Rakkaus herää

Jotain herää minussa. Juuri nyt, tässä hetkessä. Se on rakkaus. Se on rakkaus, joka tulee minusta ja samalla jostain muualta. Minuuteni rajalla ei ole niin suurta merkitystä. Rakkaus on universaali kokemus, jonka tunnen nyt itsessäni. Rakkaus on olemukseni. Sitä kautta olemme kaikki yhtä. Yhtä samaa rakkautta. Ilman rajoja, ilman muureja. Ilman pelkoa. Olemme yhtä. Älkäämme siis tehkö rajoja sinne, missä niitä ei tarvita. Yhdessä olemme vahvoja maailmassa, jossa ei ole mitään pelättävää. 

Pelko on tunne, se ei ole olemus. Pelko voi olla vahvin raja ihmisten välillä. Eron tekijä. Todellisen siitä tekee kuitenkin vasta oma valintamme; minne kaikkialle sen sallimme mennä. Pelko alkaa itsessämme ja sinne se voi myös loppua. Rakkaus voi olla pelon päätepiste. Näin valinta on aina meillä. 

Katsoisimmeko maailmaa kaikella sillä rakkaudella, joka meissä on sisimmässä. Lähettäisimmekö toivoa ja rakkautta kaikkialle, missä rajoja vedetään ympärille pelon vallassa. 

Olemme yhtä. Jos valitsemme pelon, pelkäämme yhdessä. Jos valitsemme rakkauden, rakastamme yhdessä. Kummalle puolelle asetumme? 

Pelko ja rakkaus ovat olemisemme eri puolet. Valo ja varjo. Valoisaan puoleen kääntymällä vahvistamme sitä, joka meissä todellisuudessa on vahvin. Tänään, juuri tässä voimme tehdä valinnan, mille annamme sijaa maailmassamme.

Rakkauden tunnistat keveydestä, pelon raskaasta, laahaavasta olosta. Tiellämme on mahdollisuudet kumpaankin ja päätäntävalta on meillä. Huominen on mahdollisuus, jota ei ole vielä kirjoitettu. Avoin alku uudelle. Tänään valitsemme suunnan, mitä kohti lähdemme. 

Maailman ääriin ulottuva pelko on vahva. Annetaan rakkauden valon loistaa sinne kaikkein kirkkaimmin, missä sitä eniten tarvitaan. Olkaamme arkemme valo, joka häikäisee pelon pois. Pois kaikkeuden kiertoon, muuntumaan uudeksi, rakentavaksi voimavaraksi meille. Yhdessä olemme enemmän, yhdessä olemme rakkaus. Ihmisyydessämme on voima ja työkalut tähän. Sinä pystyt tähän. Tehtävä odottaa. Ryhdytään toimiin välittömästi.

Hengetär