Henkisyyden vuodenajat - kevät

Henkinen kehitys etenee elämän aikana eri tavoilla, kehitys kun on kausittaista. Henkisyyden vuodenajat symboloivat henkisen kehityksen kausivaihteluita, toisin sanoen, elämän syklisyys tuntuu sielussa vuodenaikojen vaihtelulta. Mitä kevät merkitsee henkisyyden vuodenajoissa?

Kun ihmisen on aika siirtyä henkisessä kehityksessä eteenpäin, koittaa sielullinen kevät. Auringon lämmöstä jää ja lumi alkavat vääjäämättömästi sulaa. Jään alta paljastuva sula maa seisahduttaa karuudellaan. Lämmön ja valon lisääntyessä uutta elämää alkaa syntyä luonnossa – hennonvihreät oraat kohoavat arasti, kasvavat alati vahvistuen. Samoin käy sielunelämässä.

Sielunelämässä kevätkauden voi huomata lämmön tunteen lisääntymisenä. Lämpö voi keskittyä yksinomaan sydämenalueelle. Se voi tuntua myös koko rintalastan alueella. Henkisesti kypsillä lämmön tunne valtaa yhä suuremman alan kehosta. Lämmön tunne johtuu rakkauden energian lisääntymisestä. Sielunelämässä henkisyyden kevät on lähimmäisen rakkauden heräämistä.

Lämpö motivoi suuntaamaan huomiota ja avuliaisuutta muihin ihmisiin, eläimiin ja lähimmäisenrakkautta edistäviin asioihin, kuten hyväntekeväisyyteen tai vapaaehtoistyöhön. Lämpö helpottaa ulkopuoliseen maailmaan suuntautumista. Lämmöstä lähtevä ulkomaailmaan suuntautuminen ilmenee konkreettisesti ihmisen käyttäytymisessä lisääntyneenä empaattisuutena ja hyvinä tekoina.

Omaa henkisyyttä ei ole tarpeen tutkia enää yhtä tarkasti kuin talvikaudella. Ihmiselle tulee luontaisesti halu levittää ympärilleen sisältä löytynyttä hyvyyttä ja rakkautta. Tämä kaikki tapahtuu itsestään, pinnistelemättä.

Henkinen kevät vie kohti uuden henkisyyden kehitysvaiheen kukkaan puhkeamista, kohti kesää.