Richardson 13.10.24: Kun surusta tulee opas
Istuin kylmäammeessani, tuijotin vaaleansinistä taivasta ja katselin, kun tuuli taivutti pihaa reunustavien puiden oksia. Tunsin olevani hereillä ja elossa, aistit hienoviritettynä kahisevien lehtien ääneen, sinitöyhtönärhien etäällä ilmoittaessa saapumisestani ja naapurin takan tuoksun lämmittäessä viileää aamuilmaa. Yhtäkkiä voimakas tuuli puhalsi korkealle kohoavan saarnin läpi, saaden syksyn lehdet leijumaan ilmassa kuin putoavat tähdet. Nämä ovat hetkiä, jotka pehmentävät menetyksen surua.