Valonkantajat - Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä

| 08.09.2015
Onko suomalainen salatiede tuttua? Tunnetko maamme merkkihenkilöitä henkiseltä saralta? Nyt molempiin voi tutustua helposti: tarvitsee vain hankkia käsiinsä Valonkantajat-kirja.

Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin uraauurtava kirja ilmestyi tänä vuonna. Siinä käydään läpi suuri määrä erilaisten, valtavirrasta katsottuna erikoisten, maailmankatsomusten edustajia ja suomalaisen okkultismin merkkihahmoja. Mukana on niin pohjolan valoksi nimetty suomalaisen teosofian isä Pekka Ervast, ”Luciferin arkkipiispa” Pekka Siitoin sekä ”Gumbon mällimaagi” Ior Bock. Naisia joukossa on hyvin vähän, mutta lukija tutustuu ainakin valtakunnan selvänäkijäksi nimettyyn Aino Kassiseen.

Kuten henkilöiden luonnehdinnoista voi päätellä, kirja ei ole perinteinen, neutraaliuteen ja objektiivisuuteen pyrkivä tietoteos. Etäisyyttä eri hahmojen aatemaailmaan kyllä pidetään, mutta tässä kirjassa niitä ei lähtökohtaisesti tuomita tai pyritä osoittamaan niiden epäkohtia. Kirjoittavat esittelevät niitä ja maamme okkultismin ja salatieteiden eri vaiheita. Hahmoja ei myöskään kohdella silkkihansikkain, vaan usein lämpimällä – tai lämpimähköllä – huumorilla. Heidän kyseenalaisemmatkin temput, kuten Pekka Siitoimen äärioikeistotouhut ja kissankeittorituaali, tuodaan esiin. Välillä kuitenkin roisi ja revittelevä kieli karkaa käsistä ja sen kautta kuvaillut hahmot näyttäytyvät varsinaisina friikkeinä.

Johdannossa kerrotaan, että ”vaikka kyseessä on pieteetillä sidottu paketti, se ei kuitenkaan ole kuiva akateeminen esitys, vaan jotain paljon parempaa. Kirja pyrkii antamaan jotain aiheesta kiinnostuneille, asian harrastajille ja tutkijoille. Se kertoo värikkäitä tarinoita, pureutuu kotimaisten tajunnan alkemistien mieleen ja heidän elämää suurempiin ajatuksiinsa, sanoihinsa ja tekoihinsa”.

Henkilöiden lisäksi lähes 400 sivussa käydään läpi myös joitakin ryhmiä, kuten ufologeja ja teosofeja, sekä kerrotaan joistain erityisistä tapauksista, kuten Tattarisuon mysteeristä. Se jäi mieleen kirjan kenties kiinnostavimpana antina: luvussa kerrotaan 1930-luvulla maata kuohuttaneesta tapauksesta, jonka alkusysäys oli eräästä lähteestä löytynyt irti leikattu ihmisen käsi... Karmiva tapaus on kiinnostava jo yksinäänkin, mutta sen lomassa käy ilmi myös tapauksen ajankohdasta kertovia kiinnostavia seikkoja. Kuvamateriaali on kiehtovaa ja paikoin hämmentävää. Se entisestään lisää kirjan kiinnostavuutta.

Ennen kaikkea kirjassa esitellyssä kirjavassa joukossa on ajattelijoita (ja toimijoita), joiden tekemisiä ohjasi jonkinlainen oma, poikkeava maailmankuva. Vaikka vaikutteita oli muualta – nämä piirit ovat olleet aina kansainvälisiä – monet loivat omaperäisen maailmankuvan ja selittivät maailman ja elämän luonnetta originellein tavoin. Ajatusmalleista kerrotaan paikoin hyvinkin tarkasti, mikä omien kiinnostusten kohteiden kanssa huonommin resonoivien hahmojen kanssa voi käydä pitkäveteiseksi. Toisaalta yllättävistä kohdista voi löytyä ajatuksia, jotka tuntuvat tärkeiltä nykyhetkessäkin.

Toisaalta hahmojen tekoja ja niiden aiheuttamia reaktioita kuvaillaan myös, mikä avaa Suomen ilmapiiriä eri aikoina kiinnostavasti. Nykyhetkeä luonnehditaan vain lyhyesti, mikä on ymmärrettävää. Näköalat ovat paremmat, kun asioita tarkastelee jälkikäteen. Mutta sitä voi pohtia, onko joukossamme tällä hetkellä erikoisia visionäärejä tai virkeitä, uusia yhteisöjä joilla on uusia tavoitteita ja lähtökohtia yhteiselolle ja toiminnalle.

Toimintaa toki on, esimerkiksi vuonna 1907 perustettu Suomen Teosofinen Seura jatkaa toimintaansa edelleen. Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura ry puolestaan perustettiin vuonna 1938. Myös suomalainen ja pohjoismaalainen kansanperinne myytteineen sekä maailmankatsomuksineen on herättänyt uutta kiinnostusta.

Mutta minkälainen kuva syntyy ajastamme tulevaisuudessa? Onko toiminta siirtynyt verkkoon? Onko helpottunut yhteydenpito ulkomaille johtanut siihen, että löydämme verkostomme maailmalta sen sijaan että loisimme uusia yhteisöjä kotimaassamme? Onko ilmapiiri torjuvampi, joka johtaa siihen, että media on vaiti uusista käänteistä? Jos asia herättää näkemyksiä, kommentoi!

Tilaa kirja Suomalaisesta kirjakaupasta.

Takakansi:

Terveisiä valtakulttuurimme varjoista: kotimaisen salatieteen suurnimet ja hämmentävimmät hiipparit yksissä kansissa.

Valonkantajat luotaa ennennäkemättömällä syvyydellä suomalaisten salatieteiden tapahtumarikasta historiaa, jota on 1900-luvun alusta saakka tehty kotimaisissa juottoloissa, yliopistoissa, seurapiireissä ja vallan ylimmissä kammareissa. Aino Kassinen, Pekka Siitoin, Reima Saarinen, Kauko Nieminen, Pekka Ervast, Ior Bock, Noita-Kallio ja moni muu kotimaisen esoterian merkkihenkilö saa vihdoin ansaitsemansa huomion.

Perttu Häkkinen (s. 1979) on filosofian maisteri ja vastakulttuuriin perehtynyt toimittaja.

Vesa Iitti (s. 1972) on filosofian ylioppilas, kääntäjä ja kirjoittaja.

Perttu Häkkinen & Vesa Iitti, Valonkantajat.

Like, 2015

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net