Pelkoon ei ole syytä - olette ikuisia!

Rakas Jumala. Ihmiset ovat peloissaan. Tulevaisuuden pelko, korona ja kuolema pelottaa. Olisiko sinulla heille mitään lohdullista sanottavaa tähän hetkeen. Vai onko tämä ihmiskunnan tuomiopäivä, loppuuko kaikki? Uusi aika on alkanut, mutta ilman vanhan tuhoutumista ei voi syntyä uutta. Teitä on herätelty jo aikaa. Te olette saaneet merkkejä: luonnonkatastrofit, nälkäkuolemat, lisääntyvä henkinen pahoinvointi, mutta te olette itsepintaisesti kieltäytyneet kuuntelemasta niitä. Olette sulkeneet silmänne kärsimykseltä.

Silmänne avautuvat, kun kärsimys vie teiltä itseltänne jotakin tärkeää: omaisuutta, valinnanvapauden, rakkaan. Silloin te havahdutte ja kyselette hädissänne, mitä nyt? Miksi meitä rangaistaan. Kyselette, kuka on vastuussa, etsitte syyllistä. Olette epätoivoisia, ärtyneitä tai vihaisia, kun teiltä viedään rakastamanne asiat.

Ja kuitenkin syvällä sisimmässänne, te tiedätte totuuden. Tämä kaikki on vääjäämätöntä. Syvällä sisimmässänne te tiedätte myös sen, että kaikki tapahtuva on meidän yhteinen luomus. Meidän yhteinen valinta.

Sillä maan päällä ei tapahdu mitään ilman sinun suostumustasi. Kaikki vallitsevat olosuhteet olet itse omilla valinnoillasi aiheuttanut. Tämä ei ole syytös, tämä on toteamus. Minä en syytä sinua, sillä siihen rakas ystävä ei ole syytä. Syntiä ei ole, tietämättömyyttä vain.

Te olette unohtanee todellisen olemuksen ja nyt kärsimyksen hetkellä te kyselette: "Mitä täällä tapahtuu?" Te etsitte edelleen syyllistä kaikialta muualta paitsi itsestänne. Te etsitte edelleen kaikkea ulkopäin. Luulette niiden tuovan teille rauhaa ja onnea. Mutta todellinen rauha, ilo, vapaus ja rakkaus löytyvät ainoastaan sisältänne, sydämestänne.

Korona ja tämä aika vie teiltä asioita, joihin olette kiintyneet. Se ravistelee näennäisesti turvallista perustaa, jota olette ylläpitäneet. Johon olette uskoneet.

Elämä on muutos, elämä on prosessi. Kaikki syntyy ja kuolee fyysisessä maailmassanne, mutta se on harha. Sillä te elätte harhojen maailmassa. Se ei ole todellista. Kuvitelmanne todellisuus on kuin kuvajaisenne vedessä, pienikin tuulenvire hajoittaa ja synnyttää uuden kuvan.

Todellista on teidän kuolemattomuutenne. Sillä te olette täydellinen jumalainen sielu. Elämänne ei pääty kehonne rappeutumiseen, se ei pääty sydämen pysähtymiseen, eikä hengityksen loppumiseen. Fyysinen kuolema on pelkkä välipysäkki, josta te jatkatte ikuista matkaanne. Ja se matka on aina turvallinen, sillä te ja minä olemme yhtä. Viimeistään kehon kuoleman hetkellä, kaikki turha pyyhkiytyy pois ja näette taas todellisen itsenne. Näette sen kauniin, rakkaudellisen valon, joka te tosiasiassa olette. Se on riemullinen hetki.

Mitä ikinä tapahtuukin, sen on tapahduttava, jotta syntyisi muutos. Teidän on muutettava asioista, jos haluatte jatkaa ihmiskuntana.

On suuren pysähdyksen aika. On suuren muutoksen aika. Ja te, rakkaat lapseni kuljette sitä polkua. Te olette päättäneet syntyä tähän hetkeen. Te kaikki olette luomassa jotakin suurta. Jotakin ainutlaatuista. Jotakin kaunista. Jotakin rakkaudellista.

Olette luomassa uutta maailmaa. Ja sen aika on nyt. Olkaa siunattuja, sillä minä rakastan teitä kaikkia ja te ja minä olemme yhtä.