Onko henkisyydellä ja uskonnolla eroa?

Ovatko uskonto ja henkisyys eri asioita? Onko uskonto organisoitua henkisyyttä - tai onko henkisyys henkilökohtainen uskonto? Mitä merkitystä henkisyyden ja uskonnollisuuden erottelulla on?

On yleistä ajatella, että ”jumalalliseen” tai jollain tavalla ”pyhään” elämänkatsomukseen on olemassa kaksi toisistaan poikkeavaa tapaa: uskonto ja henkisyys. Uskonto kuvaa sosiaalista, julkista ja järjestäytynyttä keinoa, ja henkisyys elämänkatsomusta, joka toteutuu yksilöllisesti ja uskontoa henkilökohtaisemmin.

Onko tällainen erottelu pätevä? On tärkeää muistaa, että edellä mainitun oletetaan kuvailevan kahta perustavanlaatuisesti erityyppistä asiaa. Vaikka uskonnollisuutta ja henkisyyttä kuvailisi eri tavoin jumalalliseen tai pyhään suhtautumisena, jo se tuo keskusteluun ennakkoasetelmia. Monet (ellei suurin osa) niistä, jotka ovat vetävät rajan uskonnon ja henkisyyden välille, eivät kuvaa uskontoa ja henkisyyttä kahdeksi erilaiseksi näkökulmaksi samaan asiaan. Sen sijaan ne ovat kaksi täysin erilaista, toisistaan irrallista asiaa.

On myös joukko ongelmallisia eroja, joita ihmiset yrittävät luoda. Erityisesti henkisyyden kannattajat väittävät usein, että kaikki ”huono” tulee uskonnon mukana, kun taas kaikki ”hyvä” löytyy uskontoa vapaammasta henkisyydestä. Tämä on kuitenkin todellisuudessa makuasia, joka peittää alleen uskonnon, hengellisyyden ja henkisyyden yhteisen luonteen.

Uskonnon ja henkisyyden erottelun ongelmat

Kun pyritään vetämään rajaa uskonnon ja henkisyyden välille, uskonto liitetään usein kaikkeen negatiiviseen, kun taas henkisyys korotetaan edustamaan kaikkea positiivista. Tätä kantaa edustavat lähinnä itsensä henkisiksi mieltävät ihmiset. Harvemmin kerrotaan, että itsenäisesti toimiva uskonnollinen henkilö tarjoaisi tällaisia määritelmiä.

Rajanveto henkisyyden ja uskonnon välillä ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Henkisyyskin on omalla tavallaan uskonnon muoto, ”uskonnon” yksityinen ja henkilökohtainen muoto. Näin eroa henkisyyden ja järjestäytyneen uskonnon välillä on luontevampaa kuvata.

Entä liittyykö Jumalaan uskominen aina uskonnollisuuteen? Järjestäytyneet uskonnot ovat antaneet paljon tilaa tälle asialle. Voiko uskonnollinen ihminen luoda oman käsityksensä Jumalasta? Järjestäytyneet uskonnot ovat kautta aikain luottaneet voimakkaasti kerran luotuihin käsityksiin.

Lisäksi jotkut uskonnoille ominaisista kielteisistä piirteistä löytyvät erilaisista henkisistä opeista ja järjestelmistä. Onko uskonto riippuvainen sääntökirjasta? Onko uskonto riippuvainen Jumalan kirjallisista ilmoituksista, eikä henkilökohtaisesta viestinnästä?

Uskonto on henkistä ja henkisyys on uskonnollista

On tärkeää huomata, että monet kielteiset asiat, jotka ihmiset liittävät uskontoihin, saattavat olla läsnä vain joissakin uskontojen muodoissa (usein juutalaisuuden, kristinuskon tai islamin eri suuntauksissa), mutta eivät esiinny muissa uskonnoissa (kuten vaikkapa taolaisuus tai buddhalaisuus). Ehkä tästä syystä niin suuri osa henkisyydestä kiinnittyy ennemmin perinteisempiin uskontoihin, esimerkiksi pehmentämällä niiden kovimpia reunoja. Siksi meillä on juutalaista henkisyyttä, kristillistä henkisyyttä ja islamilaista henkisyyttä. 

Uskonto on henkistä ja henkisyys on uskonnollista. Yksi on yleensä henkilökohtaisempi ja yksityisempi, kun taas toiseen sisältyy julkisia rituaaleja ja järjestettyjä oppeja. Yhteydet yhden ja toisen välillä eivät ole yksiselitteisiä mutta niitä on olemassa. Uskontoa tai henkisyyttä ei voi arvottaa: kumpikaan ei ole parempi tai huonompi. Ihmiset, jotka yrittävät teeskennellä, että tällainen jyrkkä ero on olemassa, vain huijaavat itseään.

Mukaellen suomennettu ja lyhennetty artikkelista: learnreligions.com/religion-vs-spirituality-whats-the-difference-250713