Esoteerisuus henkisellä polulla - 6 tapaa esoteeriseen ajatteluun

Henkisen kasvun tiellä toiset lähtevät seuraamaan esoteerisuutta, joka tarkoittaa salaista tietoa. Esoteerisuuteen yhdistyy aktiivinen etsintä sen sijaan, että ottaisimme passiivisesti vastaan henkistä tietoa. Esoteerisiä liikkeitä on useita erilaisia, ja ne puhuttelevat eri tavoin eri ihmisiä, usein jossain vaiheessa osana jokaisen henkistä kasvua. Länsimaissa on esitetty kuusi erilaista tapaa esoteeriselle ajattelulle.

Esoteerisuus tarkoittaa salaista ja piilotettua tietoa. Se on jotain, joka jaetaan vain harvojen kesken. Sen kantasana on kreikankielinen, sisäistä tarkoittava käsite. Joskus esoteerisen synonyymina käytetään käsitettä 'okkulttinen'. Mikä tahansa tieto ei ole esoteerista, vaikka se pidettäisiinkin salassa. Esoteerisuuteen liittyy erityisyys ja edistyksellisyys. Tällaiseen tietoon voi päästä käsiksi vain valitut ja harjaantuneet. Jotta voisimme päästä kiinni esoteeriseen tietoon, se edellyttää vihkimystä. Esoteerisen vastakohta on eksoteerinen, eli ulkoinen ja kaikille jaettu, julkinen tieto.

Esoteerisuudella on moninainen historia, joka juontaa monen nykymuodon kohdalla 1800-luvun puoliväliin. Monet esoteerisuuteen kiinnittyvät nykyajan henkiset liikkeet julistautuvat pohjautuvansa parin vuosituhannen takaiseen gnostilaisuuteen. Esoteerikot samaistuvat kristittyihin, koska esoteerinen perinne liittyy läheisesti kristillisiin symboleihin. Symbolit ja tietyt muut elementit ovat tärkeitä esoteerisessa ajattelussa.

Kuusi tapaa esoteeriseen ajatteluun

Ranskalainen tutkija Antoine Faivre on kuvannut, kuinka esoteerinen ajattelu esiintyy länsimaissa. Hän kuvaa esoteerisuuden kuutta eri ajattelutapaa:

Ensimmäinen liittyy vastaavuuksiin eli korrespondensseihin. Henkisesti valveutuneet ovat havainneet vastaavuuksia maailmankaikkeudessa sekä nähtävillä olevissa, että näkymättömillä osa-alueilla. Vastaavuudet voivat olla konkreettisia, reaalimaailmassa havaittuja tai symbolisia.

Toiseksi esoteerisuutta esiintyy luonnossa ja luontoon kytkeytyvässä elämässä. Luonto hahmotetaan elävänä kokonaisuutena.

Kolmas tapa on tuttu henkisyyttä harjoittaneille; mielikuvitus ja meditaatiot. Näillä luodaan yhteys näkymättömiin ulottuvuuksiin.

Esoteerisuuden neljänteen ajattelutapaan kuuluu kokemus muuntumisesta eli transmutaatiosta. Toiset puhuvat uudesti syntymisestä, toiset vihkiytymisestä.

Viides tapa on nähdä yhteyksiä ja yhtäläisyyksiä alun perin toisilleen vieraissa perinteissä. Näin löydämme salaista ja ajatonta viisautta.

Kuudes esoteerisen ajattelun muoto on saavutetun henkisen tiedon siirtäminen ihmiseltä toiselle. Usein siirtämistä tapahtuu henkiseltä johtajalta hänen seuraajilleen.

Esoteerisuus henkisessä kasvussa

Henkisessä kasvussa esoteerisuus viittaa yksilön aktiiviseen etsimiseen. Etsimistä motivoi tyytymättömyys vallitsevaan ajan henkeen, jossa henkisyys on suljettu pois ihmisyydestä ja maailmankuvasta. Esoteerisuus poikkeaa siitä kristillisistä ideasta, jossa ihminen pelastuu Jumalan armosta Kristuksen sovitustyön tähden. Tällöin ihmiselle ei jää aktiivisen toimijan osaa, vaan hän voi passiivisesti vastaanottaa Kristuksen sovitustyön. Esoteerisuus kristillisessä perinteessä viittaa esimerkiksi vastaavuuksia etsivään ja löytävään mietiskelyyn, meditaatioon ja oivaltamiseen.

Esoteerisia perinteitä on useita; new agen esoteerinen aatevirtaus, ruusuristiläiset, spiritualismi, teosofia ja rituaalimagia. Henkisen kasvun tiellä näihin suuntauksiin ei voi olla törmäämättä. Se, milloin ja minkälaisilla painotuksilla eri liikkeet alkavat kutsua puoleensa eri ihmisiä, vaihtelee yksilöittäin.