Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu

| 19.01.2015
»Kun olin kaikista yksinäisin, kaikista onnetto­min, menin peilin eteen itkemään. Oli ihanaa nähdä joku.»

Ruotsinsuomalainen Susanna Alakoski on muuttanut lapsena perheensä mukana Ruotsiin. Työläisperheen elämä ei kuitenkaan osoittautunut helpoksi vieraassa maassa.

Susanna sulkeutui ja perhe oli köyhä, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Koti oli ankea ja kylmä. Lapsilla oli nälkä eikä rahaa luokkaretkiin tai lomiin ollut. Isä hakkasi äitiä ja välillä äiti isää. Äiti yritti itsemurhaa kerta toisensa jälkeen. Tästä kaikesta Alakoski kertoo päiväkirjassaan. Hän kuvaa lapsuuden tapahtumia, käy läpi viranomaisten asiakirjoja ja muistelee niiden avulla vanhempiaan.

”Elämäkerta levittäytyy lattialle. Nostelen liuskoja, luen mitä muut ovat kirjoittaneet minusta, meistä. Tapahtuma tapahtumalta, kaikki ne muistuttavat toisiaan. Kyse on puutteista. Väkivallasta. Hylkäämisestä, ikävästä, avun hakemisesta, huutamisesta, kiljumisesta, toruista, periksi antamisesta, arkeen palaamisesta, asiantuntijoiden tapaamisesta, pelosta, suuresta epätietoisuudesta.”

Köyhän lokakuu on koskettava kuvaus köyhän perheen elämästä ja taustalla olevista syistä ja seurauksista. Siitä, miten Ruotsissa suomalaisuus on ollut taakka. Miten köyhän perheen lapset ovat joutuneet pelkäämään ja kärsimään, ajautuneet nuorina pois kotoa, käyttäneet päihteitä ja keskeyttäneet koulun.

”Ilman turvallista kotia katu oli minullekin turvallisempi paikka kuin koti, ja kuusenoksat tarjosivat suojaa metsässä. Näissä paikoissa me samantapaisessa tilanteessa olleet lapset tapasimme.”

Alakoski koskettaa lukijan sydäntä, saa tuntemaan, miltä pienestä lapsesta on mahtanut tuntua ja miltä tuntuu aikuisesta, joka käsittelee menneisyyttään. Vaikka elämä on kohdellut sittemmin paremmin, antanut koulutuksen, työn, perheen ja rahaa, ei köyhyys ja menneisyys unohdu. Köyhän lokakuu saa ajattelemaan kylmässä nälkäisenä värjötteleviä asunnottomia. He eivät ole vain alkoholisteja tai psyykkisesti sairaita. Suuri osa heistä on ajautunut asunnottomaksi elämän sattumusten kautta, kun taloudellinen taakka on kasvanut liian suureksi. Eivätkö poliitikot saa muutosta aikaan, eivätkö sosiaalityöntekijät pysty auttamaan riittävästi.

Teos antaa moniulotteisen kuvan köyhien elämästä, sillä Alakoski on ammatiltaan sosiaalityöntekijä. Hän on tavannut lukuisia ihmisiä, jotka kokevat samaa kuin hän on itse kokenut. Hän tuntee itsensä voimattomaksi, haluaa epätoivoisesti auttaa ja ratkaista ongelmia. Kirjoittaminen on hänen tapansa käsitellä asioita. Hän päästää julkisuuteen kokemansa, ei pelkästään lapsuuden kokemukset, vaan myös kirjoitushetken ajatukset. Hän kuvaa työmatkoja, työtehtäviä, kohtaamisia ihmisten kanssa. Ajatuksiaan. Hänen kuvauksensa repii sydäntä, kun ymmärtää, millaisen taakan köyhyys on jättänyt kannettavaksi. Stressiä, mahakatarria, unettomuutta. Lopulta romahdus.

Köyhän lokakuu valottaa ongelmia, jotka usein lakaistaan maton alle, pois näkyvistä. Ongelmia, jotka ovat läsnä länsimaisessa yhteiskunnassa, jota sanotaan hyvinvointiyhteiskunnaksi. Ongelmia, joista rikkailla ja valtaapitävillä ei ole todellista käsitystä eikä lähipiirin kokemusta. Päiväkirja on kirjoitettu ajatuksen juoksuna, mielenkiinnon ylläpitävänä. Raskaasta sisällöstään huolimatta se on helppoa ja mukaansatempaavaa luettavaa. Sen pariin hakeutuu aina kun mahdollista, kunnes se on luettu. Lukemisen jälkeen toivoo, että ne, joilla on valta päättää asioista, lukisivat sen myös ja ymmärtäisivät näiden asioiden olevan monille arkipäivää. Ja toisaalta että jokainen meistä lukisi sen ja auttaisi pienillä teoilla. Lahjoittamalla makuupussin, villasukat, takin tai leivän sitä tarvitsevalle. Miksi olemme päästäneet asiat tälle tolalle? Miksi emme välitä?

Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu.
Päiväkirja.
Schildts & Söderströms 2013

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net