Jari Hemmilä: Juoksen, siis olen

Kirjoittaja Jari Hemmilä tietää mistä kirjoittaa. Hän on harrastanut juoksua vuodesta 1973 lähtien. Hemmilän puolikasvokuvassa hymyilee nuorekas mies. Hymyilevien kasvojen takana on yli 200 000 juostua kilometriä. Hemmilä valmentaa juoksijoita, luennoi, järjestää juoksutapahtumia ja on tämän lisäksi vielä toimittaja. Hemmilän hallussa on Suomen mestaruuksia, maaotteluedustamista ja kansainvälisiä kilpailuja. Yhtä mittavaa kokemusta ei tarvita Hemmilän uutuusteokseen uppoutumiseen. Kirja sopii vallan mainiosti myös meidän tavallisten kuntoliikkujien käteen ja heille, jotka vielä ujosti empivät juoksun aloittamista.

Kansikuvan piirroksessa shortsiasussa juoksemisen pysäyttänyt mies katsoo iloisen odottavana eteenpäin aukeavaa tietä, ikään kuin ilolla ennakoiden tulevaa juoksumatkaansa. Taivas on pilvinen, ja maasto laakeaa. Juoksijan matkareitti kulkee asfaltoitua tietä pitkin. Muita kulkijoita ei näy. Hyvinvointi ja terveys uhkuvat kansikuvan hahmosta, mikä motivoi paneutumaan juoksun olemukseen. Tummien silmien innostus ja hymy juoksijan kasvoilla ovat lupaus; tämä kannattaa kokea.

Hemmilän teoksessa on muistoja ja konkreettisia kuvauksia suomalaisista eräkaupoista, 1970-luvun juoksukengistä ja useista jo historiaan painuneista juoksutapahtumista. Juoksun harrastajille kirjasta löytyy monta kohtaa, josta bongata menneisyyden samoja paikkoja ja tapahtumia. Henkisen polun haltuun ottaminen on osa juoksijan harjoittelua, kuten erilaisten liikuntalajien mukaan ottaminen harjoitteluun.

Kirja innostaa juoksemaan. Sitä voi lukea, jos motivaatio lenkkeilyyn on kateissa. Hemmilä osaa perustella asiantuntevasti, miksi juokseminen kannattaa. Hän kirjoittaa houkuttelevasti aloittavan juoksijan onnellisuudesta ja aamulenkeistä. Hemmilä kuvaa myös sitä, kuinka naisten pääsy juoksuradoille on eronnut miesjuoksijoiden matkasta. Suunnitelmallisuus ja tietoiset valinnat, sekä henkisyyden lisääminen juoksuun, muuttavat lajin ja lisäävät juoksemisen kiinnostavuutta. On luonnollista, ettei aina huvita juosta. Ja silloin voi Hemmilän mukaan jatkaa liikkumista muiden lajien parissa.

Juoksemiseen kannattaa ryhtyä hektisen arjen keskellä. Se rentouttaa ja kuluttaa stressihormoneja tehokkaammin kuin sohva ja karkkipussi. Hemmilän mukaan juokseminen on kiireettömyyttä. Myös pettymyksiin on hyvä varautua henkisesti. Niitä kuuluu juoksijan elämään samalla tavalla kuin muillakin elämän osa-alueilla tapahtuu pettymyksiä. Juokseminen lisää henkistä vireystilaa, Hemmilä esittää. Hän antaa kirjassaan selkeitä ja konkreettisia ohjeita aloittelevalle juoksijalle.

Kirjassa on myös kansanterveydellisiä kannanottoja juoksemisen puolesta, juoksuteknisten välineiden perusteltua kritiikkiä ja omien rajoitteiden kohtaamiseen valmistavaa asiaa. Hemmilä muistuttaa lukijoita maitohapoista ja kertoo, millaista on vanhemmalla iällä juokseminen.

Erityistä teoksessa on kerronnan jouhevuus ja kirjoittajan kyky innostaa lukija juoksemiseen. Rivien välistä voi lukea Hemmilän rakkauden lajiaan kohtaan. Kirjan lopussa on hyödyllinen ja ajantasainen lista kirjallisuussuosituksista ja suosituista juoksutapahtumista. Juoksutapahtumien lista on lyhyt, ja esimerkiksi suurempien kaupunkien ulkopuolisia tapahtumia ja polkujuoksutapahtumia ei ole mainittu ollenkaan. Kaikki juoksutapahtumat ovat suomalaisia. Olisi ollut mielenkiintoista lukea kansainvälisistä juoksutapahtumista – niitäkin on keskinkertaiselle kuntoliikkujalle.

Olisin mielelläni lukenut lisää henkisyydestä ja henkisestä polusta juostessa. Kirja on kuitenkin monipuolinen ja asiantunteva, tiivis paketti juoksemisesta. Teos on ohut ja pehmeäkantinen; se soveltuu erinomaisesti matkalukemiseksi käsilaukkuun tai reppuun. Suosittelisin kirjaa kaikille heille, jotka juoksevat. Teksti on samaistuttavaa ja inspiroivaa. Juoksuun voi löytää uudenlaista otetta lukemalla henkisyydestä juoksun osana. Lisäksi suosittelisin kirjaa kaikille, jotka eivät juokse. Nimittäin heidän kannattaisi – Hemmilä kertoo miksi.

Takakansi:

Juoksen, siis olen

Satojentuhansien vuosien ajan juokseminen on ollut ihmisen jalostunein liikuntamuoto. Juoksu itsessään voi myös herkistää ja liikuttaa ihmisen sisäistä sielunmaisemaa kohti elämänkatsomuksellisuutta. Kirjassa pohditaan juoksemisesta ihmisen elämään oivallettavia aiheita, kuten pitkäjänteisyys, kiireettömyys, vapaaehtoisuus ja terveys unohtamatta kilpailullisuutta.

Juoksen, siis olen

Kirjan tavoitteena on innostaa lukijaa havaitsemaan fyysisesti tapahtuvan juoksemisen sisäinen kauneus. Juoksuharrastuksessa edistuvä lukija oppii oivaltamaan omakohtaisesti juoksemisen ulkoisten arvojen sielukkuuden. Tällöin juoksemisesa on tullut sisäsyntyinen asia, ja juoksusta oppii nauttimaan tulemalla osaksi juoksua ympäröivää luontoa.

Juoksen, siis olen

Olen kirjoittanut kirjan olemalla juoksija jo lähes 50 vuoden ajan. Olen koonnut kirjaan havaintoja, näkemyksiä ja tarinoita juoksemisen merkittävyydestä läheisenä osana elämääni. Omistan tämän kirjan kaikille kohtaamilleni juoksijoille, valmentajille ja kannustajille, mutta myös teille kohtaamista odottaville:

Juoksemme, siis olemme

Jari Hemmilä: Juoksen, siis olen
Basam Books 2020.)