Richardson 6.10.24: Talo täynnä muistoja, ei tavaroita

Kävin eilen ensimmäistä kertaa äitini talossa sen jälkeen, kun hän kuoli. Se oli katkeransuloinen kokoontuminen kuuden sisarukseni kanssa, ja niin vaikeaa kuin oli olla perheemme kodissa ilman äitiä, oli siunaus olla yhdessä.

Ajaessani sinne olin vähän huolestunut tapaamisesta. On hankala juttu, kun seitsemän aikuista navigoi tuskallista menetystä samanaikaisesti. Ihmisethän surevat eri tavoin, ja ollessaan herkässä tilassa heillä on usein ristiriitaisia tarpeita. Mutta löysimme tiemme. Niin oli, koska äiti oli iskostanut meihin uskomuksen, että perhe oli tärkeä ja meidän täytyi pitää yhtä.

Aina kun olimme eri mieltä, äiti ohjasi kuin suojeleva emokissa lempeästi (ja joskus ei kovin lempeästi) takaisin sen, joka oli harhaillut omille teilleen poikueesta. Vaikka meillä oli epäilemättä erimielisyyksiä koko elämämme ajan, hän muistutti meitä aina löytämään tiemme takaisin toistemme luo.

Minulla ei ollut aavistustakaan, miten paljon arvostaisin tätä viisautta sen jälkeen, kun hän – viimeinen vanhempi – olisi poissa.

Äitini antoi perheellemme toisen lahjan – talon riisuttuna olennaisiin tavaroihin. Olin järkyttynyt siitä, että hänen kellarinsa oli tyhjä, lukuun ottamatta paria laatikollista joulukoristeita. Hänen kaapeissaan oli vaatteita, mutta ei kovin monia, ja jotkut laatikot hänen kylpyhuoneessaan ja makuuhuoneessaan olivat tyhjiä. Hän sanoi usein kieltäytyvänsä jättämästä sotkua lapsille, ja hän täytti lupauksensa.

Kun kokoonnumme parin viikon kuluttua jälleen aloittaaksemme talon purkamisprosessin (yäk, pelkästään tuon sanan kirjoittaminen särkee sydämeni), olen surullinen, mutta kiitollinen. Arvostan, että on ollut tilaa surra, tuntematta pakahtuvansa käsillä olevasta tehtävästä. Arvostan tilaisuutta muistella sisarusteni kanssa asioita, joita äiti valitsi pitää, koska niillä oli merkitystä hänelle. Ja muistan parhaani mukaan hänen lahjansa, jotta pysyn inspiroituneena valitsemaan yksinkertaisuuden, liian paljon tavaran sijasta.

Kiitos äitini, sitten kun oma aikani tulee, jätän talon täynnä muistoja, ei tavaroita.

Rakkautta,

Cheryl

Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)

6.10.2024

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine