olomme suojaton ja turvaton? Miksi? Jos koemme olomme suojattomiksi hoikan ihmisen mielikuvassa, voimme pohtia, onko meiltä riisuttu suoja, johon voimme kätkeytyä. Mitä voisimme tehdä tälle kokemukselle? Mikä muu toisi turvaa kuin liikalihavuus?

Kirjoitus perustuu Deb Shapiron teokseen Kehosi paljastaa mielesi. Mitä oireesi ja sairautesi kertovat sinusta? Viisas elämä, Helsinki, 2019.