Ulos ongelmakehästä kohti henkistä vapautta

Moni elää hyvää elämää kokien kuitenkin, että jotain puuttuu. Ehkä tiedämme, mikä on onnellisuuspalapelistämme puuttuva pala. Se voi olla parempi työpaikka, kumppanin löytäminen, sairaudesta tervehtyminen, parempi toimeentulo, lasten saaminen tai mikä tahansa ulkoinen seikka. Kyseessä saattaa kuitenkin olla syvenevä ongelmakehä. Mutta miten ongelmakehästä pääsee irti ja vapautuu henkisesti?

Onko niin, että elämässä on kaikki puitteet kohdillaan, muttet silti osaa olla onnellinen? Tämä on varsin tavallista. Moni meistä elää hyvissä olosuhteissa tuntien, että elämässä on jotain, mikä voisi olla toisin. Kaipaamme kumppania tai parisuhteemme ei ole läheinen. Haluaisimme lapsia tai toivoisimme rakkaidemme vapautuvan sairauksistaan. Toivomme työtä tai olemme tyytymättömiä työhömme. Mikä tahansa ongelma onkaan, se herättää ikäviä ajatuksia ja vaikeasti siedettäviä tunteita.

Tunnistitko edellisessä luvussa kuvatun tilanteen? Mikäli näin on, saatat kokea huojennusta, kun kuulet, että siitä voi päästä irti. Päästäksemme irti ongelmakehästä meidän on otettava pitkä askel taakse ja tarkasteltava kokonaisuutta ikään kuin ulkoapäin. Tällöin saatamma havaita, että ratkaisu on itse asiassa ongelma.

Mitä tämä tarkoittaa? Ajatellaan, että toivot esimerkiksi löytäväsi elämäsi rakkauden ja voivasi perustaa perheen hänen kanssaan. Tavoittelet epätoivoisesti toista ihmistä, joka täyttää tarpeesi ja toteuttaa unelmasi perheestä. Olet luonut itsellesi ajatusrakennelman, jonka mukaan et voi olla onnellinen, ennen kuin saat hyvän parisuhteen ja perustat perheen. Se, mitä luulit ratkaisuksi, eli kumppanin löytäminen perheen perustamiseen, onkin ongelmasi.

Niin pitkään kuin se ei toteudu, olet onneton ja koet elämäsi vajanaiseksi sen sijaan että kokisit elämäsi täyteläisyyden sellaisena kuin se tapahtuu. Ja elämän vajanaiseksi kokeminen on tuskallista. Se herättää negatiiivisia ajatuksia ja tunteita. Ja niitä taas koetamme hallita kontrolloimalla. Ongelmakehä syvenee.

Kontrolloimisesta vapautuminen

Ongelmakehästä irtautuminen edellyttää, että luovumme pakonomaisesta tarpeesta kontrolloida ajatuksia, tunteita, olosuhteita, itseämme ja muita ihmisiä. Tyypillisiä tapoja kontrolloida negatiivisia tunteita ovat pakenemis- ja taistelutaktiikat.

Pakenemistaktiikoihin kuuluu yritys piiloutua tai vältellä tilanteita, ihmisiä ja olosuhteita, joissa saattaisimme kokea negatiivisia tunteita. Näihin taktiikoihin kuuluu myös pyrkimys sulkea asioita, ihmisiä tai faktoja pois. Jätämme huomiotta tosiseikkoja, kuten tupakoittisija jättää huomiotta, että tupakointi tappaa. Voimme turruttaa tunteita riippuvuuskäyttäytymällä, esimerkiksi päihteiden, pelien, pakonomaisten toimintojen tai työnarkomanian avulla.

Jos taas turvaudumme taistelutaktiikoihin, saatamme väkisin tukahduttaa ei-toivottuja ajatuksia ja tunteita, väittelemme ajatustemme kanssa osoittaaksemme niiden järjettömyyden, käymme vastahyökkäykseen ajatuksiamme vastaan tai moitimme itseämme julmalla tavalla. Tämä kaikki vie valtavan määrän energiaa.

Jos käytämme kontrollointikeinoja liiallisesti, väärissä tilanteissa ja silloin kun ne eivät toimi, tai jos niiden käyttäminen estää meitä tekemästä itsellemme tärkeitä asioita, kannattaa etsiä ja harjoitella vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Mikä olisi vaihtoehtoinen tapa toimia?

Hyväksy, hengitä ja vapaudu. Kontrolloinnin vaihtoehtoinen tapa toimia on varsin selkeä. Meidän tulee hyväksyä asioiden tola. Voimme sanoa hiljaa mielessämme: ”minä hyväksyn tämän”. Tai voimme huokaista ”Tämä ei haittaa. Olen onnellinen. Olen sinut tämän asian kanssa”. Kokeilemalla jokainen löytää oman tapansa edistää vaikeasti hyväksyttävien asiantilojen hyväksymistä.

”En taistele tätä vastaan” toimii toisille, kun toiset saavat avun ajatellessaan ”tämä on minulle ok, sopeudun tähän”. Muistakaamme hengittää syvään palleaan saakka näitä ajatuksia ajatellessamme.

Kun harjoittelemme sinnikkäästi, opimme irtautumaan kontrolloinnin pakosta. Alamme kokea olomme turvalliseksi myös silloin, kun asiat eivät ole menneet haluamallamme tavalla. Emme aseta onnellemme ulkoisia ehtoja. Emme kuvittele voivamme hallita tunteitamme, ajatuksiamme, itseämme, toisia ihmisiä ja olosuhteita täysin. Avaudumme elämälle. Hyväksymme sen sellaisena kuin se tapahtuu. Avaamme aistimme ja koemme täydesti kaiken sellaisenaan. Huomaamme, kuinka paljon elämässä on hyvää ilman parisuhdetta, vaikka sairastamme, tai emme ole saaneet toivomaamme työpaikkaa. Vapaudumme henkisesti ja kykenemme liittymään elämän ikuiseen virtaan.

Kirjoitus perustuu osin mm. Russ Harrisin teokseen Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla.
Suom. Arto Pietikäinen. Duodecim 2012.