Neljä myyttiä onnesta

Onnellisuuteen liittyy monia myyttejä ja myytteihin uskominen estää meitä paradoksaalisesti tulemasta onnelliseksi. Paljastamme seuraavaksi neljä voimallista onnellisuusmyyttiä.

Ensimmäinen myytti: olemme luonnostamme onnellisia

Ensimmäinen onneen liittyvä myyti on se, että kuvittelemme ihmisluonnon olevan olemukseltaan ikuisen onnen tila. Joka kymmenes aikuinen yrittää ottaa itseltään hengen. Joka viides meistä kärsii masennuksesta. Lähes 30 % tilastollisella todennäköisyydellä meistä jokainen kärsii jossain elämämme vaiheessa psykiatrisesta häiriöstä. Kärsimys on varsin tavallista. Nämä tosiseikat huomioon ottaen on absurdia ajatella, että olisimme luonnostamme onnellisia ja meidän tulisi elää jatkuvassa autuudessa. Elämään kuuluvat yksinäisyys, avioerot, seksuaaliset vaikeudet, työstressi, kriisit ja muut vastoinkäymiset. Moni meistä kuvittelee, että kaikki muut ovat onnellisempia kuin he itse. Miten luulet tällaisen uskomuksen vaikuttavan hyvinvointiimme ja onnellisuuteemme?

Toinen myytti: ellemme ole onnellisia, meissä on jokin vikana

Toinen onnellisuuteen liittyvä myytti on se, että kuvittelemme olevamme viallisia ellemme ole onnellisia. Tähän liittyy mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden leimaaminen vialliseksi. Viallisuuden leimaan yhdistyy häpeän ja syyllisyyden tunteita. Syntitaakan tästä onnellisuuden myytistä saavat kantaa ne meistä, kenellä on muutenkin haastava elämäntilanne mielenterveyden häiriönsä ansiosta. Kohtaamme epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita, joista kumpuaa viiltävää itsekritiikkiä. Tämä uskomus on täysi myytti ja vaikuttaa vahingollisesti kykyymme olla onnellisia. Se, ettemme ole koko ajan onnellisuuden tilassa, ei tarkoita, että meissä olisi jotain vikaa. Sen sijaan se kertoo inhimillisyydestämme.

Kolmas myytti: parempi elämä alkaa, kun pääsemme eroon ikävistä tunteista

Se, että kuvittelemme elämämme toden teolla alkavan vasta sitten, kun pääsemme eroon ikävistä tunteistamme, on kolmas onnellisuuden myytti. Harhaluuloomme kuuluu ajatus siitä, ettemme voi olla onnellisia, jos olemme vihaisia, surullisia, ahdistuneita, häpeissämme tai peloissamme. Tämä ei pidä paikkansa. Meitä ympäröivään kulttuuriin on juurrutettu ajatus pakonomaisesta onnen perässä ravaamisesta. Kaupalliset tahot tarjoavat onneen tuhat ja yksi oikotietä, kunhan ostat, liityt, kulutat. Kun ymmärrämme, että asiat, joista eniten välitämme, tuottavat voimakkaimpia tunteita, tämän myytin voima murtuu. Koemme voimakkaita kiintymyksen tunteita läheisiämme kohtaan, mutta siinä ei ole koko totuus. Samat ihmiset saavat meidät myös ärsyyntymään tai loukkaantumaan, herättävät koko tunneskaalan kaikessa laajuudessaan. Sama pätee myös elämäntehtäväämme. Ne tehtävät ja vastuut, joita hoidamme innoissamme ja flown tilassa, ovat samoja, jotka tuottavat meille stressiä ja ahdistusta. Kaikki tunteet kuuluvat ihmisyyteen, eivätkä ole onnen esteitä.

Neljäs myytti: ajatuksia ja tunteita on kontrolloitava

Haluaisimme hallita ajatuksiamme ja tunteitamme täysin. Kovin harvalla meistä kuitenkaan on vaikutusvaltaa näihin yhtä paljon kuin haluaisimme sitä olevan. Tekojamme voimme onneksi kontrolloida täysin. Mutta yritys hallita tunteita ja ajatuksia ajaa meidät suohon. Negatiiviset ajatukset ja tunteet kuuluvat ihmisyyteen. Niitä ei tarvitse hallita, niiden voi antaa tulla ja mennä. Jos kuvittelemme, että mielikuvien voimalla meidän tulisi päätyä ikuiseen autuuteen jo maanpäällisessä elämässämme, petaamme itsellemme epäonnistumisen ja huonouden kokemuksia. Kiukku, pelko, epävarmuus ja suru ovat osa ihmisyyttä, ei niitä tarvitse torjua ikuisen onnen nimissä.

Kun ymmärrämme kaikkien näiden myyttien irrationaalisuuden, vapaudumme niiden voimasta vähitellen.

Kirjoitus perustuu teokseen Russ Harris: Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistuatumisen avulla.
Suomentanut Arto Pietikäinen. Duodecim 2012.