Voiko kuoleman kanssa tulla sinuiksi?

Milloin se tapahtuu? Mitä sen jälkeen tapahtuu? Sattuuko se? Ajatus kuolemasta herättää usein ahdistusta ja se voi tehdä elämästä raskasta. Joskus ahdistus helpottaa, kun kuolema tulee sattumalta lähelle, mutta kuoleman kanssa voi opetella tulemaan sinuiksi myös itse.

Mitä on olla olematta? Usein ajatus siitä, mitä on olla olematta, on hyvin pelottava. Kuolemaan liittyvät ahdistavat ajatukset ovatkin usein juuri olemattomuuteen ja itsen häviämiseen liittyviä ajatuksia. Ihminen kun on biologisesti rakennettu elämään – ja myös taistelemaan omasta elämästä viimeiseen asti. Kuitenkin meidän kaikkien elämä päättyy joskus - tietämättämme sitä hetkeä etukäteen tai voimatta sille mitään. Kuolema on ehkä juuri siksi pelottava, koska me emme pysty määrittelemään sitä. Kukaan ei myöskään voi kertoa varmuudella meille sitä, loppuuko kaikki kuolemaan.

Joskus läheisen poismeno tai sairastuminen voi laukaista kuoleman syvällisemmän pohdiskelun, tai jopa kuolemanpelon. Koska kuolema tuntuu pelottavalta, ihminen tavallaan torjuu ajatusta siitä jatkuvasti. Kuoleman aiheuttama ahdistus voi olla lievää, mutta pahimmillaan se voi alkaa häiritä normaalia elämää – kuolemaan liittyvät synkät ja raskaat ajatukset saattavat vallata terveenkin ihmisen mielen. Pahimmillaan kuolemanpelko voi johtaa myös vakaviin psyykkisiin ja fyysisiin sairauksiin, kuten esimerkiksi ahdistuneisuuteen tai masennukseen.

Sinuiksi kuoleman kanssa? Ihmiset, jotka uskovat tuonpuoleiseen tai jälleensyntymään, käsitellevät kuolemaa usein paljon avomielisemmin, mikä vuoksi usko voi helpottaa kuolemaan liittyviä pelkoja. Taas niille, joilla ei ole uskoa, voi kuolema ja olemattomuus aiheuttaa vaikeaakin ahdistusta. Myös kokemukset niin sanotusta ”ruumiista irtautumisesta” lievittävät kuolemaan liittyviä synkkiä ajatuksia – tämän vuoksi ihmiset, jotka ovat käyneet kuoleman rajamailla, eivät usein enää pelkää kuolemaa entiseen tapaan. He ovat sanojensa mukaan ikään kuin ”kurkistaneet toiselle puolelle”.

Omasta kuolemasta ääneen puhuminen auttaa asian käsittelyssä. Kun kuolema ei ole puheenaiheena ”tabu”, se on helpompi hyväksyä osana normaalia elämän kiertokulkua. Stanfordin yliopiston professori Irvin D. Yalom on todennut, että vaikka kuoleman fyysinen olemus tuhoaa meidät, kuoleman ajatus pelastaa meidät: se auttaa meitä elämään aidommin. Myös kuolemaa käsittelevästä kirjallisuudesta ja ”self-help-oppaista” voi olla apua kuolemaan liittyvien ajatusten jäsentelyssä. Jos kuoleman hyväksyminen ei kuitenkaan omin neuvoin onnistu, apua kannattaa hakea esimerkiksi terapiasta. Erilaisista terapiamuodot voivat auttaa kuoleman hyväksymisessä ja sitä kautta elämänilon uudelleenlöytämisessä.

Myös uskonto ja hengellisyys voivat auttaa monia käsittelemään kuolemaan liittyvää ahdistusta. Koska uskontoon liittyy usein opetuksia tuonpuoleisesta, se voi auttaa miettimään kuolemanpelon ja ahdistuksen sijaa sitä, mitä mahdollisesti voi tapahtua kuoleman jälkeen. Jos uskoa ei ole, hengellisyydestä voi silti olla apua kuolemaan liittyvien ajatusten käsittelyssä – omaan henkiseen puoleen tutustuminen lisää ymmärrystä itsestä ja lisää henkisiä voimavaroja – se voi myös avata aivan uusia näkökulmia ympäröivään maailmaan.

Elä. Yksi neuvo on kuitenkin aina ylitse muiden: elä sinulle parasta mahdollista elämää. Kun ihminen elää elämäänsä ilman jossitteluja ja katumuksia, ja viettää aikaasi rakkaidensa kanssa, kuolemasta tulee vähemmän pelottava. Pelko ottaa harvoin vallan täysin elämäänsä tyytyväisestä ihmisestä. On hyvä muistaa, että onni on läsnä, tässä ja nyt. Ja juuri tässä hetkessä oleminen on kaikkein kallisarvoisinta, sillä mikään muu ei ole varmaa, kuin tämä meneillään oleva hetki.

Lähteet: Irvin D. Yalom (2009). Staring at the Sun: Overcoming the Terror of Death.

http://www.spiritualityhealth.com/articles/how-get-really-good-dying

http://www.huffingtonpost.com/margaret-manning/overcome-fear-of-death_b_6767446.html