Teosofia - henkisen elämän alkulähde

Teosofia tulee kreikan kielen Jumalaa tarkoittavasta sanasta theos sekä viisautta tarkoittavasta sanasta sofia. Teosofia on mystistä ja intuitiivista tietoa Jumalasta ja jumalallisesta. Wikipedia luonnehtii teosofiaa seuraavasti: Teosofia (kreik. theos jumala, sophia viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä

Teosofisen seuran logossa on teksti "Totuus on uskontoja korkeampi". Se kiteyttää teosofia olemuksen, joka on sekoitus länsimaisia esoteerisia traditioita, itämaisia uskontoja ja luonnontieteiden käsityksiä maailmasta. Teosofian laajaa maailmaa onkin luontevasti sovellettu moniin henkisiin katsontakantoihin ja filosofioihin, ja yksittäisistä liikkeistä teosofia on kaikkien eniten vaikuttanut nykyajan okkultismin kehitykseen, erityisesti New Age -liikkeeseen.

Teosofisen seuran perustivat Helena Petrovna Blavatsky (1831-1896), Henry Steel Olcott (1832-1907) ja William Q. Judge (1851-1896) New Yorkissa syyskuussa vuonna 1875. Olcott valittiin Teosofisen seuran puheenjohtajaksi, mutta seuran sihteeristä, madame Blavatskystä tuli siitä huolimatta sen kiistaton johtohahmo ja keulakuva. Venäläissyntyinen Blavatsky oli jo pienestä pitäen harjoittanut okkultismia muun muassa meediona. Hän oli myös matkustellut paljon, joten hänellä oli tietämystä niin Tiibetin, Kaukoidän kuin Intian okkultistisista perinteistä.

Teosofisella seuralla on kolme pääperiaatetta: 1) muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin rotuun, uskontoon, sukupuoleen, väriin sekä yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta 2) edistää filosofian, uskonnon sekä tieteiden vertailevaa tutkimusta sekä 3) tutkia ihmisen piileviä voimia ja selittämättömiä luonnonlakeja.

Kohti valaistumista

Teosofian mukaan koko universumi on jumalallisen tietoisuuden ilmentymä. On olemassa kaikkialla läsnäoleva, ikuinen ja rajaton alkukallio, ja jokainen atomi on kaikkeuden elämän kipinä. Maailmankaikkeuden kehityksen takana on kosminen syyn ja seurauksen laki, karman laki, johon kaikki olennot, planeetat ja aurinkokunnat on sidottu.

Niin ihmisillä kuin kivillä, kasveilla ja eläimillä on jumalallinen olemus, monadi. Se yhdistää kaiken olevaisen sekä toisiinsa että jumaluuteen. Monadi ottaa olemuksekseen fyysisen kehon maanpäällistä elämää elääkseen ja tällä tavoin sovittaa karmaansa sekä kerää oppikokemuksia saavuttaakseen viimein täydellisyyden, valaistumisen.

Karma tuo mukanaan jälleensyntymisen. Toisin sanoen jokaisella olennolla on oma karmallinen tehtävänsä, jota hän käsittelee meneillään olevassa elämässään. Tekojen seurauksena voi syntyä myös uutta karmaa, jota tullaan edelleen sovittamaan seuraavassa elämässä. Vasta kun karma on sovitettu, koetaan valaistuminen, vapaudutaan jälleensyntymisen kierrosta ja saadaan mahdollisuus jäädä pysyvästi henkimaailmaan.

Teosofiassa maailma jaetaan fyysiseen, eetteriseen, astraaliseen, mentaaliseen, buddhiseen, nirvaaniseen, paranirvaaniseen ja mahaparanirvaaniseen maailmaan. Kun puhutaan kaiken olevaisen jumalallisesta olemuksesta, on hyvä muistaa, että fyysisen maailman lisäksi on olemassa kokonainen toinen maailma, joka sijaitsee pääosin astraalitasolla. Selvänäköisyyden kyvyllä siunatut voivat nähdä maahisia, menninkäisiä, vedenneitoja, keijuja, tonttuja ja haltijoita suorittamassa omia elämäntehtäviään. Haltijat usein pitävät huolta erilaisista luonnon kohteista, kuten koskista tai metsistä, tontut taas vaikkapa kotipihoista ja keijut taas hoivaavat kukkasia ja eläimiä. Enkelit taas ovat hyvin korkeita henkisiä valo-olentoja, joiden tehtävä on auttaa ihmiskuntaa nousemaan korkeimpiin energioihin.

Teosofian mukaan kaikella on tarkoituksensa eikä kukaan tai mikään ole maan päällä turhaan. Niin meidän kuin maailmankaikkeuden todellinen olemus on rakkaus ja jokaisella on mahdollisuus tulla osaksi sitä.