Hoppe 07 23: Hiuksenhienoja rajoja
Tuntuu siltä, että Taivaan rististä saakka olen huomannut hiuksenhienoja rajoja enemmän kuin koskaan. En vain kasvoissani (suom. huom. sama sana merkitsee myös "juonne, uurre"), vaan siinä miten olen vuorovaikutuksessa todellisuuteni kanssa. Kenties muulla maailmalla on edelleen paksut, mustat rajansa pysyvällä maalilla, mutta omistani tulee hetki hetkeltä ohuempia ja epämääräisempiä.
Esimerkiksi, mikä on hiuksenhieno raja tervejärkisyyden ja hulluuden välillä? Olla tasapainossa maan päällä vai laajentuneena muihin ulottuvuuksiin? Olla ihminen vai jumala? Tai olla elävä vai kuollut? Itse asiassa se ei tunnu edes hiuksenhienolta rajalta enää. Se tuntuu hytisevältä, märältä nuudelilta, jonka gravitaatio pitää hädin tuskin kasassa ja joka muuttuu joka hetki. Kaikki nuudelit kiemurtelevat toistensa ympärillä todellisuuskulhossa. Rajat? Nykyään on hiuksenhieno raja rajojen ja nuudelien välillä. Toinen on vain suora ja rajoittunut, kun taas toinen on vapaasti kasvanutta valikoimaa. Vapaasti kasvaneita nuudeleita! Voi hyvä luoja, sitä shaumbroista on tulossa.
Hiuksenhieno raja merkitsee, ettei ole enää selvää eroa, jakoa tai tuomitsemista, mikä on ja mikä ei ole. Tuo raja voisi hävitä koska tahansa. Mustasta voi tulla valkoinen, valkoisesta voi tulla vihreä, ja melko pian se kaikki on vain tuikkivia joulukuusen valoja, jotka leijuvat ilmassa.
Pyysimmekö tätä, vai onko se vain luonnollinen sivutuote siitä, että taivaat ovat avanneet meille sylinsä? Siinä on hiuksenhieno ero. Pyysimme jotain, ja jotain tapahtuu, mutta en muista pyytäneeni suuntavaiston menettämistä, vanhan kunnon qualian puutetta ja vähintään kymmentä MITÄ V**TUA? -hetkeä joka päivä.
Kuljen nyt hiuksenhienoja rajoja pitkin. Tässä on muutamia viimeaikaisia pohdintojani, tai kenties hulluja ajatuksiani. Siinä on hiuksenhieno raja:
On hiuksenhieno raja, kalastaako vai istuuko vain veneessä näyttäen idiootilta.
Enkö saa ainakin osallistumispalkinnon, jos istun veneessä ja teeskentelen kalastavani?
On hiuksenhieno raja menestyksen ja epäonnistumisen välillä.
Vain yksi tai kaksi ainesosaa voi muuttaa sen. Pitäkää valkosipuli ja sipulit poissa, kiitos ...
On hiuksenhieno raja lakimiehen ja valehtelijan välillä.
Ne jopa kuulostavat samanlaiselta. (Suom. huom. ääniasussa on yhden kirjaimen ero)
On hiuksenhieno raja nerouden ja mielenvikaisuuden välillä.
"Hei, olen Geoff. Olen henkikanavoija."
On hiuksenhieno raja, onko impressionistinen vai pelkästään sotkuinen/epäsiisti.
Se kaikki on katsojan silmissä, ellei ole Neitsyt, kuten minä. Silloin se on vain sotkuista impressionismia.
On hiuksenhieno raja ylimielisyyden ja itseluottamuksen välillä.
"Hei, olen Adamus Saint-Germain. Olen Ylösnousseiden mestareiden klubin puheenjohtaja."
On hiuksenhieno raja toivon ja surun välillä. Joskus voi tuntea kumpaakin samanaikaisesti.
Toivon, ettei minusta tunnu koskaan niin surulliselta, tai kenties minun täytyy toivoa surua ollakseni kokematta koskaan tätä ristiriitaa.
"Kerro minulle siintävästä hiuksenhienosta rajasta ihmisälyn ja tekoälyn välillä."
Kirjoitin juuri tuon rivin ChatGPT:hen ja katson, mitä tulee ulos. On mahdollista, että kone keksii parempia juttuja kuin sinä tai minä.
On hiuksenhieno raja luonteenlujuuden kehittämisen ja sielun tuhoamisen välillä.
Minulla on ollut vanhempia, opettajia ja sulkeiskersantteja, jotka väittivät auttavansa luonteenlujuudessani. Katso minua nyt. Yritän saada sieluni takaisin kasaan.
On hiuksenhieno raja, haluaako lähteä planeetalta vai hallita kaikkea.
Tervehdys, Caesar. Hänellä oli kumpikin.
On hiuksenhieno raja, onko matadori vai rodeopelle.
He kumpikin tulevat silmätysten raivoavan härän kanssa, paitsi toisella on isot pallit (suom. huom. sama sana merkitsee myös "rohkeus, kantti") ja toisella on huumoritajua.
On hiuksenhieno raja neron ja hullun välillä. Kaikki riippuu siitä, kuka ajaa autoa.
Toisinaan minusta tuntuu, että olen vain matkustaja kolaroivassa autossa. Usein minusta tuntuu, ettei kukaan aja autoa. Toisilla kerroilla minusta tuntuu, että kaikki muut ajavat autoa, paitsi minä. Siinä on hiuksenhieno raja.
On hiuksenhieno raja rohkeuden ja äärimmäisen typeryyden välillä.
Se päivä jolloin päätin kiivetä Sydney Bridgen päälle Australiassa ilman, että kukaan osoitti päähäni aseella, oli luultavasti tuota typeryyspuolta. Lisäksi minun täytyi maksaa 175 dollaria tuosta raastavasta kokemuksesta.
Hyvässä huumorissa on aina kyse hiuksenhienolla rajalla kulkemisesta.
Älä muuta sano. Yritän kirjoittaa artikkelia, joka saa shaumbrojen mielen pois hiuksenhienojen rajojen draamasta, ja huumorini tuntuu jättävän minut pulaan.
On hiuksenhieno ero tietoisuusvirran ja solisevan/pölpöttävän puron välillä, joka ei vie minnekään.
Katso vain joitain shaumbrojen keskusteluja Adamuksen kanssa.
Kuljemme haastavia hiuksenhienoja rajoja pitkin tällä hetkellä. Kohtaamme hiuksenhienon rajan ihmisenä olemisen ja jumalana olemisen välillä, rajan kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden välillä. On olematon raja fyysisen kehomme ja valokehomme välillä, vaikka meillä on taipumusta ajatella, että niiden välillä on valtavia eroavuuksia. Rajat heikkouksiemme ja viisautemme välillä ovat jokseenkin yhtä vakaita kuin hyytelö.
Kummallista kyllä, on hyvin, hyvin hiuksenhieno raja ponnistelemisen ja vastaanottamisen välillä. Adamus on puhunut viime aikoina paljon Vastaanottamisesta. Hän omisti ison osan kesäkuun shoudista tälle aiheelle ja uudestaan äskettäisessä Keahak XII:n päätössessiossa. Ilmeisesti se on iso juttu. Muistelisin hänen sanoneen jotain tällaista: "Se on suurin tietoisuusmuutos viime 7.000 vuoden aikana."
Voisi luulla niiden olevan täysin vastakohtia. Ponnisteleminen merkitsee kovaa työntekemistä jonkin eteen, ja vastaanottaminen merkitsee sen antamista vain virrata sinulle. Tuo hiuksenhieno raja on, että ne kumpikin ovat vain energiaa ja kumpikin palvelee sinua. Tuo hiuksenhieno raja on, miten haluat sen palvelevan sinua. Kovaa työtä, vai helppoutta ja huolettomuutta/armollisuutta? Taistelua vai rauhaa? Kärsimystä vai iloa? Tuo hiuksenhieno raja on havaintotapa. Täytyykö energian eteen ponnistella, vai voiko sitä vain vastaanottaa? Täytyykö meidän laskea pisteitä kovasta työstä, kamppailusta ja kärsimyksestä ollaksemme oman energiamme arvoinen, vai voimmeko yksinkertaisesti vain hyväksyä sen maksamatta mitään maksuja tai veroja?
Siinä on hiuksenhieno raja. Toisin sanoen, sinun ei tarvitse sukeltaa syvälle filosofisiin tai psykologisiin kysymyksiin, eikä väittelyihin ihmistilan arvoisuudesta, eikä ankeisiin dialogeihin rajojen eksistentiaalisesta tarkoituksesta elämässämme. Siinä on hiuksenhieno raja. Sinun täytyy vain päättää, haluatko elää tuon hyvin hiuksenhienon rajan tällä puolella vai tuolla puolella. Siinä on kyse pelkästään valinnasta: uurastaa energian eteen tai sallia oma energiasi.
Adamus on hiuksenhienojen rajojen mestari. Hän tuntee ne hyvin ja tietää, että ne voidaan hahmottaa paksuiksi rajoiksi. Oletko koskaan kuullut hänen tarinaansa "Satatuhatta vuottani kristallivankilassa"? Jos et ole, olet luultavasti ollut Crimson Circlen parissa vasta 30 päivää tai vähemmän. Hänen kristallivankilansa oli pohjimmiltaan illuusio, mutta 99.999 vuotta + 363 päivää hän uskoi sen olevan totta ja toimi sen mukaisesti – ollen sen läpipääsemättömien rajojen vangitsema, kunnes niistä tuli yhtenä päivänä hiuksenhienoja rajoja ja hän vain käveli ulos.
Nyt hän haluaa meidän kävelevän ulos siitä vankilastamme, että energia täytyy ansaita kovalla työllä, kärsimyksellä ja arvoisuudella. Loppujen lopuksi se on hyvin hiuksenhieno raja, jota pitää paikoillaan massatietoisuuden gravitaatio ja omat kaavamme/tapamme. Muutetaan maailmaa muuttamalla tuo raja vapaasti kasvaneeksi nuudeliksi.
Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Heinäkuun 2023 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001 omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle, yhdessä Linda-vaimonsa kanssa. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.
