Muinaisen Egyptin lumous
Ollessani noin 9-vuotias, tutustuin muinaiseen Egyptiin. Varsinkin faarao Tutankhamonin aikaan. Tuon Tutankhamonin kuuluisan kuolinnaamion moni varmasti tunnistaa tietämättä sen enempää muinaisesta Egyptistä. Muistan nähneeni kuvan kuolinnaamiosta 5.luokan historian kirjan kannessa. Olin myyty. Kultainen naamio ja kasvot, jotka siihen oli taidokkaasti kaiverrettu, kiehtoivat valtavasti.
Luin kirjoista Tutankhamonin haudan löytymisestä 1920-luvulla. Luin haudan löytäjistä Howard Carterista ja lordi Carnarvonista. Tutustuin egyptologinimitykseen ja Tutankhamonin huhuttuun haudan kiroukseen. Tutankhamonin kautta kiinnostuin muinaisen Egyptin historiasta ja hieroglyfeistä. Muistan mm. kopioineeni kirjasta voipaperille hieroglyfeja ja ihastelleeni niiden kauneutta ja taidokkuutta. Luin kaiken mahdollisen suomenkielisen kirjallisuuden pienestä kotikuntani kirjastosta. Elettiin aikaa ennen Internetin ihmeellistä maailmaa.
Minua kiehtoi valtavasti Kuninkaiden laakso, josta Tutankhamonin hauta löydettiin. Ihmettelin sitä, kuinka pitkään Kuninkaiden laakso oli säilyttänyt salaisuutensa. Luin paljon egyptiläisten jumalista, heidän uskomuksistaan sekä ruumiin palsamoinnista. Minua kiinnosti se, että vainajien mukana haudattiin heidän lemmikkikissansa. Kissoja pidettiin pyhinä eläiminä muinaisessa Egyptissä. Outona pidin sitä, että faaraot menivät naimisiin sisartensa kanssa. Uskomuksien mukaan faaraot olivat jumalallista alkuperää. Säälin Tutankhamonia, joka oli hyvin nuori kuollessaan. Hänen elämänsä oli kirjojen mukaan kivuliasta luuston epämuodostumien takia.
Päätin tuolloin 9-vuotiaana minusta tulevan arkeologin ja egyptologin. Vuodet veivät kuitenkin täysin eri suuntaan. Mielenkiinnon kohteet muuttuivat. Minusta ei tullut arkeologia eikä egyptologia. En ole edes vieraillut Egyptissä. Useita vuosia sitten suunnittelin matkaa Egyptiin, mutta silloiset terrori-iskut lamaannuttivat matkailun Egyptiin useiksi vuosiksi.
Muutama vuosi sitten keskustelin silloisen työkaverini kanssa. Hän oli vieraillut Gizan pyramideilla. Hänellä oli ollut, minun tapaani, romanttinen 1920-luvun kuva Egyptistä. Pyramidit ja Kuolleiden laakso olisivat keskellä koskematonta hiekkaerämaata. Oli ollut melkoinen shokki, kun pyramidit ja Kuolleiden laakso olivatkin keskellä isoja asutus- ja turistikeskuksia!
Viime keväänä tein itselleni reikihoitoa. Reikihoidon aikana tupsahdin muinaiseen Egyptiin. Olin kaislaveneessä keskellä tulvivaa Niiliä. Olin nuorehko mies ja asuin Niilin rannalla. Asutukseni oli hyvin yksinkertainen hiekkakivestä veistetty pikkuruinen asutus. Ihastelin Niilin rannan vehreyttä ja vihreän eri sävyjä. Mielessäni Niili oli elämänlähde. Olin tuossa hetkessä onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Mielessäni olin yhteydessä luontoon. Arvostin ja kunnioitin luontoa. Niilin hiljaa virtaavan veden katselu oli lempipuuhaani.
Vaikka oli kyse melko lyhyestä välähdyksestä entiseen elämääni, ymmärsin miksi olin ollut kiinnostunut muinaisesta Egyptistä. Minulla oli side tuohon kauan sitten kadotettuun maahan. Syykin siihen, miksen ollut vieraillut nykyisessä Egyptissä selvisi. Egypti ei ollut se maa, jonka minä muistin. Uskonto, kulttuuri ja elinolot eivät ole enää samat kuin tuhansia vuosia sitten. Olen sittemmin vieraillut toisessakin entisessä elämässäni muinaisessa Egyptissä, johon Tutankhamonin aika vahvasti liittyy. Sen tarinan kerron ehkä joskus myöhemmin.
