Lempeästi enkelikotiin - Uuden ajan saattohoito

Monella meistä on sisäänrakennettu pelko kuolemasta, josta emme halua puhua tai edes ajatella. Ennen vanhaan ihmiset kuolivat koteihinsa läheistensä ympäröiminä ja se oli luonnollinen osa elämää. Nykyään kuolema on suljettu sairaaloiden ja vanhainkotien kliinisten ovien taakse, jossa ihmiset poistuvat tästä elämästä useimmiten yksin ja usein myös peloissaan tulevasta matkasta, vaikka siihen voisi valmistautua lempeänä siirtymänä toiseen ulottuvuuteen. Kuolemaa ympäröi pelko ja tietämättömyys sen sijaan että puhuisimme siitä avoimesti ja miettimällä, mitä kuolemassa oikein tapahtuu.

Saattohoito tarkoittaa toisen ihmisen ja usein myös henkilökunnan mukanaoloa ja apua hoidettavan ihmisen elämän viimeisinä päivinä. Perinteinen saattohoito koetaan fyysisen kehon kuolemana mutta uuden ajan saattohoito jatkuu, kun fyysinen keho on kuollut. Tällöin varsinainen saattotyö alkaa. Valitettavasti sairaaloissa ja vanhainkodeissa on nykyään liian vähän henkilökuntaa tai osaamista auttaa siirtyvää tai hänen omaisiaan ennen kuolemaa – tai sen jälkeen.

Vanhempien oppaana kuoleman jälkeen

Selvänäkijä ja meedio Rita Forsberg-Kimura on työskennellyt vuosia uuden ajan saattohoidon parissa. Saattohoito ja kuolemisen oppaana toimiminen tuli hänelle läheiseksi, kun hänen omat vanhempansa siirtyivät tästä maailmasta.

”Äitini poistui tältä tasolta vuonna 2010. Kuoleman jälkeen äitini ilmestyi uneeni yllään sädehtivä, karmiinin punaista väriä värähtelevä kaapu. Punainen väri ei ollut äidin käyttämä väri, mutta se opasti minut osallistumaan Dream Walker Death – kurssille, jonka aikana saatoin äidin enkelikotiin.”, Rita kertoo.

Kurssi auttoi häntä myös, kun hänen iäkäs isänsä kuoli. Rita kulki hänen sielunsa mukana viimeisestä hengenvedosta enkelikotiin. Ritan mukaan saattaminen oli hänelle sanoin kuvaamaton kokemus.

”Aistin isän hyvin rauhalliset tunteet ja tunsin hänen viimeisen henkäyksensä. Poistumishetkeen liittyi sädehtivät, hopeiset valon välähdykset, jotka olivat isän kehosta vapautumisen riemun kokemuksia.”, Rita kuvailee.

”Dream walker – oppaana muistutin isääni koko ajan, että odotan häntä polulla matkalla tuonpuoleiseen ja hänen ei tarvitse kulkea matkaa yksin. Siirtyvää saattaessani tehtävänäni on vahvistaa luottamusta siihen, ettei hän ole yksin matkalla tuonpuoleisessa.”

Matka taivaalliseen kotiin

Kehosta poistumisen on ihmiselle yleensä hämmentävä kokemus, ja meedioiden mukaan siirtymän tehneet haluavat tutkia ympäristöään. Hän saatta jäädä kuolemansa jälkeen maan lähialueille riippuen siitä, millaisia uskomuksia hänellä on vaikkapa viimeisestä tuomiosta. Lisäksi moni haluaa nähdä omat hautajaisensa, ja kanavoijat kertovat vainajien olevan usein surullisia siitä, ettei heidän elämästään maan päällä keskustella tai iloita enemmän.

Tuon puoleiseen matkaava voi saada tukea, turvaa ja lohdutusta Death Dream Walker -oppaalta, joka valaisee ja vahvistaa polkua kohti taivaan kotia.

”Olen opas, joka saattaa siirtyvää puoliväliin asti, josta enkeliperhe ottaa hänet vastaan. Tätä saattotyötä eivät enkelit pysty tekemään vaan siihen tarvitaan ihminen, koska ihmisen energia on tuttua siirtyvälle. Enkeleiden energian siirtyvä kokee monesti pelottavana.”, Rita kuvailee työtänsä.

Läsnäolo lievittää pelkoa

Kuolemisen pelko ja kipu syntyvät ennen muuta tietämättömyydestä ja yksin jäämisen pelosta. Siirtyvä kaipaa toista ihmistä lähelleen kuolemansa hetkellä. Mikäli ihminen on vahvasti lääkitetty tai tajuton, häntä voi pitää kädestä kiinni ja jutella, sillä hän aistii ja kuulee, mitä ympärillä tapahtuu. Yhdessä hengittäminen voi myös helpottaa kiputiloja.

Rita mukaan hänen vanhempiensa saattohoito auttoi ymmärtämään, että läheisen elämä jatkuu toisilla tasoilla.

”Kehosta poistuttuaan isä jäi seisomaan taakseni pitäen käsiään olkapäilläni ilmaisten näin läsnäolonsa. Vanhempieni kuoleman aiheuttama jälkityö surun kanssa on ollut paljon helpompaa, sillä olemme kulkeneet kuoleman siirtymävaiheen yhdessä.”

Vuosisatojen viisautta

Death Dream Walk -oppaan ja Death Doulan kaltaista, kuolevien saattamistyötä on tehty paljon alkuperäiskansojen, kuten Australian aboriginaalien ja Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa. Näillä kansoilla on ollut henkien saattamisen viisautta.

Suomalaisetkin ovat ennen viettäneet sadonkorjuun jälkeen juhlaa, jossa vainajat on saatettu tuon puoleiseen. Saattaminen tapahtui rummuttamalla ja tulia apuna käyttäen. Arkinen kuolemaan valmistautuminen oli luonnollista eikä siihen suhtauduttu pelottavana tai surullisena asiana.Kalevalaisessa mytologiassa esiintyy esimerkiksi väsyneiden äitien kalmanhajuisia kehtolauluja. Suomen kielessä on myös hyvin rikas ilmaisuperinne kuolemalle: surma, kalma, marras, mana, tuoni ja tauti.

Uuden ajan saattohoitaja

Death Dream Walker  on uuden ajan saattohoitaja, joka saattaa siirtyvät henget fyysisen kehon kuoleman jälkeen varsinaiseen levon paikkaan. Ritan mukaan se on luonnollinen siirtymä elämästä toiseen todellisuuteen.

”Ihmiskunnan suurimpia pelkoja on kuoleman pelko ja saattohoitajana haluan tuoda enemmän tietoisuutta siitä, että kuoleman tarkoitus on vapauttaa henki kehosta. Haluan tukea kuolevaa ja omaisia heidän surunsa hetkellä mutta myös auttaa iloitsemaan elämästä. Olen kiitollinen vanhemmilleni, siitä, että he elivät pitkän elämän ja mahdollistivat minun kokea tämän saattomatkan, joka ei aikaisemmin olisi ollut mahdollista tässä muodossa.”