Juoksumeditaatio opettaa läsnäoloa

Juoksumeditaatiossa tietoinen läsnäolo kohdistuu kehon eri tuntemuksiin, hengitykseen virtaan elimistössä ja liikkeeseen. Juoksuliikkeen ja kehon tuntemusten tietoinen tarkastelu tekee hölkkälenkistä meditaation. Aiempi meditaatiokokemus on avuksi harrastusta aloittaessasi ja toisinpäin. Juoksemisella ja meditaatiolla on yllättävän paljon yhteistä.

Jos vaiennat ajatuksesi juostessasi, olet jo pitkällä. Elät juoksulenkkisi kehossasi, et ajatuksissasi, ja koet yhteyden ympäristöösi. Meditatiivinen tila ei ole yhtä syvä kuin esimerkiksi istumameditaatiossa, sillä ympäristöä on pakko tarkkailla turvallisuuden ja tiellä pysymisen nimissä.

Meditaatiolla ja juoksemisella on paljon yhteistä. Toisen harjoittaminen tukee toisessa onnistumista, molempia kannattaa harjoittaa säännöllisesti. Liike tekee hyvää keholle ja liikkumattomuus mielelle. Hengitys on olennaista meditoidessa ja juostessa. Pitkiltä juoksulenkeiltä löytää oman itsensä ja oman mielensä.

Meditaation opetteleminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Kun harjoittamisen vaikutukset alkavat tuntua, ei motivaation löytäminen meditoimiselle ole vaikeaa. Meditoidessa arkiset huolet unohtuvat ja kiinnitymme tähän hetkeen. Sama toistuu juoksemisessa. Elämässä on enemmän kiinni meditoidessa tai juostessa. Läsnäolo on vahvaa. Juoksemisen ja meditaation jälkeen olo on virkistynyt. Molemmat ovat luonnollista ja terveellistä toimintaa. Molempien harjoittaminen alkaa vahvan perustan rakentamisesta.

Liikkuminen on hyväksi keholle, liikkumattomuus mielelle

Tasapainoiseen elämään kuuluu aktiivisen osallistumisen ja levon välinen vuorottelu. Tekemisen tilassa mieli työskentelee, jolloin sympaattinen hermosto on aktiivinen. Levossa sympaattinen hermosto taas rauhoittuu ja parasympaattinen hermosto aktivoituu.

Ilman lepoa olemme ennen pitkää hermostuneita, ärtyneitä ja emotionaalisesti yliherkkiä. Pitkään jatkuva sympaattisen hermoston toiminta ja liiallinen tekeminen vahingoittavat verenkiertoa ja sisäelimiä. Siksi on tärkeää meditoida ja levätä tekemättömyyden tilassa.

Liike taas on hyväksi keholle. Se vilkastuttaa aineenvaihduntaa, esimerkiksi rasva-aineenvaihdunnassa voidaan huomata suuntausta parempaan. Hölkkääminen vahvistaa sydän- ja verenkiertoelimistöä ja vilkastuttaa ääreisverenkiertoa.

Tutkimuksissa on havaittu, että juokseminen lisää elinikää, parantaa toimintakykyä ja kehittää kestävyyskuntoa, mistä on hyötyä kaikilla elämän osa-alueilla. Terveeseen ruumiiseen voi asettua terve mieli. Keho on sielun koti, siksi sitä ei pidä sulkea henkisen harjoittamisen ulkopuolelle.

Hengitys kaiken keskiössä

Elinvoimamme riippuu kyvystä hengittää: oikeanlainen hengitys kierrättää elinvoiman elimistön läpi. Tiibetiläisen lääketieteen mukaan puutteet hengityksessä voivat johtaa tasapainottomaan mielentilaan.

Aloittelijan ongelmana on monesti pinnallinen hengitys sekä meditaatiossa että juoksussa. Keuhkoja ei käytetä täydessä mitassaan. Meditaatiohengityksen oppimista tukee se, että harjoittelee juoksemalla ja keskittyy hengitykseen. Juoksuhengityksessä kannattaa täyttää keuhkot aivan äärimmilleen asti, ja keskittyä tyhjentämään ne kunnolla uloshengityksen aikana. Kun luot yhteyden hengitykseen, sinun ei tarvitse kamppailla hengästymisen ja jaksamisen kanssa. Juoksu alkaa sujua.

Juoksemalla pitkän matkan löytää oman mielensä

Pitkän matkan juoksu, kehollinen ponnistelu, johdattaa ihmisen parhaimmillaan syvälle omaan itseen. Noin puolen tunnin juoksun jälkeen ajatukset alkavat selkiytyä. Keho tuottaa endorfiineja, jotka auttavat jaksamaan. Tuntuu hyvältä, saa taas yhteyden omaan itseensä, ytimeensä.

Jos kiinnostuit aiheesta, kannattaa lukea lisää Sakyong Miphamin kirjasta Meditatiivinen juokseminen (Basam Books 2016). Kirjoitus perustuu tähän teokseen.