Tutustu persoonallisuuteesi ja kasva valoisammaksi

Ajattelemme olevamme itsenäisiä, vapaita aikuisia. Mutta kuinka vapaita olemme? Jos emme ole tutustuneet persoonallisuuteemme perinpohjaisesti, saatamme toimia aina tiedostamatta oppimallamme tavalla. Reagoimme ja olemme hieman ymmällämme epämääräisten pahanolontunteiden kanssa. Kun haluamme kasvaa valoisimmiksi ja kehittyä ihmisinä, meidän on aloitettava työ omaan persoonallisuuteemme tutustumisella.

Kasvamme monella eri tavalla. Lasten fyysinen kasvu on nähtävissä konkreettisesti, kun pituus ja paino lisääntyvät. Sosiaalinen kasvumme näkyy siinä, kuinka liitymme muihin ja miten otamme toisia huomioon. Kasvua tapahtuu, kun sosiaaliset taidot lisääntyvät. Mutta mitä tarkoitetaan psyykkisellä ja henkisellä kasvulla?

Psyykkinen kasvumme on sitä, kun tutustumme persoonallisuuteemme. Kun haluamme tutustua persoonallisuuteemme, tutustumme eri puoliin itsessämme. Eri puolet itsessämme ovat kehittyneet elämänkulun saatossa, kun meille on tapahtunut erilaisia asioita. Eri ihmiset ja erilaiset kasvuympäristöt ovat vaikuttaneet siihen, millaisia meistä on tullut persoonina.

Henkinen kehitys tarkoittaa oman aureettisuuden tiedostamista. Kun tulemme tietoisiksi omasta aureettisesta kokonaisuudestamme, voimme paremmin hyödyntää valoisuuttamme. Aureettisuus tarkoittaa sisäistä elämäämme, niitä voimavaroja, joiden avulla selviydymme elämästä. Aureettinen toiminta muodostaa psyykkisen immuunijärjestelmän. Siihen kuuluu henkinen ja uskonnollinen elämä.

Uskonnollista kehitystä tapahtuu, kun luomme suhdetta uskonnollisiin opinkappaleisiin. Uskonnolliseen kehitykseen kuuluu jumalsuhteen luominen ja kehittäminen.

Persoonallisuuteemme tutustuminen alkaa tutustumalla kasvatettuun minään

Kasvatettuun minään kuuluu paljon opittuja tapoja ja toimintamalleja. Kasvatettu minämme toimii opittujen, sisäisten toimintamallien mukaan. Emme tiedosta sen toimintaa. Meillä vain on tapana käyttäytyä tietyissä tilanteissa samalla tavalla. Reagoimme tiettyihin tilanteisiin oppimallamme tavalla. Sisäistetyt mallit ohjaavat elämäämme.

Kasvatetun minän sisäistetyt mallit opitaan lapsuuden kasvuympäristössä. Niihin vaikuttavat meitä hoitaneet ja kasvattaneet ihmiset – se, kuinka he ovat toimineet. Opimme toimimaan ja suhtautumaan samalla tavalla.

On lähes mahdotonta erottaa, mikä meissä on kasvatettua ja mikä ei. Se ei ole edes tarpeellista. Sen sijaan voimme tarkastella, olemmeko todella niin itsenäisiä kuin olemme kuvitelleet. Vai voisiko olla niin, että sisäiset tunteenpurkauksemme ja ajatuskulkumme juontaisivat juurensa kauemmas kehityshistoriaamme? Voi olla, että olemme ujoja ja arkoja ilman hyvää syytä, ikään kuin pelkäisimme muiden reaktioita tai suhtautumista perusteetta. On mahdollista, että tietyt tilanteet laukaisevat kasvatetussa minässämme olevia muistoja vastaavista tapahtumista, ja silloin kaikki ei ehkä menekään toivomallamme tavalla. Olemme oppineet pelkäämään näitä tilanteita.

Kun tutustumme persoonallisuuteemme, opimme kyseenalaistamaan kasvatetun minämme salamannopeita tulkintoja eri tilanteista. Emme enää automaattisesti usko tunnetilojamme. Esimerkiksi aiemmin nöyryytyksen koululuokassa kokenut oppii erottamaan, että nyt aikuisena työpaikan sosiaalisissa tilanteissa ollaan eri tilanteissa kuin lapsuuden koululuokassa. Muita ei tarvitse pelätä. Aika, ihmiset ja tilanne ovat toisia. Tällainen järkipuhe yleistyy sisäiseen puheeseemme. Se rauhoittaa meitä.

Ydinminä vastaan kasvatettu minä

Voimme oppia tunnistamaan kasvatetun minän meille antamia syötteitä. Niin pystymme tulevaisuudessa kyseenalaistamaan sitä, mitä nopeat, ensimmäiset ja reaktiiviset tunteemme ja ajatuksemme yrittävät meille kertoa. Huomaamme, milloin kasvatettu minämme on väärässä.

Kasvatetun minän opittuihin tunnereaktioihin ja ajatusreaktioihin voi puuttua ydinminällä. Ydinminän käyttö antaa etäisyyttä tunteisiin ja ajatuksiin. Sen avulla voimme tarkkailla tunteitamme ja ajatuksiamme neutraalisti ja hyväksyen. Pystymme pysähtymään ja arvioimaan uudelleen. Opimme kysymään itseltämme, onko nykyinen tilanne todella uhkaava vai olisiko meissä kenties herännyt aiemmin opittu malli. Pystymme ydinminällämme muuttamaan asenteitamme ja uskomuksiamme, jos olemme valmiit näkemään vaivaa ja harjoittelemaan sen käyttöä. Aina ei onnistu, se kuuluu asiaan.

Omaan persoonallisuuteen tutustuminen ja ydinminän aktivointi ovat mielen hyvinvointitaitoja, jotka tuottavat kasvaessaan yhä enemmän iloa itsenäisyydestä ja kyvystä vapautua vanhoista peloista. Se on valtavan helpottavaa. Omaan persoonallisuuteen tutustumisen ei tarvitse olla totista ja ahdistavaa. Se voi olla myös hauskaa. Voimme aloittaa esimerkiksi pohtimalla toteutumattomia haaveitamme.

Harjoitus: toteutumattomat haaveesi

Meissä on kokemuksia, taitoja ja ideoita, joita emme ole vielä hyödyntäneet. Piilossa olevaa potentiaalia on mahdollista saada esiin. Saamme ne esiin rauhoittumalla. Pysähdymme miettimään, mistä kaikesta olimme kiinnostuneita nuoruudessamme. Muistia virkistämään voimme käyttää vanhoja valokuvia tai keskustella nuoruuteemme kuuluneiden ihmisten kanssa. Näin muistoja alkaa tulla. Vanha innostuneisuus tiettyä asiaa tai harrastusta kohtaan alkaa kipinöidä uudelleen.

Tunne elämän merkityksettömyydestä ja arjen harmaudesta voi syntyä siitä, että emme ole kiinnittäneet huomiota meissä orastavaan intoon ja intohimoiseen suhtautumiseen vaikkapa urheilua, taidetta tai kädentaitoja kohtaan. Mutta mikä nuoruuden haaveistasi on jäänyt toteuttamatta? Vuosikymmeniä syrjässä ja pimennossa olleet haaveet ja asiat ovat vielä meissä. Ne odottavat, että ne herätettäisiin henkiin. Aikuinen ihminen voi lähestulkoon syntyä uudestaan, kun huomaa nuoruuden toteuttamattomia haaveita ja alkaa tehdä niistä totta kypsällä iällä.

Lähteenä kirjoituksessa on käytetty Tony Dunderfletin kirjaa Valoisaksi, henkisen psykologian opas. (Basam Books 2017.)