Kohtaa sisäinen lapsesi

Lapsuus on merkittävässä roolissa aikuisiän kasvuprosesseissa ja tunne-elämän muokkaajana. Sisäinen lapsemme näivettyy, kun elämme opetusten ja raamien mukaan, joihin meidät on kasvatettu. Kuvittelemme että tämä opittu tapa on ainoa oikea tapa ajatella, toimia ja tuntea.

Pieni lapsi luottaa varauksetta ihmisiin ja elämään. Hän on alati virrassa ja ottaa vastaan ennakkoluulottomasti kaiken olemassa olevan. Kun meitä aletaan rajoittamaan ulkoapäin, sisäinen lapsemme kokee kolhuja ja traumoja. Ylivakavuus, ainainen huolehtiminen ja murehtiminen ovat tunnusmerkkejä, samoin myös ripustautuminen sekä alituinen kontrolloiminen. Sisäisen lapsen kohtaaminen on tukahdutettu syvälle mielemme kerrosten uumeniin. Sisäisen lapsen kohdatessa häpeää, tämä heijastuu erilaisina uskomuksina, rajoituksina ja pelkoina.

Miksi sisäisen lapsen herättäminen ja salliminen on tärkeää?

Kun sisäiseen lapseen tutustuu, elämänilo ja elämäntäyteinen ennakkoluulottomuus kantavat meitä virrassa. Tätä elämänvirtaa ei ole tarkoitus hallita tai kontrolloida.

Tiedostamattomat tunteet hallitsevat suuresti elämää ja vaikeuttavat sitä. Koemme turvattomuutta ja alamme kontrolloida, elää varoen. Emme luota kehenkään, emmekä luota elämään. Sisäinen lapsemme on hukassa. Elämäänsä tällä tavoin hallitseva ihminen on sairastunut vahvuuteen. Rationaalisesta ajattelusta sekä toiminnasta muodostuu hallitsemisen väline. Vain se, mikä on järjellä selitettävissä, on hyväksyttävää tai oikein. Luovuus ja sisäisen lapsen ilon sekä aidon elämäntarkoituksen kokeminen on hyvin kaukana tällaisen tyyppisestä traumakäyttäytymisestä.

Sisäiseen lapseen yhdistyy terve itsetunto, elämään luottaminen, avoimuus ja ilo. Meidät on kuitenkin istutettu valmiiseen muottiin ja ohjattu ulkoapäin suorittamaan elämää, jonka seuraukset sekä kulttuurisidonnaiset ilmiöt ovat tehneet meistä surullisen suorittavan yhteiskunnan. Tällaisesta kollektiivisesta ja yksilökohtaisesta vääristymästä puuttuu ilo sekä luovuus. Siitä syystä aikuisten olisi syytä opetella myös hulluttelemaan ja leikkimään, vaikka se herättää utopistisia ajatuksia.

Ilo ja sisäisen lapsen kaipuu näkyy päihdekäyttäytymisenä, jolloin tukahdutetut sekä kielletyt tunteet nousevat pintaan. Humalakäyttäytymisen yhteydessähän ilmenee paljon leikkisyyttä. Selvin päin aikuiset häpeävät tätä leikkivää lasta itsessään ja tuomitsevat itsensä vastuuntunnottomiksi. Leikkisyyden kieltäminen on kuitenkin todellinen oire itsensä unohtamisesta ja haavoittuvuuden pelkäämisestä.

Lapsi opettaa vanhemmilleen uudelleen sisäisen lapsensa kohtaamista. Siksi lapsen syntymä tuo suurta rakkaudellista iloa vanhemmille sekä muille lapsen läheisille. Sama ilmiö pätee aikuisena sisäisen lapsen kohtaamisessa. Sisältä alkaa tuolloin huokua aito lapsenomainen ja puhdas ilo, jota ohjaa rakkaus.

Ilo tuo luovuutta ja luovuus tuo elämänvoimaa, jota me kaikki tarvitsemme. Elämänvoima ohjaa meitä kohti unelmia, todellista rakkautta sekä kohti parempaa fyysistä ja henkistä elämää. Sisäisen lapsen kohtaaminen alkaa pysähtymällä itsensä ääreen ja olemalla läsnä tässä hetkessä. Voit kysyä itseltäsi, mitä Sinun sisäinen lapsesi on vailla? Mistä se on jäänyt paitsi ja mitä se haluaisi juuri nyt? Anna alitajunnan kertoa sinulle totuus ja ohjata sinut eheämmäksi kohti aitoa onnentunnetta. Hoivaa sisäistä lastasi ja anna sille lupa olla osa jokapäiväistä elämää. Huomaat pian positiiviset vaikutukset ja suuren eron elämäsi laadussa.

Lähde: Tommy Hellsten Virtahepo olohuoneessa