Martti Haavio: Suomalaiset kodinhaltiat

Martti Haavion kirjassa Suomalaiset kodinhaltiat seikkailee tontut ja oudommatkin mystiset kummajaiset. Ennen vanhaan näillä olennoilla oli suuri merkitys joka päiväisessä elämässä, osasivathan nämä haltiat niin helpottaa, kuin vaikeuttaa ihmiset elämää merkittävästi.

Kodinhaltian ulkomuoto oli mitä moninaisin. Teiskolaisten naispuolisilla haltioilla oli: "pitkä tukka, joka viipotti kovasti ja hulmusi, kun se juoksenteli nurkissa." Lammilla taas uskottiin, että tontulla oli karvaiset, hevosen jalat. Kalannissa puolestaan oltiin nähty tonttu, jolla ei ollut ollenkaan kaulaa, vaan pää oli suoraan hartioissa kiinni. Haltiat eivät siis olleet Taru Sormusten herrasta leffassa nähtyjä upeita, ihmismäisiä olentoja, vaan enempi tai vähempi ulkomuodoltaan kälyisiä.

Haaviston kirja perehtyy suomalaisiin kodinhaltioihin, joihin liittyi niin talossa kuin muissakin talousrakennuksissa lymyävät haltiat. Nämä haltiat näyttäytyvät eri paikkakunnilla eri näköisinä ja niillä oli erilaiset tavat. Näitä Haavisto käy perinpohjaisesti kirjassaan lävitse. Kirjassa onkin käytetty paljon kansansuusta kerättyä aineistoa.

Haltiat saattoivat olla todellisia kiusanhenkiä, mutta toivat myös mukanaan vaurautta ja onnea. Haltia rinnastetaan milloin jättiläiseen tai paholaiseen, milloin hyväntahtoiseen mystiseen olentoon.

Oma lukunsa ovat sitten haltiaeläimet. Voisi kuvitella, että listasta löytyy tunnettuja "upeita ja voimakkaita" eläimiä, kuten karhu tai joutsen. Njet, haltiaelämiä oli muinoin esimerkiksi hiiri, sammakko ja sisilisko. Entä oletko kuullut läävämadosta tai elättikäärmeestä? Elias Lönnrot kuvaa Läävämadon syntyä kirjassa Suomen kansan muinaisia loitsurunoja seuraavilla sanoilla: Läävämato syntyi ensiksikin pilven päällä istuvan piian hopeakamman piistä, joka putosi meren selälle, ajautui rannalle ja muuttui käärmeeksi. Se meni läävään parsien alle ja alkoi asua akkojen jaloissa, mateli maitomaljalle, ja "voikiulut keiahteli".

Suomalaiset kodinhaltiat on paikoin hyvinkin mielenkiintoista luettavaa, mutta vanhoillinen teksti (1942), sekä liiallinen pikkutarkkuus verottavat minunlaiseni "taviksen" lukunautintoa. Kirja on kuitenkin helppolukuinen ja jos lukijalla on aikaa, palkitsee teos perinpohjaisella tietomäärällä lukijansa.

Takakansi:

Suomalaiset kodinhaltiat olivat osa esivanhempiemme elämää sukupolvien ajan. Kaikille tuttujen kotitonttujen ja saunatonttujen lisäksi pihapiiri oli täynnä mitä erilaisimpia yliluonnollisia olentoja elättikäärmeistä maanhaltioihin. Haavion tutkimukset suomalaisesta haltiauskosta ja sen eri kerrostumista raottavat ovea menneiden aikojen ihmisten maailmaan.

Kansanuskon ja tarinatutkimuksen klassikko Suomalaiset kodinhaltiat ilmestyi ensi kertaa vuonna 1942. Juhlapainoksen uudet jälkisanat on kirjoittanut folkloristiikan dosentti FT Kaarina Koski.

Martti Haavio (1899-1973) oli kansanrunouden ja mytologian tutkija. Akateemisen uransa ohella hän julkaisi runoja kirjailijanimellä P. Mustapää.

Martti Haavio: Suomalaiset kodinhaltiat
SKS Kirjat, 2021