Syytätkö itsäsi? Buddhalaisilla on sinulle jotain kerrottavaa

Kuulutko niihin ihmisiin, jotka syyttävät itseään jatkuvasti? Monet miettivät välittömästi, mitä ovat tehneet väärin, jos joku henkilö ei huomioi meitä tai vetäytyy seurastamme. Ja jos meihin kohdistuu suoria syytöksiä, otamme helposti syyn niskoillemme - huolimatta siitä, mitä todella tapahtui. Tapa on haitallinen, mutta siitä voi onneksi päästä eroon.

Itsensä syytteleminen on paitsi hyödytöntä, myös haitallista. Se tekee terveen tunnemaailman ja mielentilan ylläpidosta vaikeaa, sillä hankala tilanne toistuu mielessäni jatkuvasti. Toisin sanoen, itsesyytös ei johda toimintaan, vaan vain jatkuvaan reaktiotilaan. Syytökset voivat jatkua pitkään, ja ne estävät kokonaisuuden näkemisen. Emme siis huomaa, että syy ei ole meidän, eikä toisenkaan ihmiseen. Itsesyytökset vievät rauhan.

Buddhalaisesta ajattelusta löytyy kuitenkin hyödyllistä apua. Buddhismi kiteytyy kahteen olennaiseen asiaan: 

1. Muutos

2. Syyt ja olosuhteet

Muutos on osa elämän kiertokulkua. Kaikki kulkee syntymän ja kuoleman vaiheiden läpi - myös fyysiset objektit ja elävät olennot. Muutos on väistämätön ilmiö, jonka kohtalo on tapahtua. Joten kun syytämme itseämme siitä, että jokin on mennyt pieleen, se on yhtä hyödyllistä kuin kukan syyttäminen kuihtumisesta talvella.

Munkki Dzongsar Khyentse vertaa tätä totuutta keitettyyn kananmunaan. Hän kehottaa meitä ajattelemaan kananmunaa ja sitä, miten ilman muutosta se ei mitenkään voi tulla keitetyksi. Muutos on seurausta tietyistä syistä ja olosuhteista. Tarvitaan esimerkiksi vettä, tulta ja itse kananmuna. Sen lisäksi tarvitaan vielä aikaa, keittiö, käsittelyä.

Kun kaikki nämä tekijät ovat kohdallaan, syntyy lopullinen tulos. Monet meistä ajattelevat, että kyseessä on onni tai kohtalo, mutta oikeasti kyseessä on vain muutos. Dzongsar sanoo, että meillä on mahdollisuus muuttaa olosuhteita, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Tulee hetki, kun huomaamme että vaikka emme halua, että muna keittyy, se keittyy emmekä voi sille mitään.

Toisin sanoen, mitä ikinä tapahtuukaan, se ei ole syymme. Siksi itsesyytökset ovat turhia. Missä tilanteessa ikinä olemmekaan, se on seurausta tuhansista tekijöistä ja olosuhteista. Muutosta ei voi paeta, se on edessä ennemmin tai myöhemmin.

Tilanteet tai toiset ihmiset eivät koskaan ole täysin hallinnassamme. Vastuumme mistä tahansa tapahtumasta on vain 20 %. Meidän täytyy nimittäin huomioida toisen ihmisen vastuu, ne syyt ja seuraukset jotka näemme, ja ne syyt ja seuraukset joita emme näe, sekä muutoksen väistämättömyys.

Koska emme koskaan voi hallita kaikkea, mitä tapahtuu, se tarkoittaa sitä, että syykään ei ole meidän. Se tarkoittaa myös sitä, että toinenkaan ihminen ei ole syyllinen. Se tarkoittaa vain sitä, että "kananmunan oli määrä keittyä".

Kun ymmärrämme, että muutos on väistämätöntä, ja siihen vaikuttavat myös olosuhteet ja syyseuraussuhteet, päästämme luonnollisesti irti syytöksistä. Täysin niistä päästäksemme meidän on myös hyväksyttävä, että menneisyyttä ei voi muuttaa.

Kun kohtaamme haasteita, opimme suhtautumaan niihin menneisyytenä. Jos jotain voi korjata, niin on hyvä tehdä. Mutta jos se ei onnistu, siitä voi päästää irti.

Valideja syytöksiä itseään kohtaan voi lähinnä syntyä silloin, kun emme hyväksy nykyhetkeä sellaisenaan, ja asetumme vastarintaan. On hyvä oppia kokemuksista ja aloittaa uudelleen oman itsensä sättimisen sijaan. 

Kun seuraavan kerran olet syyttämäisilläsi itseäsi, muista että olet juuri siinä paikassa, jossa sinun kuuluukin olla. Älä vastustele.

Muokattu seuraavan tekstin pohjalta:
http://www.elephantjournal.com/2017/01/are-you-blaming-yourself-buddhists-have-something-to-tell-you/