Henkisyys ei ole suorittamista, muista siis lepoa sopivassa määrin!  

Kuinka moni meistä tunnsutaa suorittavansa meditaatiota, joogaa tai jopa rukousta ja ajattelee olevansa henkinen ihminen? Tämä on kuitenkin harhaa, sillä liika yrittäminen, pinnistely ja rutiininomainen – ellei peräti pakonomainen – henkisyyteen liitettyjen harjoitteiden toistaminen ei ole henkisyyttä.  Henkisyys on samanaikaista valppautta ja lepoa. Mitään ei pakoteta. Siksi levon merkityksen ymmärtäminen on olennaista, kun harjoitetaan henkisyyttä ja halutaan kehittyä henkisesti.

Mitä lepo on?

Lepo on hellittämistä. Se on antautumista olemisen tilaan. Levon tilassa mielemme ei laske, suunnittele, arvioi, ennakoi tai murehdi. Huolet ja suunnitelmat eivät kuulu levon tilaan, eivät ne mieluisimmatkaan suunnitelmat.

Lepo on elämistä tässä ja nyt. Antautuminen hetkeen tapahtuu levon tilassa. Vasta levon tilasta voimme nähdä kirkkaasti ja selkeästi. Tarkkaavainen tietoisuus jää ajatusmelun alle, jos emme kykene asettumaan, pysähtymään ja lepäämään.

Ja tarkkaavainen tietoisuus on juuri se, mikä henkisyydessä ja hengellisessä kokemisessa on keskeistä. Tässä tilassa kuulemme, haistamme, maistamme. Olemme vastaanottimia, emme ohjaa itse itse. Sen sijaan olemme pysähtyneet vain huomaamaan. Ja juuri tuossa tilassa meille avautuu se ymmärrys, joka henkisessä harjoittamisessa voidaan saavuttaa.

Levon tarve ja kuinka se ilmenee

Levon tarve ilmenee kehollisesti. Henkisen levon oireet voivat olla jumituksia niskassa, vatsanväänteitä, kireyksiä, ärtyisyyttä ja levottomuutta. Kun huomaamme harhautuneemme kiireen harhakuvitelmaan, tiedämme olemme levon tarpeessa. Mitä kiireisempiä olemme, sitä enemmän meidän pitää pysähtyä.

Vasta pysähtyessämme näemme kokonaisuuden ja näemme kauas. Mikä on nyt olennaista? Mikä ei? Kun kerran erotamme tämän ja koemme syvän täyttymyksen sekä onnen, joka asioiden, tilanteiden ja kokonaisuuksien selkeästä näkemisestä ja kokemisesta seuraa, emme halua enää palata apinamielen ikuiseen riepotteluun.

Lepo yhteytenä

Lepo mahdollistaa henkisyydessä keskeisen asian eli yhteyden. Levon ja pysähtymisen tilassa kykenemme olemaan tietoisessa, kirkkaassa ja selkeässä yhteydessä itseemme, ympäristöömme, muihin ihmisiin ja Luojaamme. Levon tilassa kuulemme, mitä elämän alkulähteellä on meille kerrottavaa. Levon tilassa kuulemme intuitiomme ja sen avulla ymmärrämme, mistä tässä kaikessa on kyse. Mikä on tärkeää, mikä maailman ja kaupallisen kulttuurin luomaa harhaa. Siksi on tärkeää kyetä säännöllisesti palaamaan suorittamisen tilasta levon tilaan.

Levon ja henkisyyden välinen yhteys on vastavuoroinen. Levon tila mahdollistaa henkisyyden kokemuksina ja yhteytenä, kehityksenä ja kasvuna. Toisaalta henkisyys ruokkii kykyämme palata kirkkaaseen ja tietoiseen levon tilaan. Henkisyys edellyttää lepoa, mutta henkisyys myös on lepoa. Levollisia hetkiä tämän paradoksin pohtimisen parissa!