Miten pitkäaikaissairauteen voi sopeutua henkiselle kasvulle tilaa antaen?

Krooninen sairaus rajaa elämästämme pois sellaista, mihin olemme tottuneet. Samanaikaisesti se avaa jotain uutta. Miten pitkäaikaissairauteen voi sopeutua tavalla, joka antaa tilaa myös henkiselle kasvulle, empatialle ja uudenlaisille ihmissuhteille?

Pitkäaikaissairaus rajoittaa, tai muutoin muuttaa elämäämme. Yleisimpiä pitkäaikaissairauksia ovat diabetes, muistisairaudet, astma ja verenpainetauti. Osa taas on harvinaisempia. Olipa sairaus mikä tahansa, sairastumiseen liittyvien rajoitusten, kipujen, hoitojen, hoitohenkilökunnan ja hoitoympäristön kanssa voi sopeutua elämään.

Pitkäaikaissairauteen sopeutuminen koskettaa kaikkia elämän osa-alueita. Sairauteen sopeutumisessa voi käyttää apuna sopeutumistehtävien ratkaisemista. Käyttämämme selviytymiskeinot auttavat sopeutumisessa. Voimme sairastua missä elämänvaiheessa tahansa. Jos sairastuminen tapahtuu nuoruudessa, voi sopeutuminen olla erityisen haastavaa.

Se, miten koemme sairauden kanssa elämisen, riippuu siitä, millaiseksi ymmärrämme sairastumisen merkityksen. Moni näkee sairastumisen avanneen mahdollisuuden henkiseen kasvuun.

Krooniseen sairauteen voi sopeutua ratkaisemalla sopeutumistehtäviä

Sairastumisen sattuessa alamme tavallisesti odottaa toipumista. Kuntoutamme itseämme toipuaksemme, voimavarojemme mukaan. Kun sairaus on krooninen, ei paranemista voi samalla tavalla odottaa. On ryhdyttävä etsimään keinoja, joiden avulla elämä sairauden kanssa on mahdollisimman hyvää. Se onnistuu, kun huolehdimme sopeutumistehtävistä.

Ensiksi, meidän on sopeuduttava sairauteen liittyviin oireisiin ja toimintarajoituksiin. Jos esimerkiksi sairastumme diabetekseen, meidän on opeteltava tarkkailemaan syömiämme hiilihydraatteja ja käyttämään tarpeen tullen ylimääräistä insuliinia. Meidän on luovuttava vanhoista tavoistamme, jotka voisivat olla kohtalokkaita. Esimerkiksi diabeetikko ei voi ilman hoitotoimenpiteitä ahmaista suklaalevyä asiaa sen enempää ajattelematta ja vaivaa näkemättä. Lisäksi on pidettävä yllä hyviä suhteita hoitohenkilökuntaan. On sopeuduttava elämään ympäristössä, jossa sairautta hoidetaan.

Toiseksi, meidän on pyrittävä säilyttämään yleinen psyykkinen toimintakykymme. Se tarkoittaa vaikeiden tunteiden käsittelyä. Vaikeita tunteita sairastuessamme voivat olla esimerkiksi viha, katkeruus, suru, kateus, kiukku tai raivo, epäreiluuden kokeminen ja turhautuminen. Näitä on opittava sietämään. Kun opimme sietämisen lisäksi muuntamaan epämiellyttäviä tunteita käyttövoimaksemme tai miellyttäviksi tunteiksi, lisäämme psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyämme. Toisin sanoen, sopeudumme kroonisen sairauden sävyttämään elämäämme.

Pitkäaikaissairaan selviytymiskeinot

Voimme pyrkiä selviytymään pitkäaikaissairauden kanssa kaksisuuntaisesti. Ensiksi, voimme käyttää ongelmasuuntautuneita selviytymiskeinoja. Toiseksi, voimme sopeutua tunnesuuntautuneiden selviytymiskeinojen avulla.

Kun toimimme ongelmasuuntautuneesti, luemme sairastumiseen ja selviytymiseen liittyvää tietoa. Löydämme netistä toisia, jotka ovat oppineet elämään hyvää elämää sairauden kanssa. Opiskelemme, miten sairaus vaikuttaa kehossamme. Muutamme elämäntapojamme, jotta sairauden eteneminen hidastuisi.

Tunnesuuntautuneisiin selviytymiskeinoihin turvautuessamme pyrimme lievittämään olotilaamme. Ratkaisemme, kuinka kestää sietämättömäksi käyviä tunteita. Saatamme kiukutella tai itkeä, toiset purkavat energiaansa pilkkomalla käsin liiterillisen puita tai hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä. Tuen hakeminen muilta ihmisiltä on toimiva, tunnesuuntautunut keino selviytyä elämään pitkäaikaissairauden kanssa. Tai sitten voimme pyrkiä suuntaamaan huomiomme muualle, esimerkiksi työhön.

Selviytymiskeinot voivat olla aktiivista toimintaa tai jonkun tunteen, ajatuksen, tilanteen tai muun epämiellyttävän asian välttelyä. Tämän tiedostaminen auttaa valitsemaan sopivan selviytymiskeinon. Voimme etsiä vastauksia alla oleviin kysymyksiin:

• Mitä voimme aktiivisesti tehdä hahmottaaksemme paremmin, mitä sairastuminen tarkoittaa oman arkemme muutoksen kannalta?
• Mistä saisimme lisätietoa?
• Kuinka voimme sopeutua kohtaamaan epämiellyttävät, joskus voimakkaat tunteet, joita sairastuminen herättää?
• Voisimmeko kokeilla taideterapioita?
• Pystyisimmekö vielä purkamaan tunteitamme urheiluun?
• Auttaisiko musiikin tekeminen tai kuuntelu?
• Missä elokuvassa sairastumisen teemaa käsitellään – voisimmeko katsoa sellaisen?
• Kenen kanssa voisimme puhua sairastumiseen liittyvistä tunteista ja ajatuksista?

Sairastumisen koettu merkitys on osa selviytymistä

Selviytyminen on prosessi. Olennainen osa prosessia on se, kuinka koemme sairauden merkityksen. Kun sairastumme kroonisesti, loppuiäksemme, meidän on tiedon tasolla hahmotettava, miten se tulee vaikuttamaan loppuelämäämme. Kun kamppailemme selviytyäksemme kroonisen sairauden sattuessa, voimme pohtia alla olevia kysymyksiä:

• Mikä opetus sairastumiseen on kätketty?
• Miltä sairastuminen meitä suojaa?
• Miten se vaikuttaa tapaamme olla muiden ihmisten kanssa?
• Muuttuvatko arvomme?
• Miten sairaus vaikuttaa meditaatioon?
• Millä tavalla sairastuminen edistää henkistä kasvua?

Krooninen sairaus rajoittaa omalla tavallaan elämää ja toimintakykymme voi tuntua rajoittuneelta. Samanaikaisesti se voi johdattaa uusien kokemuksien ja muutoksen äärelle. Usein uuden oven avaaminen liittyy henkiseen kasvuun, lisääntyneeseen empatiaan, tai muihin sairastuneisiin tutustuessamme saamme elämäämme uusia, syviä ihmissuhteita. Voimme löytää uudenlaisen elämänmerkityksen esimerkiksi vertaistukityöstä tai uuden harrastuksen parista. Monesti henkinen kasvumme etenee, kun käymme läpi sairastumisesta seuraavaa psyykkistä kriisiä.

Sopetuminen on raskas prosessi sairastuneelle ja hänen läheisilleen. Tilanteen hyväksyminen on edellytys sille, että pystymme haittojen sijaan kiinnittämään katseemme hyötyihin ja mahdollisuuksiin. Tällöin ajatukset kannattaa suunnata siihen, mitä voimme edelleen tehdä elämänlaatumme hyväksi. Tämä on järkevämpää kuin jäädä kiinni sen suremiseen, mitä emme voi tehdä.

Hyvä ja laadukas elämä ei tapahdu ainoastaan kodin seinien ulkopuolella. Siihen voi kuulua kaunis vaasi pöydällä, kimppu leikkokukkia arkipäivän kunniaksi tai kaunis taustamusiikki kodissa. Mikä mahdollisimman pieni ja arkinen asia tuo sinulle mielihyvää?

Kirjoituksessa käytettyjä lähteitä ja lisälukemista:

Terveyskylä: https://www.terveyskyla.fi

THL: https://www.thl.fi

Riitta Mönkäre ym. Kuntoutumisen merkitys ja lähtökohdat muistisairaudessa. Duodecim 2019.

Katri Makkonen ja Päivi Pynnönen. Pitkäaikaissairaus ja nuoruus – haastava yhtälö. Duodecim 2019.

Sanna Sinikallio (toim.) Terveyden psykologia. PS-Kustannus 2019.