Merkityksellinen kohtaaminen

Oletko koskaan tuntunut törmäävän johonkuhun ihmiseen kuin vahingossa, mutta jälkikäteen ajatellut tapaamisen olleen kuin ennalta suunniteltu? Minulle näin on tapahtunut muutaman kerran. Haluan kertoa viimeisimmästä kohtaamisestani.

Vuoden aikana olen ottanut henkisellä polullani aikamoisia harppauksia. Ainakin verrattuna usean paikalla poljetun vuoden jälkeen. Ymmärrän nyt, että paikallaan poljetut vuodet ovat olleen myös tarkoituksenmukaisia vuosia. Viime talven ja kevään aikana käytyjen reikikurssien jälkimainingeissa olin innokas ja valmis avaamaan tuntojani myös muille. En kuitenkaan saanut oikein minkäänlaista vastakaikua. Ehkä vuodenajalla oli merkitystä. Kesällä kaikilla oli kiire nauttia valosta ja vapaudesta. Suomen kesä on kuitenkin lyhyt.

Syksyn kynnyksellä sain mahdollisuuden liittyä erääseen henkiseen ryhmään. Ryhmään, jossa oli mahdollista virtuaalisesti keskustella henkisistä asioista. Ryhmässä myös järjestettiin tapaamisia paikan päällä. Olin hetken innoissani. Kuitenkin alitajuisesti ryhmässä jokin tökki, enkä oikein osannut itsellenikään selittää missä vika oli.

Seurailin keskustelua aikani, odotukseni olivat ehkä liian korkealla. Koin, että paikan päällä tapahtuvat tapaamiset voisivat olla kivoja. Itselleni tuli kuitenkin työn tai henkilökohtaisen elämäni saralla esteitä enkä päässyt livetapaamisiin. Tapaamiset olivat eri paikkakunnilla ja vaativat suunnittelua lähtemiseen. Sain kuitenkin mahdollisuuden tavata osaa jäsenistä henkisellä kurssilla, johon olin ilmoittautunut.

Kurssi oli kaikin puolin onnistunut, ja sain siitä paljon irti. En kuitenkaan kokenut yhteyttä muihin kurssilaisiin. En halunnut enkä osannut jakaa kokemuksiani. Ryhmän keskellä olin jotenkin lukossa. Tunsin, että olin väärässä paikassa, ehkä väärään aikaan. Lopulta pitkän kurssipäivän päätteeksi eräs kurssilaisista kertoi yhdestä menneestä elämästään.

Tuona samaisena hetkenä koin vahvan ahaa-elämyksen. Olin tuntenut tuon henkilön! Juuri tuossa hänen kertomassaan elämässä. Enkä mitenkään erityisen hyvällä tavalla. Tuo samainen henkilö sattui olemaan virtuaalisen ryhmän yksi ylläpitäjistä. Samalla hetkellä moni palanen asettui paikoilleen. Sain selityksen sille miksi en osannut suhtautua ryhmään rakentavalla tavalla ja avoimesti. Intuitioni ja mahdollisesti henkioppaani olivat yrittäneet useaan otteeseen herätellä minua asian suhteen. En vain osannut lukea merkkejä oikealla tavalla. En tuolloin kuitenkaan sanonut kokemuksestani kenellekään kurssilaiselle. En halunnut loukata enkä pahoittaa kenenkään mieltä. En myöskään tuossa hetkessä olisi osannut sanoittaa tuntemuksiani järkeviksi lauseiksi.

Kurssipäivän jälkeen seurailin tuota virtuaalista ryhmää vielä hetken, mutta en kokenut sitä omakseni lainkaan. Viimein lakkasin seuraamasta ryhmän toimintaa ja erosin siitä. Oloni keveni huomattavasti. Näin jälkikäteen mietin kokemustani. En edelleenkään osaa selittää tuota ahaa-elämystä kurssipäivän päätteeksi. Jotain siinä kuitenkin oli.

Itselleni tämä oli merkityksellinen kohtaaminen siinä mielessä, että omaan intuitioon kannattaa luottaa. Jos jokin asia ei tunnu hyvältä ja jokin pistää vastaan, luota tuohon tunteeseen. Anna muiden tehdä omat päätöksensä äläkä lähde mukaan sellaiseen, joka ei tunnu hyvältä. Ehkä tuon ihmisen tarkoitus olikin osoittaa minulle intuition kuuntelemisen tärkeyden. Jos näin oli, olen hänelle todella kiitollinen. Ehkä keskinäinen karmamme puhdistuu tämän kokemuksen myötä. 

Ihanaa alkavaa viikkoa!

LindaF.