Sisäinen ääni
Jokaisella meillä on sisäinen äänemme. Toiset voivat kutsua sitä intuitioksi, toiset taas totuuden ääneksi. Itse puhun sisäisestä äänestä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Sisäinen ääni on olemassa syntymästä asti. Lapsena, ilman opittuja käyttäytymismalleja, tuo sisäinen ääni on puhtaimmillaan ja vahvimmillaan.
Perhe- ja ystäväpiirissä minua on usein sanottu suoraselkäiseksi, omien arvojen mukaisesti toimivaksi. Myös ihmiseksi, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä. Itse arvostan ja ihailen ihmisiä, joilla on vahvoja mielipiteitä ja he uskaltavat tuoda ne rohkeasti esille. Toki tyylillä ja tavalla tuoda mielipide esille on merkitystä. Toista kunnioittaen ja arvostaen voi esittää myös eriävän tai kriittisen mielipiteen, loukkaamatta ketään.
Aloin miettimään tätä taannoin. Ystäväni kertoi puolisonsa julkaisseen Spotifyhun omakustannekappaleen. Kuuntelen samantyyppistä musiikkia. Ystäväni kertoi arvostavansa, jos antaisin palautetta kuunneltuani kappaleen. Kuuntelin kappaleen mielenkiinnolla. Kappale oli hyvä ja taidokkaasti tehty. Kuitenkin lyriikat ja kappaleen tempo olivat jotenkin ristiriidassa keskenään. Lyriikat olisivat vaatineet enemmän tempoa, jotta ne olisivat puhutelleet, minun mielestäni.
Ajattelin etten voi antaa tällaista palautetta. Se olisi aivan liian rumaa, kateellisen panettelua ja kaikin puolin ikävä palaute. Aloin pohtimaan, mikä minua estää sanomasta mielipidettäni.
Työskentelen asiakaspalvelussa ja työroolissani minun odotetaan olevan neutraali, myötäilevä, kaikin puolin hajuton ja mauton. En voi asiakastilanteissa esittää omia mielipiteitäni saatikka kuunnella sisäistä ääntäni. Minun tulee toimia ammattimaisesti, jopa robottimaisesti. Pitää hymyillä vaikka itkettäisikin. Melko usein oma sisäinen ääneni on ristiriidassa työroolini kanssa. Minusta on pidempään tuntunut, etten pysty nykyisessä työssäni kuuntelemaan sisäistä ääntäni. Olen myös usein uupunut, kyllästynyt ja kyynnistynyt työhöni. Ehkä tämä ristiriita työroolini ja oman aidon itseni suhteen on niin iso, etten tunnista enää täysin itseäni. Kuka minä olen?
Aikojen saatossa oma sisäinen ääneni on toiminut kompassina, jonka avulla olen suunnistanut elämässä eteenpäin. Pysyen rehellisenä itselleni. Ehkä olen kadottanut matkan varrella kyvyn luottaa omaan sisäiseen ääneeni. Sisäinen ääni on ollutkin eri mieltä ulkoisen ympäristön kanssa. On ollut helpompaa kuunnella ja myötäillä ulkoista ympäristöä kuin kuunnella sisäistä ääntä. Tukahduttaa oma ääni ja oma mielipide.
Ymmärrettyäni tämän, sain takaisin jotain itsestäni, parhaan ystäväni. Sisäisen ääneni. Sisäinen ääni laulaa sisälläni kirjoittaessani tätä tekstiä. Sisäinen ääni on kulkenut mukanani, en vain ole kuunnellut sitä. Tai kuunnellut sanan sieltä ja sanan täältä, silloin tällöin.
Sanoin ystävälleni rehellisen palautteen kappaleesta. Hän ei pitänyt sitä negatiivisena. Hän arvosti antamaani palautetta, ja aikoi sen puolisolleen välittää. Yksi este ylitetty. Olen myös alkanut pohtia työtäni toiselta kantilta. Omien sisäisten arvojen vastaisesti toimiminen ei pidemmän päälle toimi. Sisäinen ääneni laulaa yhä vahvemmalla äänellä. Voimaannuttava tunne.
Kirjoittaja: Linda F
