Kiitollisuus

Istun kotonani isojen ikkunoiden ääressä. Ihastelen auringonsäteiden punertavaa kajoa tunturin takana. On pimein vuodenaika. Talvipäivänseisaukseen on vain pari päivää. Noitatunturin jylhät rinteet peittävät nousevan ja samalla laskevan auringon. Aurinko ei jaksa nousta kuin häthätää horisontin yläpuolelle. Katsoessani tätä kaunista luonnon tarjoamaa näytelmää, ajatus kiitollisuudesta nousee mieleeni. Mistä olen kiitollinen vuoden kääntyessä kohti loppuaan? Onko minulla aihetta kiitollisuuteen?

Luontevin tapa itselleni on ollut osoittaa kiitollisuutta tekemällä jotain hyödyllistä, konkreettisesti. Aina ei ole ollut helppoa osoittaa kiitollisuutta. Jäädyn, enkä osaa sanoa mitään. Ehkä olen sanonut ”Kiitos” ja se on ollut siinä. En myöskään aina ole osannut suhtautua, jos minulle on oltu kiitollisia. Ajattelen, että siinä sivussahan se on mennyt. Ei minulle tarvitse olla kiitollinen.

Olen nyt pikkuhiljaa ymmärtänyt, kuinka mukava on saada kiitollisuutta, pienistäkin asioista. On myös todella mukavaa kiittää toista ja luoda toiselle hyvä mieli. Kiitokset suoraan sydämestä lämmittävät mieltä pitkään. Niillä voi olla merkittävä vaikutus kokonaisen päivän pelastamiseen.

Aloin pohtia sitä, miksi minulle on niin hankalaa ottaa vastaan kiitollisuutta ja kehuja. Osittain on varmasti syynä suomalaisuus. Me suomalaiset olemme jäyhää ja nöyrää kansaa. Kiitoksien saaminen, esimerkiksi hyvin tehdystä työstä voi olla hankalaa. Jopa kiusallista. Liiallinen kehuminen ja kiitoksien jakaminen ylpistää, sanotaan. ”Rupeaa vielä liikoja luulemaan itsestään”. Kuulostaako tutulta? Ainakin itse tunnistan syvän suomalaisuuden tässä lauseessa. Osittain voi olla syynä myös se, ettei halua tehdä numeroa itsestään ja tekemisistään. Hyvin suomalainen piirre sekin. Suurin syy omalla kohdallani on varmasti se, että mieleni on luonut niin yli-inhimilliset odotukset mistä saa olla kiitollinen. Mistä ansioista voi ottaa toisen ihmisen kiitollisuuden vastaan.

Ei kukaan ole kuitenkaan täydellinen. Pienet asiat ratkaisevat. Aina ei tarvitse kurottaa kohti täydellisyyttä. Ei edes joka kerta.

Kiitollinen voi olla niin monista asioista. Jokainen ajatus, joka luo kiitollisuutta, korottaa värähtelytasoja. Aion nyt korottaa omia värähtelytasojani runsain mitoin. Osoittaa kiitollisuuteni, pienistäkin asioista.

Tämän vuoden aikana olen oivaltanut paljon uusia ja salattuja piirteitä itsestäni. Olen tästä kiitollinen. Reikin kautta olen saanut perspektiiviä siihen, kuka olen ja mihin olen menossa. Olen tästä kiitollinen. Reikin kautta olen päässyt hoitamaan itseäni sekä myös muita ihmisiä. Olen tästä kiitollinen.

Olen kiitollinen, että saan julkaista tekstejäni. Olen kiitollinen kaikista uusista mahdollisuuksista. Olen kiitollinen unelmista, joista voi tulla totta. Olen kiitollinen läheisistäni, kodistani, lemmikeistäni ja koko elämästäni. 

Kiitollisuuskuplastani haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista joulua ja mieltä avartavaa Uutta vuotta 2025.