Hiilihydraattien liikakäytön vaikutukset elimistössä

Sokerit, kuidut ja tärkkelys ovat hiilihydraattiryhmiä, joiden yksipuolinen liikakäyttö voi aiheuttaa monenlaisia vaivoja ja jopa sairauksia. Tiesitkö mitä haittaa siitä sitten on, jos kehomme saa jatkuvasti liikaa hiilihydraatteja?

Hiilihydraatit ovat yksi makroravintoaineiden ryhmä. Yleisimpiä hiilihydraattiryhmiä ovat sokerit, kuidut ja tärkkelys. Sopiva määrä hiilihydraatteja vaihtelee yksilöllisesti. Myös liikunnan ja muun aktiivisuuden määrä vaikuttaa kulloiseenkin hiilihydraattitarpeeseemme. Järkeviä hiilihydraattilähteitä ovat marjat, hedelmät ja vihannekset. Niistä saamme energian lisäksi elimistöllemme tärkeitä suojaravintoaineita ja kuituja.

Hiilihydraattien syöminen nostaa verensokeria

Hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen verensokerimme nousee. Jos verensokeri vaihtelee koko ajan nousten ja laskien rajusti, se voi edistää elimistömme tulehdustilaa. Runsaasti verensokeria nostavia hiilihydraatteja saamme esimerkiksi vehnäsämpylöistä, tuoremehuista, makeisista, pullasta, karkista, suklaasta, limonadeista ja jäätelöstä. Voimakkaan verensokerin seurauksena kehoomme jääneiden vapaiden happiradikaalien aiheuttama tulehdustila vallitsee kaikkialla elimistössämme.

Matala-asteisella tulehduksella taas uskotaan olevan yhteys moniin elintasosairauksiin. Voimakasta verensokerin vaihtelua voi estää nauttimalla hiilihydraatit täysjyvätuotteista ja kasviksista, välttäen sokeria. Kun syömme hiilihydraattien kanssa kuituja, proteiinia ja rasvaa, verensokerin vaihtelu ei ole yhtä voimakasta. Aterian kokonaisuus ratkaisee, eivät niinkään yksittäiset ruuat.

Jos syömme runsaasti sokeria sisältävää ruokaa, elimistöömme tulvii vapaita happiradikaaleja. Elimistö käy näiden kimppuun tehokkaalla antioksidanttimekanismilla, josta huolimatta elimistöömme voi jäädä vapaita happiradikaaleja. Ne saattavat tuhota terveitä soluja. Vapaiden happiradikaalien vaurioittamat solut viestittävät kokemastaan vahingosta siten, että niistä vapautuu sytokiineja. Sytokiinit ovat viestimolekyylejä, jotka kertovat korjaustarpeista. Elimistömme tapa vastata sytokiinejen korjauspyyntöihin on käynnistää tulehdustila. Tulehdusreaktion tarkoituksena on korjata tilanne, mutta monesti käy päinvastoin.

Matala-asteinen tulehdus voi olla monien sairauksien taustalla

Elimistömme tulehdustila ei välttämättä aiheuta voimakkaita oireita, ainakaan heti. Moni kantaa kehossaan tulehdustilaa tietämättään. Toiset alkavat vähitellen kärsiä tulehdustilan aiheuttamista oireista. Pitkittyessään tästä voi aiheutua vakaviakin sairauksia, esimerkiksi masennusta, syöpää tai sydänsairauksia. Jos syömme monta kertaa päivässä runsaasti sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja sisältäviä aterioita, voi seurauksena lopulta olla insuliiniresistenssi ja muita metaboliseen oireyhtymään liitettyjä haasteita. Metaboliseen oireyhtymään liitetyt haasteet ovat esimerkiksi korkeaa verenpainetta, ylipainoa, sydäntauteja, Alzheimerin tautia tai tyypin 3 diabetesta.

Kun syömme hiilihydraatteja, vapautuu insuliinia. Insuliini on hormoni, jonka tehtävänä on säädellä sokeriaineenvaihduntaamme. Se on yhteydessä vireystilaamme ja rasvan määrään kehossamme. Insuliinin tehtävä on laskea verensokeri normaalille tasolle ruokailun jälkeen. Mitä enemmän sokeria veressämme on, sitä enemmän elimistömme uskoo tarvitsevansa insuliinia. Insuliinin avulla veressämme oleva sokeri mm. pääsee lihassoluihimme sekä varastoituu maksaan ja lihaksiin. Insuliinin avulla sokeri muuttuu rasvaksi kehossamme, sillä insuliini edistää rasvahappojen varastoitumista rasvakudokseemme. Liian hiilihydraatti- ja sokeripitoinen ruoka ja siitä seuraavat ongelmat voivat johtaa kehon kyvyttömyyteen hyödyntää insuliinia.

Kirjoituksessa hyödynnettyjä lähteitä:
Elviira Krebber: Kevyempi keto-käsikirja. Viisas elämä 2021.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n verkkosivut