Tarinoita uutiskirjeestä. Rakas maajoukko, tässä on viimeisin viesti Apollolta: "Tervehdys, olen Apollo. Tarkkailemme aktiivisesti maajoukkoamme, koska teitä tarvitaan kovasti. Rakastamme, ihailemme ja kunnioitamme teitä ja kaikkea, mitä teette Maan hyväksi. Koskaan ei ole ollut tällaista aikaa maan päällä. Kenties sen vuoksi tunnette nämä massiiviset muutosenergiat, mikä voi olla häiritsevää toisinaan. Energiamuutokset ovat valtavia. Ne vaativat rohkeutta ja vahvuutta. Usko jumalaiseen suunnitelmaan pitää teidät vahvana. Mikään ei voi pidätellä sitä, mikä on nyt liikkeessä. Valokehitys liikkuu nopeammin kuin valonnopeus. Se ei odota ketään eikä pysähdy minkään vuoksi. Paratiisi Maahan on tavoite. Tästä syystä olette planeetalla tänä aikana. Olette taajuuksien mestareita ja valon avatareja. Maajoukkomme pystyy tekemään kaiken.

Jumalaiset ystävät, valo sisällänne kasvaa ja kasvaa, ja kun niin tapahtuu, nousette uudelle ilmaisu- ja kokemustasolle. Sisäinen valonne resonoi korkeampiin olemassaolotasoihin kuin aiemmin, ja tämä transformoi sen, mitä merkitsee olla ihminen. Kun sallitte tämän ja sallitte havaintojenne avautua uusille olemassaolotasoille, tunnette ja tiedätte elämän uusilla tavoilla. Kun näette elämän uusin silmin, tunnistaen jumaluuden kaikessa, teette kaikesta uutta.

Uuden Maan raportissa puhutaan tähtivalomme jatkuvasta syntymästä heinäkuussa – megakuukaudessa – valmisteluna Leijonan jaksoon, planetaariseen uuteenvuoteen ja Leijonaportti-portaaliin. Ne jotka ovat siirtyneet uuden Maan todellisuuteen, lähestyvät tähti-ihmistilan täyttä ruumiillistamista, mikä merkitsee, että avaudumme vastaanottamaan jumalaisia siunauksia, joita tulee Kotiinpaluumme myötä.

Tänään on Ravun jakson viimeinen päivä, ja kun Aurinko siirtyy Leijonaan huomenna (22.7.), myös Venus pysähtyy perääntymään Leijonassa. Tämä aloittaa tärkeän 40 päivän introspektiomatkan, joka liittyy kaikkiin sydämen asioihin ... itserakkaus, suhteet, mielihyvä, kauneus, hoivaaminen, luonto, yltäkylläisyys, magnetismi, raha jne. ... kun sisäinen jumalainen feminiinisyys matkaa jumalaisen maskuliisuuden Kristusmerkin läpi.

Kun ensimmäisen kerran kuulin Adamuksen sanat: "Olet myös Jumala", tiesin saman tein, että kirjoittaisin siitä kirjan enemmin tai myöhemmin. Se oli ensimmäisen sulkutilan aikana tällä Lontoossa, noin kolme vuotta sitten, ja paljon on tapahtunut sen jälkeen maailmassa ja elämässäni.

Tuntuu siltä, että olen epähuomiossa kiinnittynyt vihaan, joka tunkeutuu maailman läpi. Sen raivon syvyys ja voimakkuus, joka joskus vyöryy ylitseni kuin arvaamaton merenaalto, on täysin suhteeton elämän ärsyttäviin olosuhteisiin verrattuna.

19. päivä: Aurinko Leijonaan ym. Aurinko Leijonaan, aurinkotulienergian lisääntyminen ja henkilökohtaisten energiavirtojen muuttuminen.

Tervehdys, rakkaat ystävät. Olen Ajanpitäjä. Toivotan teidät tervetulleeksi tänään, sillä pidätte hyvin pyhää tilaa maaplaneetalla. Kerromme teille, että paikkanne maan päällä on ollut varattuna hyvin pitkään, ja olette astumassa eteenpäin valotyöntekijöinä tässä energiassa. Erittäin hyvin tehty. Kuitenkin tiedämme, että se on vaikeaa. Tiedämme, että kaiken sen myötä, mitä tapahtuu – myös itse Maan osalta – monilla on vähän irrallisuutta/yhteydettömyyttä. Mutta kerromme teille myös, että teillä voi olla suuri vaikutus, erityisesti triadinne kanssa, jonka olemme pyytäneet teitä muodostamaan. Se on valtava osa sitä, minkä kanssa työskentelette jatkossa, ja se antaa teille vakautta, jota voi saada vain sillä tavalla. Siis pitäkää se liikkeessä ja yhdistykää usein. Tietäkää, että te ette ole koskaan yksin tällä planeetalla.

Rakkaat ystävät, ja niin alkaa vaellusretki uuteen elämäänne. Jotkut teistä tuntevat pysähtyneensä. Toiset liikkuvat nopeasti toimien läpi, jotka vetävät teitä lähemmäs uutta keskustanne. Sillä ei ole merkitystä, koska kaikki te jotka luette tätä ja samanlaisia viestejä, olette siirtyneet aiemman elämänne yli. Olette uudella polulla, johon ei sisälly enää häpeää tai syyllisyyttä/vikaa.

Melkein joka perjantai osallistun hyvin kauniisti kehossaan elävän ystäväni joogatunnille. Se on jin-joogaa - lempeitä asentoja, joita pidetään pitkään – ja se on täydellinen tapa päättää viikko, kun on kävellyt, patikoinut tai nostanut painoja muina päivinä.

Mieleni seuraaminen on, kuin katselisi hyperaktiivisen 2-vuotiaan temppuja. Koska olen aikuinen, jolla on vakavasti otettavia vastuita, haluan teeskennellä, että mieleni temput ovat hyvin tärkeitä.

Sen sijaan, että tyytyisin katselemaan unelmoiden liukuovista ulos, upeaa ja aurinkoista aamua, enimmäkseen sumuisten kuukausien jälkeen, mieleni tökkii minua lisäämään vettä kissojen ruokaan. Nousen kuuliaisesti tekemään sen, ja minun täytyy tarkoituksella vastustaa seuraavaa toimeksiantoa. "Kun kerran olet keittiössä, voisit tyhjentää myös tiskikoneen ..."

On nöyräksi tekevää (ja ärsyttävää) oivaltaa, miten suuren osan päivästäni täyttää tuo "kun kerran olet täällä, voisit myös ..." Vaikka joistain tehtävistä ei voi neuvotella, kuten ruuan laittaminen, kaikki muu sellaisten asioiden ympärillä on tulkinnanvaraista.

*****

Vaelteleva katseeni laskeutuu aina seuraavaan tehtävään. Ei seuraavaan iloon. Seuraava iloni olisi tehdä tai chitä auringossa. Mutta näen muistilehtiön ja heilurin ja tunnen askareen vetävän. "Parasta tarkistaa nuo kaksi lääkettä, jotka kehitin ..." Sitten oivalsin, että aamu kuluu, enkä ole tehnyt videoharjoituksiani. "Parasta tehdä ne, ennen kuin menee yhtään pidemmälle ..."

Ensimmäinen impulssini, tuo sydämen suodattamaton kutsu, oli hakeutua aurinkoon. Mutta tuo ankea orjapiiskuri, joka oli naamioitunut "tarpeellisiksi ja hyödyllisiksi toimiksi", astui sisään, ennen kuin ehdin nousta tuolistani.

Tämä on elinikäinen tapa, ei hetkellinen mielenhäiriö. Arvelen, että se on peräisin niistä ajoista, kun "sinun täytyy tehdä kotitehtävät, ennen kuin voit katsoa tv:tä" ja "et saa jälkiruokaa, jos et syö kaikkea ruokaasi".

Minusta on kiehtovaa ja eriskummallista, että tuo "työ ennen huvia" -tapa joka määrättiin lapsuudessa, hallitsee minua edelleen reilu 60 vuotta myöhemmin.

*****

Vaikka pakkomielle pitää paikat siistinä saattaa olla peräisin arkontti-implantista (pitämään minut jatkuvasti tyytymättömänä elämääni), olen valmis jatkamaan sitä, mitä tarvitsee tehdä. Mistä tahansa se onkin peräisin, se on käytännöllinen tapa sälyttää jonkinlainen järjestys elämässä.

Mutta tunnen kuitenkin, että jotkut asiat täytyy arvioida uudelleen. Käyttäytyminen niin, kuin meille tehtäisiin yllätyskäynti Good Housekeeping -lehdestä hetkenä minä hyvänsä, ei ole rentouttava tapa elää. Olen huomannut, että jos ajattelen asettuvani mukavasti turhanpäiväisen, mutta hauskan romaanin tai tarot-korttipakan pariin, tämä jää sen tärkeän tehtävän jalkoihin, että pitää laittaa tavarat paikoilleen.

Tärkeän, kenen mukaan? Mielen orjapiiskuri on kamala seuralainen, paitsi silloin kun se on kuskin paikalla.

*****

Aurinko paistaa edelleen. Varikset vaakkuvat taivaalla, ja etäällä haukka kutsuu puolisoaan. Kissat ovat asettuneet. Mikään ei estä minua menemästä aurinkoon ja imemästä sen iloa.

Mieleni kurkottaa kaikkia niitä tehtäviä kohti, joiden se muistaa vaativan hoitamista. On hyvin houkuttelevaa noudattaa sen sanelua. Alistuminen sisäistetylle ohjelmoinnille on helpompi polku – se minkä tavallisesti valitsen.

Kannustiko sosiaalistaminen – tai iskostaminen, joku voisi sanoa – minut hyväksymään tämän tiukan orjapiiskurin? Minusta on helpompaa vastustaa räikeitä kontrollointitaktiikkoja, kuten maskin käyttäminen ja pakkorokotukset, kuin sisäisiä yllykkeitä, jotka tuntuvat luonnollisilta, mutta jotka pohdittaessa osoittautuvat loisvaikutuksiksi, joita ne ovat.

Laitan tämän kirjoituksen nyt pois. Vedän syvään henkeä, avaan oven ja astun aurinkoon.

Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)

19.6.2023

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Mestarin todellinen intohimo on päästää irti tavoitteista ja antaa energian palvella. Kysymys: Minulla oli ennen tavoitteita, intohimoa joka täytti sydämeni ilolla ja elämäni tarkoituksella. Mutta viime aikoina on tuntunut, että se on lentänyt ulos ikkunasta, ja tunnen olevani tuuliajolla. Siis, rakas mestari, mitä nyt? Miten voin tuntea taas tyydytystä?

Rakkain terveisin tämän aseman kaikilta sieluilta, tämä on Matthew. Meillä on etuoikeus ja suuri ilo toivottaa taas tervetulleeksi Arnold, sielu joka jakoi tietoaan kahdessa aiemmassa viestissä.

Rakkaat, niin olette jälleen Leijonaportti-portaalissa, valmiina aloittamaan uuden evoluutio- ja luomissyklin maan päällä. Viime syklissä teitte valtavia tietoisuusmuutoksia sen aktivoimista kohti, mitä kutsumme galaktisen "syvän" ihmisen malliksi. Olette aktivoineet valokehonne ja 13 chakran järjestelmänne ja myös olemuksenne vesi- ja smaragdiaspektit. Nyt Leijonaportissa yhdistytte timantti-tähtituleen, elohimin enkeliperheen syvään, galaktiseen energiaan.

Löysin hiljattain uutta käyttöä Vitut ämpärilleni, ja hauskuutta lisää, että se vastaa ilahduttavasti Trekkie-puoltani! Tässä on tuo tarina ...Monilla meistä on keho-ongelmia, enkä ole poikkeus. Kummallista hermostunutta käyttäytymistä, kiertäviä kipuja ja särkyjä, näennäistä kyvyttömyyttä tehdä jotain, mikä ei ollut ongelma viime viikolla, ja niin edelleen. Joinain päivinä kehoni tuntuu terveemmältä kuin koskaan. Toisina päivinä ihmettelen, miten se edelleen toimii. Tiedän Adamuksen sanovan, että kaikki on ok ja se on luonnollista ja plaa, plaa, plaa, mutta haluaisin todellakin korjata tämän asian kerta kaikkiaan!!

Rakkaat ystävät, kenties teistä tuntuu, että elämänne ei ole sellaista, kuin odotitte tai halusitte. Tai teillä on 3D-tyyppinen elämä, jota toivoitte. Sillä ei ole merkitystä, koska tulevaisuutenne on sitä sädehtivää iloa, jota olette toivoneet koko tämän elämän ja monet muut.

Olimme Michaelin kanssa reissussa viime viikolla ja juhlimme 26. hääpäiväämme, ja minulta meni ohi tilaisuus lähettää blogi, jonka kirjoitin ensimmäisestä pandemian jälkeisestä isänpäivästä. Koska isä on ollut mielessäni koko viikon, ajattelin, että jakaisin sen uudestaan tänään. Sen otsikko on Suojelusenkelini.

Ehdin juuri istahtaa lempituoliini tallentamaan unen päiväkirjaani, kun alkoi lempeästi sataa. Ääni sadeveden osumisesta ikkunalautaan antoi täydellisen melodian, kun kirjoitin sanoja sivulle. Tyytyväisenä ristin jalat mukavasti alleni ja tutkin tarinaa ja sen mahdollisia merkityksiä. Muutamassa minuutissa tuuli yltyi ja ukkonen alkoi jyristä kaukana. Avasi ikkunan tuolini vieressä sen verran, että saatoin uppoutua alkukesän rankkasateen ääniin.

Tunsin kutsun sisämaahan yhdistymään syvästi Äiti Maan kanssa, mutta yhdistymään myös muinaisiin energialinjoihin ja laululinjoihin, jotka koodattiin miljoonia vuosia sitten tässä muinaisimmassa maaperässä, joka oli kerran täynnä saaria ja sisämaameriä – silloin kun tämä oli edelleen osa ensimmäistä supermannerta, Elysiumia.

Burnoutia, tasapainoa, rajoja, läpimurtoja. Puhut melkein kenen kanssa tahansa, niin hän kokee yhtä tai useampaa näistä neljästä teemasta. Minä mukaan lukien!