Tietoisuuden transformaatio erillisyyden harhasta ykseyteen on alkanut!

Me elämme voimakkaassa muutoksen ajassa, jossa kaikki yhteiskuntamme vanhat erillisyyden harhasta, eli pelosta kumpuavat uskomusjärjestelmät ja struktuurit alkavat murentua. Sitä ei tarvitse pelätä ja se aiheuttaa tuskaa ja pelkoa vain jos pidämme väkisin noista vanhoista uskomuksista ja tavoistamme kiinni. Me elämme huikeassa ajassa jossa tiede ja henkisyys, mieli ja sydän alkaa tulla kauniilla tavalla yhteen. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa me kykenemme tieteen avulla havainnoimaan jokaisen löytämämme historiallisen opetuksen ja uskonnon pohjimmaista totuutta, sekä sitä viisautta joka on vielä tänäkin päivänä lukuisten alkuperäiskansojen keskuudessa, eli totuutta siitä että me todella olemme jokainen kaikkein fundamentaalisimmalla tavalla yhtä ja yhteydessä toisiimme sekä myös luontoon ympärillämme. Meitä kutsutaan nyt voimakkaasti löytämään rohkeus alkamaan elämään tuon ihmiskunnan syvimmän totuuden mukaan.

Kaikki kilpailu, vastakkainasettelu, väkivalta, vihanpito, vallanhimo ja ahneus joka on toimintana ihmisiä erillistävää ja luonnotonta, alkaa tulla hetki hetkeltä tuskaisemmaksi, eikä vanhat ajattelu -ja toimintamallit enää yksinkertaisesti toimi. Meidän on vain uskallettava muuttua mukana ja kasvaa. Omasta sisäisen pelosta ja voimattomuuden tunteesta kumpuavan vihan purkaminen toisiin ihmisiin tai eläimiin sekä kaikenlainen uhriintuminen, syyttely ja syyllisten hakeminen voi tuottaa vielä hyvin lyhytaikaisen helpotuksen tunteen, mielihyvän, mutta jokainen erillisyyden harhasta, eli pelosta kumpuva teko ja sana isommassa kuvassa kuitenkin vain lisää sisäistä tyhjyyden tunnetta ja tuskaa koska se on vastoin meidän todellista luontoamme. Me jokainen luomme omalla energialla meidän omaa kokemusta, sekä me ihmiskuntana yhdessä luomme meidän kollektiivista kokemusta ja olemme aina luoneet.

Tämän hyväksyminen ja oman vastuun ottaminen on omaan voimaan astumista ja vanhoista hallinan kahleista vapautumista. Jokainen voi yksinkertaisesti alkaa havaitsemaan tässä ajassa että kaikki se energia mitä itse laitamme ulospäin, alkaa tulemaan entistä nopeammin takaisin meidän omaan kokemukseen, jonka takia on viisasta alkaa tulemaan tietoiseksi siitä energiasta mitä maailmaan laitamme, onko se pelkoa vai rakkautta. Tämä on jotain jota tänä päivänä kyetään kvanttifysiikan avulla jo havainnollistamaan ihan mielen tasollakin.

Tämä ihmisiä erillistävästä toiminnasta kupuva tuska mitä monet kokee, ei siis ole mikään rangaistus vaan sen tarkoitus on yksinkertaisesti ohjata meidät ihmiset takaisiin yhteen, ykseyden eli pyyteettömän rakkauden tilaan joka on meidän todellinen ja syvin olemus. Meidän tietoisesti valitsema aika kokea erillisyyden harhaa alkaa yksinkertaisesti olla loppusuoralla. Tämän takia ykseystietoisuudesta eli pyyteettömästä rakkaudesta kumpuavat teot ja sanat tuntuvat niin hyvältä sanoa ja tehdä ja sen takia ne tuntuvat niin hyvältä vastaanottaa, ja myös tuo rakkaudelisten tekojen syvää täyttymystä tuova vaikutus kasvaa nopesti tässä ajassa hetki hetkeltä.

Tämä tietoisuuden transformaatio erillisyyden harhasta ykseyteen, eli pelosta rakkauteen, eli mielen tasolta sydäntietoisuuteen on väistämätön prosessi jota kukaan tai mikään ei voi estää ja se tapahtuu juuri siinä ajassa kun me ihmiskuntana olemme siihen valmiita joten sitä ei tarvi kenenkään pelätä. Me jokainen palaamme totuuteen viimeistän kun kuolemme, mutta meidän ei tarvitse kuitenkaan kokea fyysistä kuolemaa päättääksemme erillisyyden harhan, vaan me voimme kokea sitä alkamalla täysin elämään linjassa meidän todellisen luontomme kanssa, elämään elämää, joka kumpuaa pyyteettömästä rakkaudesta ja aidosta yhteisöllisyydestä.

Sitä ennen on meidän ensiksi havaittava tarpeeksi selkeästi erillisyyden harhan ja siitä kumpuavan pelon todellinen luonne, ja tehtävä tietoinen valinta valita rakkaus yli pelon. Joskus se vaatii hieman omalta mukavuusalueelta poistumista ja rohkeutta, joka on yksi rakkauden ilmenemismuoto, mutta meissä jokaisessa on sisäänrakennettuna se rohkeus astua rakkauteen.

Tämä aika missä nyt elämme toimii tässä suhteessa täydellisesti, koska se peilaa ja demonstroi meille niin mykistävän kirkkaasti sitä mihin erillisyyden harhasta kumpuava pelko ja siitä johtuva oman voiman, ajattelun ja vastuun pois luovuttaminen valtioille ja muille auktoriteeteille johtaa, ja mitä kirkkamaksi meille käy se mitä me emme halua, mitä selkeemmäksi meille käy se mitä me emme ole, sitä helpompaa on valita se mitä me haluamme ja sitä kirkkaammaksi meille käy se mitä me olemme. Kyse on lopulta vain valinnasta.

Rakkauden keskiössä on jokaisen vapaan tahdon kunniottaminen, ja vain syvä pelko pyrkii ylittämään vapaata tahtoa ja saada valtaa muista ihmisistä, ja tätä pelkoa ja siitä kumpuvaa pakonomaista kontrolloinnin tarvetta yhteiskuntamme ja valtio heijastaa meille täydellisellä tavalla tässä ajassa. Se kuitenkin on vain heijastus joka peilaa meille meidän jokaisen sisällä olevaa pelkoa, jonka takia me olemme läpi sukupolvien luovuttaneet voimamme itsestämme pois.

Monelle alkaa näyttäytyä entistä selvemmin kuinka meitä on pyritty pelolla hallitsemaan tuhansia ja tuhansia vuosia, ja siinä missä vaikka antiikin rooman aikana, keskiajalla ja vielä näkyvän orjakaupan aikaisessa läntisessä maailmassa tuo hallinta ja kontrolli oli hyvin räikeää ja peittelemätöntä, on tuo pelko ja siitä kumpuava hallinan tarve myös kehittynyt meidän ihmisten kehityksen mukana ja tänäpäivänä se näyttäytyy usein välittämisen ja näennäisen rakkauden viittaan pukeutuneena, mutta tuo kupla on puhjennut kuten he jotka uskaltavat sen havaita, hyvin selvästi havaitsee.

On kuitenkin tärkeä ymmärtää että vain ihmisiä jotka ovat riippuvaisia ja luovuttaneet oman voimansa pois, voidaan hallita. Ketään joka elää omassa voimassa rakkaudesta käsin, ei voi ikinä hallita ja kontrolloida. Vain meidän oma sisäinen pelko ja siitä kumpuva epävarmuus luo sen hallinan joka niin kirkkaasti tässä ajassa näyttäytyy niin valtion kuin ihmistenkin toimesta. Uhri ja hallitsija ovat lopulta täysin saman pelon energian ”kolikon kääntöpuolet”, jotka luovat toinen toisensa. Pelko ei voi siis loppua pelkäämällä eikä sodat sotimalla vaan pelko ja kaikki sen lukemattomat ilmenemismuodot voi päättyä vain aitoon rakkauteen, anteeksiantoon ja sen synnyttämään vomaantumiseen.

Rakkaus ei tarkoita passivoitumista ja alistumista, se on kaikki puhtaasti pelkoa aivan kuten sotiminen ja kaikki väkivalta sekä tarve hallita tai olla hallittavana. Rakkaus ilmenee lukemattomilla tavolla ja se ilmenee myös rohkeutena puhua omaa totuutta, toimia oman moraalin mukaan ja kunnioittaa jokaisen vapaata tahtoa toimia samoin. Se vaatii todellista rohkeutta antaa anteeksi ja rakastaa jokaista semmoisina kuin he ovat, ja se tapahtuu automaattisesti kun uskaltaa antaa itselle anteeksi ja rakastaa itseään kaikkineen puolineen, valoineen ja varjoineen.

Nyt ei ole aika enää ruokkia pelkoa ja vastakkainasettelua vaikka muut ihmiset ympärillä niin tekisikin, ja jos tämä teksi resonoi sulle niin nyt on aika katkaista lopullisesti pelon ketju ja astua tukevasti rakkauteen eli omaan voimaan, ja sen voi jokainen tehdä vain ja ainoastaan syvällä itsessään. Me olemme ihmiskuntana kasvamassa pelosta kumpuavan uhriintumisen, riippuvaisuuden ja erillaisten hallintaelinten tarpeen yli takaisin omaan voimaan, moraaliin ja rakkautteen ja vaikka se hieman ravistuttaa meitä kollektiivina, siinä ei ole mitään pelättävää, se on meidän luontainen evoluutio jolle voi antautua.

Valitsit tässä ajassa pelon tai rakkauden, olet aivan yhtä tärkeä ja merkittävä osa ikuista ja alati laajenevaa kokonaisuutta, ja olet pyyteettömästi rakastettu teit minkälaisia valintoja tässä elämässä tahansa

Jussi Ahde