Elämänmuutos vaatii rohkeutta ja heittäytymistä elämän syliin

Henkisen kasvun yksi tärkeä osa-alue on muutos. Kun kasvamme ihmisinä, se näkyy myös konkreettisina muutoksina omassa elämässämme - tapamme kohdella muita ja suhtautuminen ympäristöömme muuttuu. Niin kuin salitreeni näkyy lihasten kasvuna, niin myös henkinen kasvu heijastuu meihin ja elämäämme. Ja kun itse voimme paremmin, myös ihmiset ympärillämme voivat paremmin.

Muutos vaatii työtä ja henkinen kasvu on matka, eräänlainen seikkailu, jonka varrella eteen tulee tehtäviä. Joskus työ on raskasta, toisinaan se tapahtuu kuin itsestään kasvun myötä. Kuten jos ymmärtää, miten ravinto vaikuttaa omaan hyvinvointiin, haluaa ehkä syödä terveellisemmin, samalla terveellinen ruokavalio vaatii opettelua; mistä aineista ruokaa voi laittaa ja millä resepteillä.

Osa muutoksista on pieniä, käännämme herätyskellon soimaan aikaisemmaksi, että ehdimme käydä lenkillä ennen töitä. Osa muutoksista on taas suuria ja ne vaativat työtä ja kasvamista ihmisenä. Jotta voisi kohdata omat puutteensa ja muuttaa niitä, täytyy olla tarpeeksi rohkea katsomaan rehellisesti peiliin. Muutos lähtee siitä huomiosta, että jokin ei ole kohdallaan. Jotta löydämme itsemme hölkkäämästä lenkkipolulta, täytyy ensin myöntää itselleen, että sohvalla on jo löhöilty tarpeeksi ja se ei ole hyväksi.

Muutos sisältää aina luopumista vanhasta. Ja luopuminen saattaa olla raskasta, olipa se vanha hyvää tai huonoa. Joskus luopuminen on niin raskasta, että vaikka asiat ennen muutosta olisivat kuinka huonosti tahansa, niistä haluaa pitää kiinni. Tuttu paha saattaa tuntua paremmalta kuin tuntematon hyvä. Muutos vaatii vahvan uskon siitä, että uusi on todella askel parempaan.

Muutos tulee jossain vaiheessa välttämättömäksi. Ja se on hyvä. Eräällä tavalla kaikki muuttuu koko ajan, enemmän tai vähemmän, huomaamattamme - niin kuin vene ajelehtii virran mukana maisemien muuttuessa. Henkisen kasvun avulla me voimme ohjata muutosta siihen suuntaan, mitä me elämältä haluamme. Kasvamalla ihmisenä voi oppia tuntemaan omat toiveensa ja arvonsa. Voimme ajelehtimisen sijaa ottaa veneen airot käteen ja ohjata venettä minne haluamme.

Onni on, ettei koskaan ole liian myöhäistä muuttua. Vaikka muutos on joskus vaikeaa ja jotkut muutokset voivat viedä vuosia, kun se lopulta on tapahtunut, se on totta. Joskus voi turhauttaa, kun toivottua muutosta ei tapahdu, vaikka kuinka tuntuisi tekevän työtä sen eteen. Jotkut muutokset vievät aikaa. Ja joskus meidän pitää oppia ensin jotain muita asioita päästäksemme perille. Etukäteen, tai siinä hetkessä, emme ehkä ymmärrä asioiden yhteyttä toisiinsa, mutta kun asioita tarkastelee jälkikäteen, saattaa ymmärtää, miksi jokin muutos ei voinut tapahtua silloin kun itse olisi sen toivonut käyvän toteen.

Muutosten tiellä meiltä vaaditaan rohkeutta ja kärsivällisyyttä, sekä luottamusta siihen, että asiat järjestyvät. Vaikka muutoksessa kestäisi aikaa, kun olemme viimein siellä missä haluamme ja missä meidän kuuluu olla, se on hyvin. Ja vain sillä on silloin väliä. Muutosta tulisi syleillä hellästi, ei pakottaen, vaan toivottaa se tervetulleeksi, sillä se antaa mahdollisuuden parempaan huomiseen.

Hanna-Kaisa