Mirja Nylander: Metsä! Havuja sielulle

Ottaessani Mirja Nylanderin kirjan Metsä! Havuja sielulle luettavakseni, kuvittelin sukeltavani suomalaiseen metsään ja sen terveysvaikutuksiin. Kyllä niitäkin osin raapaistiin, mutta kirjan keskeinen sanoma olikin hyvin paljon syvällisempi - oma sielumme ja sen ravitseminen, niitä havuja unohtamatta!

Kirja oli piristävä poikkeus. Yleensä metsä-aiheiset kirjat tarjoavat vain fyysisen ja psyykkisen olon helpottamista. Nylander vie lukijansa kirjan avulla matkalle sielun syvyyksiin ja antaa oivalluttavia työkaluja.

Metsä! Havuja sielullemme kirjaa värittävät kauniit valokuvat, jotka Nylander on itse kuvannut. Kappaleet ovat sopivan mittaisia, ei tule ähkyä niitä lukiessa. Lisäksi kappaleiden lopussa on pääasiat koottuna valokuvien kera ja isommalla tekstillä, jolloin ne ovat helposti löydettävissä.

Sielunpuu sisällämme - sielun rakenteen Nylander oli hauskasti jäsentänyt puun eri kerroksiin, oli mm. kaarnaa, pintapuuta, sydänpuuta ja ydintä. Itse näen sielu-käsitteen hieman erilailla, mutta on hyvä saada erilaisia näkemyksiä tästäkin asiasta. Ja "sielullisia" asioita kuvattaessa sanat tuntuvat monesti riittämättömiltä.

Nylander on antanut itsestään paljon kirjoittaessaan. Hän ei peittele omia "mokiaan", vaan välittää tekstin kautta lukijalle vertaistukea, johon samaistua. Kirjailijalla on kyky nähdä asiat laajasti ja hyväksyen.

Kirja vaatii ainakin vielä toisen lukukerran, jotta siitä saa tarpeeksi irti. Osin tuntuu siltä, että myös kirjailijalla itsessään on prosessi vielä kesken, mutta sen verran syvissä vesissä liikutaan, joten harva meistä perillä onkaan. Suosittelen kirjaa kaikille metsän ja luonnon ystäville, jotka kokevat olevansa osa luontoa ja etsivät metsän sylistä muutakin kuin fyysisen olon helpottumista - sieluaan.

Takakansi:

Tämä kirja on metsästä. Metsä alkaa siemenistä ja kasvaa elämän ylläpitäjäksi. Siinä välissä on havuja ja lopussa mystistä iloa.

Joskus sielu tarvitsee havuja ylettyäkseen sielun ytimen avaruutteen. Aivan niin kuin suksien pohjiin voi nuoskakelillä takertua kasapäin lunta niin, että luisto tökkii ja sukset muuttavat raskaaksi taakaksi - aivan samoin sielunpuuhun voi takertua ahdistavan tummasävyisiä niljakkeita, jotka estävät sielun kehittymisen ja terveyden alkulähteiltä juonnin.

Kirja tempaa mukaansa sielun kehittymismatkalle tunturissa jurottavan tuulientuiverrusmännyn seuraan, syväkuuntelemaan pimeässä yössä nököttävien kuusien supatteluita ja hengittämään kauneuttavien koivikoiden keskelle. Välillä poiketaan salamoiden rakastamiin tammistoihin ja virkistetään sielua kastepisaroiden säihkeessä. Sisäistä sielunpuuta innoittavuushahmotellaan metsälehmuksen ala. Kirjaa värittävät kansanperinteen ja toisaalta nykytiedon sävyttämät, maanläheiset ja taivaankaaren taakse kurkottelevat metsäiset harjoitteet ja vinkin sekä kaunis kuvitus.

Mirja on yli 700-vuotisen vesjkansalaisen suvun metsäviisausperinteen kantaja, harvinaisen selkeäsanainen mystikko, joka metsäalan amaattilaisena on ollut vuosikymmeniä metsissä niin metsurina, maisterina kuin luonnontuotteiden keräilijänäkin. Jos ovat tulleet tutuksi metsän puut, niin myös metsän henki ja haltijat.

Metsä! Havuja sielulle -kirjan sivuilla asuu alkuvoimainen metsäviisausperintö, eurooppalaisten mystikkojen käsitys sielusta ja rakkaus. Kirja mahdollistaa tutustumisen omaan sieluun ja antaa eväitä oman sielunpuun puhdistamiseen sekä ravitsemiseen - havujen avulla.

Mirja Nylander: Metsä! Havuja sielulle
readme.fi
2020
kovakantinen, sivuja 192